Meillä on aika pitkä matka täältä Tampereelta Ylivieskan mummolaan, about 350 kilometriä, riippuen vähän mistä ajaa. Lasten kanssa on tehtävä pysähdyksiä ja viime kerralla me löydettiin uusi pysähdyspaikka nimeltä Paalupaikka, jossain kai Lappajärvellä (?)
Oltiin kaukaa viisaita ja pakattiin omat eväät mukaan, hyvä vaihtoehto näin kesällä. Pääseepä autosta ainakin vähäksi aikaa ulos istuskelemaan, eikä tarvitse kökkiä missään nuhjuisella huoltsikalla. Lapsille suorastaan elämys ;)
Meikäläiselle se ulkovessa oli aikamoinen, ööh elämys.
Paalupaikalla oli ulkohuussejen, pöytien ja uimarannan lisäksi rantakahvila tai olikohan se baari. Isossa kyltissä ainakin mainostettiin, että joka torstai jamit. Vitsit, pakko päästä joskus, onks kukaan käynyt? :D
-Maj
Hahaha voi ei! Ei ehkä edustavin paikka Lappajärvellä kuitenkaan! Käykää ensi kerralla vaikka ennemmin Kivitipussa.. ;)
Täytyypä tsekata tuo paikka!
Lapsena noi levähdyspaikat oli reissussa aina parasta! Joka kesä sukulaisille mennessä pysähdyttiin aina samaan paikkaan syömään äidin tekemiä eväitä, ihania muistoja näin aikuisena vielä! Toivottavasti sunkin lapset muistelee näitä vielä monen vuoden päästä :)
Voi Lappajärvi on kyllä niin kaunis! Ohi ajettu monena kesänä ja hyviä uimarantojakin lapsiperheille ovat olleet hieman reitin varrelta poiketen ainakin Kylpylä Kivitipun ranta, ja Itäkylän ranta. (:
La 26.7. loman viimeinen viikonloppu.
Mökki samaisessa kylässä ja tänä kesänä ei vielä ollut tultua käytyä ko. paikalla. Ilmoituksia paikan tapahtumista on ollut (parin vuoden takaiseen verrattuna) tosi vähän (?).
No – veljen vaimon ehdotuksesta päätettiin kuitenkin pistäytyä ”yhdellä” loman päättymisen kunniaksi, vaikka ilman musiikkitarjontaa. Kymmenen metriä ennen ”maisemakahvilan” ovea täyttää ilman saksofonin seksikäs ja viettelevä ääni! Päästyämme sisään meidät yllättää svengi-saundein 7-miehinen(ja naisinen) orkesteri nimeltä Blackbirds!
Tunnelma oli tällaiselle tyypilliselle paikalliskuppilalle maalaismaisen ”retro” meininki! On iloista lomalaista, terassilla porukassa juttelevaa nuorisoa, paikan isäntä ja hymyilevä emäntä ja tietysti kuten aina; pari tämän kylän, yhden ylimääräisen tuopin huurruttanutta, isäntää! Kaikki iloisella mielellä kuitenkin!
Illan edetessä meno paikallisessa sen kuin letkistyy; Orkesterikin pistää parastaan = kuullaan tosi hyvää menomusaa! Muutamat intoutuvat (myös veli vaimoineen) baarin ahtaudessa jopa tanssimaan.
Sopivasti (näin keski-iän saavuttaneelle) illan svengi jengi päättää soitannan puoli yhden maissa. Tunnelma on käsin kosketeltava, joskaan ei missään svääreissä. Yllättävänä huipentumana Blackbirds tekee kuitenkin encoret!
Ilta päättyy. Mukavat muistot mukavasta illasta syöpyvät aivojeni sopukoihin.
Vielä tänäänkin, muistelen iltaa hyvällä mielellä, hymyssä suin.
Paikka ei ole missään nimessä mikään tämän kunnan edustuspaikka. Se on vaatimaton, paikallisen kylän sinnikkäiden yrittäjien, upealla järvinäköalalla varustettu baari-kahvila. Tarviiko sen enempää ollakaan? Meille se tarjosi ainakin sen kesäloma-elämyksen mitä lähdettiin hakemaan. Me ihmiset luomme itsellemme mielikuvia. Tämä paikka yhdessä oikean asenteen kanssa syöpyy mieliimme kivana kesäillan viettopaikkana. Olkoon se myös jatkossa sellainen. . .