Tuon pienen järven rannalla tuli vietettyä tänäkin kesänä monta ihanan helteistä ja huoletonta päivää ystävien seurassa. Nyt näin alkusyksystä ranta on autio ja ilma viileämpi – heitin kumpisaappaat ja kahlasin veteen. Tuntuu, että ihan vasta kirjoitin tänne blogiin postauksen otsikolla Haurasta, jossa valmistauduin henkisesti talven tuloon. Mihin tämä vuosi jälleen hävisi? Toisaalta kun katson taaksepäin esimerkiksi edellistä kolmea kuukautta, en kadu mitään, me mentiin, tultiin ja oltiin, nautittiin kesästä täysin sydämin. En olisi voinut käyttää aikaani paremmin.
Seuraavat pari kuukautta tulevat olemaan kuitenkin kovin erilaiset, olen pojan kanssa kahdestaan kotona. Ei se siksi ole erikoista, että minulle olisi uutta olla lapsen tai lasten kanssa kotona – vaan siksi, että syy kotona olemiseen on erilainen, hän ei saa terveydellisistä syistä mennä päiväkotiin, eikä kerhoonkaan. Saamme kuitenkin ulkoilla ja nähdä pihalla ystäviä. Meidän kahden pitää kehittää oma, sopivan verkkainen päivärytmi – jokaiselle päivälle jotain pientä kivaa puuhaa.
Fokus on lasten hyvinvoinnissa, kaikki muu tulee toisena. Tänään saatiin mun sisko tänne meille kylään, pojalle leikkiseuraksi – ja tietysti mulle kans <3
-Maj
Tuttuja lapsuuden maisemia! Toivottavasti uusi arki lähtee rullaamaan hyvin ja pikkuinen tervehtyy kunnolla!
Kyllä se lähtee, ainakin alku on ollut pehmeä kun siskokin on täällä jeesinä ja seurana :)
Olin kans viimetalvena pari kuukautta tyttömme kans kotona, lienee samasta sairaudesta kyse ja hyvin saatiin aika kulumaan!:) Saavatko Miika ja Rebekka kuitenkin olla kotona? Ja niin totta tuo, että lasten hyvinvoinnin ehdoilla mennään!
Mä luulen, että ei välttämättä ole sama sairaus, näitä Samuelin tapauksia ei ole juurikaan. Miika ja Rebekka saavat olla kotosalla, luojan kiitos :)
Voimia sinne! <3
Born Grown