Minun on pitänyt jo pitkään luovuttaa verta. Tänään päätin sitten vihdoin tehdä sen. Tampereen Rautatienkadulla on Suomen Punaisen Ristin veripalvelu, jonne voi aikaa varaamatta kävellä sisään ja luovuttaa verta, toki halutessasi ajan varauskin onnistuu.
Vaikka koko hommassa ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä, niin minua jännitti ihan mielettömästi. Veren näkeminen vetää helposti heikoksi, mutta halusin niin kovasti yrittää.
Verenluovuttajilla on mahdollisuus tunnin ilmaiseen pysäköintiin verkkosivuilla luetelluissa pysäköintihalleissa. Sitten vaan hissillä seiska kerrokseen ja vastaanottoon ilmoittautumaan. Henkkarit pitää olla mukana ja ensiluovuttaja täyttää laajemman kyselylomakkeen, joka käydään hoitajan kanssa läpi. Itselläni oli riittävän korkea hemoglobiini ja kaikki muutenkin kondiksessa, joten pari lasia mehua naamariin ja penkille köllöttelemään vaan.
Kun olin luovuttanut puolet tarvittavasta verimäärästä, niin oloni meni jostain syystä tosi huonoksi, oksetti ja pyörrytti. Se saattoi johtua kovasta jännityksestä tai sitten kehoni ei vaan pystynyt, vaivaiset 5 minuuttia olisi siinä enää tarvinnut olla. Olin pettynyt itseeni, mutta hoitaja lohdutteli, että näin voi käydä ja uusi yritys kolmen kuukauden päästä. Ennen luovutusta kannattaa syödä hyvin, ettei ala heikottamaan. Luovuttajille on toimenpiteen jälkeen tarjolla leipää, mehua ja kahvia ym. ja siellä saa rauhassa istuskella ja palautua.
Veripalvelulla on tarjolla myös ilmainen, näppärä sovellus älypuhelimiin. Sovellus ilmoittaa koska voit luovuttaa seuraavan kerran verta – ja sieltä voi tarkistaa myös veripankin tilanteen, joka ilmoitetaan päivittäin. Tällä hetkellä kutsutaan luovuttamaan erityisesti O Rh negatiivisen veriryhmän luovuttajia, sillä varastot ovat niukentuneet lähipäivinä.
Haluaisitko sinäkin tehdä hyvää ja luovuttaa? Testaa nettitestillä sovellutko verenluovuttajaksi. Verta ei voi valmistaa keinotekoisesti, luovuttamalla voit pelastaa ihmishengen. Meidän perhe on kiitollinen, että poikamme sai luovutettua verta, silloin kun hän sitä tarvitsi. Sitä tarvitsee monet isot ja pienet potilaat esimerkiksi keskoset, syöpää sairastavat lapset ja kolareiden uhrit.
-Maj
Kerrankin teet näkyvästi aidosti jotaki hyvää/hyödyllistä! Ainaiset keikistelyt kameran edessä on jo niin nähty! Eikä millään pahalla,sanon vain suoraan sen,mitä itse ajattelen ja koen:)
Suoraa sanominen ja turha ilkeys on kaksi eriasiaa :( Paraniko oma olosi kun sait tuoda mielipiteesi julki? O_o
Onneksi meidän kaikkien muiden kaikki tekemiset on aina niin hyödyllistä ja järkevää.
Täällähän on keskustelut käynnissä! Tyydyn vaan hymisemään taustalta – käytännössä hommahan on niin, että keikistelemällä kameran edessä ollaan päästy tähän tilanteeseen, jossa minulla on mahdollisuus tehdä jotain hyvää, jakaa se – ja toivottavasti tehdä vielä enemmän hyvää.
This is good that you donated your blood. So sorry that you didn’t felt well.
Lovely greetings from Bavaria, Rena http://www.dressedwithsoul.com
Hi Rena! I will try again on February :) Wish me a luck?!
