Minua ei oikeastaan ole haitannut koko viikon kestänyt sade ja sen tuoma harmaus, se jatkunee tässä vielä tovin. Ei kai tämä sää meille kenellekkään yllätyksenä tullut? Suomessa tuppaa olemaan tähän aikaan pimeää ja harmaata, joten se on vaan kestettävä, parempi vain voivoittelun sijaan tuumata, että miten sitä kohentaisi omaa mielialaa ja lisäisi jaksamistaan arjessa?
Kuntosalilla työskentelevä ystäväni sanoi, että ”hei, mitä muutakaan voi tehdä, kun käydä iltaisin jumpalla ja salilla, kun on näin ankeaa?” Niin, no mitäpä muuta, kenelläkään ei varmasti käynyt mielessä sohva & suklaalevy-kombo :D
Millä sinä piristät itseäsi D-vitamiiniannoksen lisäksi? Ystäväni Henna uskaltautui rohkeasti mereen uimaan ja kertoi saaneensa siitä itselleen voimia näin pimeyden keskellä. Meidän naapurustossa leikitään tänä iltana ”lamppista” eli piilosta lamppujen kanssa, itse joudun lähtemään kurssille, mutta Miika aikoi osallistua lasten kanssa. Kertokaahan jos teillä on takataskuissanne kikkakolmosia kaamosväsymyksen torjumiseen? Itse ajattelin vetäistä punaista huulipunaa huulille ja räpiköidä tämän päivän läpi hyvällä asenteella, vaihtoehto sekin?
Asukuvat ja myös Mammatyyli-kuvaukset ovat sääolosuhteiden takia olleet tällä viikolla vähän hankalaa toteuttaa, mutta meidän porukka on lähdossä huomenna risteilemään & päiväksi Tukholmaan, joten olen sopinut yhdet kuvaukset botskille, aika huippua!
-Maj
Kirkasvalolamppu, kahvi, aikaisin nukkumaan ja joka päiväinen ulkoilu/lenkkeily säällä kun säällä! Mikään ei voita ulkoilman piristävää vaikutusta. Jos olisi mahdollista ulkoilisin edes pienen hetken keskellä päivää, kun on kaikista kirkkainta.
Punaviini ja kynttilät.
Sairastuin kaamosalueelle muutettuani lievään masennukseen muutama vuosi sitten, siis ihan sellaiseen oikeaan masennukseen. Sain lääkäriltä ohjeeksi, että lenkkeile/juokse ruokatunnilla joka päivä puoli tuntia valoisimpaan aikaan ja tuojota horisonttia, missä aurinko kajalstaa, vaikkei sitä näy. Tule 2 viikon päästä uudestaan. Jos lenkkeily ei auta niin sitten pitää katsoa lääkityksen aloittamista. Ei tarvinnut :)
Siinähän tuli jo monta vinkkiä, kiitos! Olen samaa mieltä ulkoilman piristävästä vaikutuksesta :) Ja huippua kuulla, että lenkkeily vei masennuksen mennessään, se oli varmasti huojentavaa. Harmittavan usein sitä kuulee, että lääkkeitä ollaan tyrkyttämässä heti samantien, eikä ongelmia yritetä edes ratkoa muilla keinoilla :/
Päiväunet! Yhden lapsen kotiäitinä olen onnistunut tällä viikolla joka päivä nukkumaan pojan kanssa pienet päikkärit. Auttaa jaksamaan tuota pimeyttä ja harmautta hiukan paremmin, kun ei koko ajan väsytä :)
Ah, päikkärit! Ihan totta :)
Nauroin ihan ääneen tota kommenttia kuntosalista ja siitä, että osa valitsee tosiaan suklaan ja sohvan… Hyvällä omallatunnolla valitsin tuplaässän kipeänä, mutta juoksukoulu-lappu odottaa onneksi jääkaapin ovessa!
Noi ylempänä mainitut päikkärit on ihan ykkönen. Ja nauraminen! Se vaan piristää niin paljon :)
Itsekin valitsen tuplaässän toisinaan, aina ei jaksa huhkia. Ja juttutuokio ystävän kanssa varmasti piristää – ja just se nauraminen!
Juurkin kirjoittelin omia fiiliksiä marraskuusta: http://joulunajantaikaa.blogspot.fi/2014/11/ihana-marraskuu.html
Pitääpä käydä kurkkaamassa :)
Äippälomalaisena otan päikkärit aamupäivällä jotta jaksan sitten iltapäivällä ja illalla käydä koiran kanssa lenkillä haukkaamassa sitä raitista ilmaa. Jouduin synnytyksen jälkeen takaisin sairaalaan ja voin sanoa että lähes kuukauden sisälläolon jälkeen olin tulla hulluksi ilman raitista ulkoilmaa. Niinpä en nykyään enää valita kelistä vaan nautin joka kerta kun pääsen ulos.Ulkoilun jälkeen onkin kiva istahtaa teekupin kanssa sohvalle lukemaan blogeja ja lehtiä.
Ihan muutaman päivän sisälläolokin tekee tiukkaa, saati sitten kuukausi tai pidempi aika :/ Poikani oli vajaa pari viikkoa sairaalassa, ja voi sitä iloa kun päästiin haukkaamaan happea ensimmäsen kerran pienelle kävelylle rattaiden kanssa <3
Yllättäen taas blogistin vastaus pyörii vain oman navan ympärillä. Kyllä, poikasi sairastaminen on hirveän surullista (ja pikku supermiehelle paljon voimia ja tsemppiä!) mutta on se jo tullut kaikille selväksi aika monta kertaa.
Tove, toivottavasti sinulla on kaikki hyvin kun noin pitkän ajan olet joutunut sairaalassa viettämään! Usein sitä oppii arvostamaan niitä tylsiäkin juttuja (kuten sadepäiviä), kun niistä joutuu hetkeksi pakosta luopumaan :)
Harmi jos ajattelet tuolla tavalla, tarkoitukseni ei ollut vastauksessa korostaa itseäni vaan samaistua kommentoijan tuntemuksiin oman kokemukseni kautta. Ilmeisesti olet päättänyt jostain syystä inhota minua henkilökohtaisesti (luin muutamat edelliset kommenttisi) – kaikesta päätellen haluat nähdä minussa vain huonoja puolia ja ikäviä asioita, miksi ihmeessä?
Kuntosali vetää suorastaan puoleensa näinä pimeinä iltoina kun siellä pääsee saunaan! :D (asun Saksassa niin täällä saunaan pääseminen luksusta) Plus mummolta saatu villa-huopa sängyssä peiton päällä lisä-lämmikkeenä, Lumenen C-vitamiini seerumi ja Fazerin suklaat.. :) ps.oot kyllä tyrmäävän upee, kaunis!
Loistavia vinkkejä, kiitokset! Äh, mä itse just ajattelin, että olempa näissä kuvissa jotenkin nii-iin tätimäinen, kiitokset silti sinulle :)
moi! tosi nätti toi huivi, mistä se on? :)
Heips – se on Gina Tricotista :)
Älyttömän kivat kengät! Mistä ne ovat? :)
Moikka Elle! Ne ovat nämä: http://www.olivialehti.fi/magicpoks/2014/10/06/new-leather-boots/ :)