Tuon pienen järven rannalla tuli vietettyä tänäkin kesänä monta ihanan helteistä ja huoletonta päivää ystävien seurassa. Nyt näin alkusyksystä ranta on autio ja ilma viileämpi – heitin kumpisaappaat ja kahlasin veteen. Tuntuu, että ihan vasta kirjoitin tänne blogiin postauksen otsikolla Haurasta, jossa valmistauduin henkisesti talven tuloon. Mihin tämä vuosi jälleen hävisi? Toisaalta kun katson taaksepäin esimerkiksi edellistä kolmea kuukautta, en kadu mitään, me mentiin, tultiin ja oltiin, nautittiin kesästä täysin sydämin. En olisi voinut käyttää aikaani paremmin.
Seuraavat pari kuukautta tulevat olemaan kuitenkin kovin erilaiset, olen pojan kanssa kahdestaan kotona. Ei se siksi ole erikoista, että minulle olisi uutta olla lapsen tai lasten kanssa kotona – vaan siksi, että syy kotona olemiseen on erilainen, hän ei saa terveydellisistä syistä mennä päiväkotiin, eikä kerhoonkaan. Saamme kuitenkin ulkoilla ja nähdä pihalla ystäviä. Meidän kahden pitää kehittää oma, sopivan verkkainen päivärytmi – jokaiselle päivälle jotain pientä kivaa puuhaa.
Fokus on lasten hyvinvoinnissa, kaikki muu tulee toisena. Tänään saatiin mun sisko tänne meille kylään, pojalle leikkiseuraksi – ja tietysti mulle kans <3
-Maj