Hienoa, että kävit verenluovutuksessa! Itsekkin pitäisi taas mennä.. Kannattaa todellakin ennen luovutusta syödä hyvin ja juoda reilusti enemmän nestettä kuin normaalina päivänä. Mulle itelle paras aika luovuttaa on iltapäivällä, kun on koko päivän voinut tankata. Pari kertaa olen käynyt juuri iltapäivällä ja molemmat kerrat on menny ilman ongelmia. Ensimmäisellä luovutuskerrallani en ollut kiinnittänyt syömiseen ja juomiseen yhtään huomiota.. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes lähdin pihalle ja pyörryin kun pääsin ovesta ulos. Onneksi oli kaveri taluttamassa mua takas sisälle :D Ja onneksi uskalsin kaikesta huolimatta mennä uudestaan ja sain onnistuneen kokemuksen verenluovutuksesta, se on kuitenkin niin tärkeää :)
Tampereella veripalvelu menee kiinni klo.16 – vaikkaan, että 14.30 olisi itsellenikin myös sopivampi aika luovuttaa verta. Tankkasin etukäteen nesteitä ja söin aamulla hyvin, mutta pyrin tekemään ensi kerralla ruoka ja juoma tankkauksen vielä huolellisemmin, kiitos vinkeistä :)
Mä kävin tossa n. kuukausi sitten ensimmäistä kertaa luovuttamassa. Se oli itseasiassa jo kolmas vai neljäs kerta kun yritin ja vihdoin onnistui! Aiemmilla kerroilla on yleensä ollut liian alhainen hemoglobiini. Se ja verenpaineeni ovat aina olleet luonnostaan tosi alhaiset, joten kesken luovutuksen alkoi muakin huimata aika lailla. Sain kuitenkin pussin täyteen sit vaan nostettiin jalat ilmaan ja vahdittiin, etten lähde liian aikaisin kävelemään. Tammikuussa yritän sitten uudelleen! Mun perhe on aina ollut täynnä ahkeria luovuttajia, tärkeä asia :)
Kiitos tästä kommentista – sain lisää tsemppiä ensi kertaan!
Mun on pitänyt mennä jo monta kertaa, mutta aina on ollut jotain ”estettä”, kuten malaria-alueella oleskelu tms., joten en ole sitten vielä koskaan onnistunut luovuttamaan. Kiva, kun muistutit tästä asiasta! :)
No kiva kun eksyit tänne ja ehkä sait siten vähän uutta inspistä asiaan, meitsikin yrittää vielä uudelleen! Suukkoja <3
Kylläpä Aurora sanoit rumasti, joko tarkoituksella tai tahattomasti! Kannattaa pitää mielessä ettei blogi ole sama asia kuin blogia kirjoittavan koko elämä, eikä ihmisen hyvyyttä tai huonoutta ole mitään perusteita sen pohjalta arvioida. Majta sydämellisempää naista saa hakea – kaikkea ei vaan raportoida blogiin :) Helposti sellaistakin ”tätä hyvää minä tein tänään ja ensi viikolla parannan ebolan”- settiä postaavaa mieltäisi oman sädekehänsä kiillottajaksi, eikö totta? Ja vaikka olisikin niin, että ihminen havahtuisi yhteisen hyvän tekemiseen vasta koettuaan sellaista omaan tarpeeseensa, on Majn teko silti hyvin arvostettava. En usko että minusta piikkikammoisena olisi ihan heti samaan.
Halaus sulle, M! <3
Niin samaa mieltä! Luin muistaakseni kerran eräästä elämäntapakirjasta (Onnellisuusprojekti) sellaisen vinkin, että jos aikuisen ihmisen pitää aloittaa joku lause ”ei millään pahalla, mutta..”, niin se kannattaa jättää sanomatta :)
Siispä hyvä Maj, rohkea ja ihailtava pieni teko, joka voi pelastaa jonkun hengen! <3
Mäkin kävin tänään ihan ex tempore yrittämässä verenluovutusta tuolla Rautatienkadun verenluovutuksessa, mutta kesän Intian matka aiheutti puolen vuoden karenssin, höh. Harmitti kyllä, kun olisi niin tehnyt taas mieli tehdä hyvää! Mullakin epäonnistui kerran verenluovutus niin, että neula oli (kivuliaasti) vinossa ja verta vain lakkasi tulemasta, ja se oli kyllä tosi ikävää. :( Sen lisäksi, että sattui ja oli huono olo, oli jotenkin vähän epäonnistunut olo, vaikka tietenkin syyttä. Toivottavasti uskallat mennä yrittämään silloin kolmen kuukauden päästä uudestaan! (:
Mahtava juttu ja samoin meidän F:n elämälle oli todella käänteentekevää pari vuotta sitten kaksi pussia luovutettua verta. Olen niin tuhottoman kiitollinen kaikille ihmisille, ketkä käyvät luovuttamassa. Jahka saan oman hb:ni normaalille tasolle, rupean aivan satavarmasti luovuttamaan verta säännöllisesti. Ja hei se luuydin-rekisteriinkin ilmoittautuminen on tosi hyvä juttu.
Hoitajan kanssa tuolla veripalvelussa puhuttiin, että moni käy luovuttamassa verta tavallaan positiivisesti kiitollisuuden velassa – kuten minäkin. <3
Hyvä Maj! Hienoa että kävit verenluovutuksessa:)!
Iiik, mua jännittää.. 17.12 olis tarkoitus luovuttaa täällä kotipaikkakunnalla. :-) Mulla ei ole mitään piikki/verikammoa mutta jännittää silti…. Hyvällä asialla olet :-)
Hienoa, että uskalsit mennä! Minä kävin viime syksynä ensimmäistä kertaa luovuttamassa, kovasta jännityksesta huolimatta. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja siitä lähtien olen käynyt säännöllisesti. Veriryhmäni on vielä O Rh negatiivinen, joten koen luovuttamisen osittain velvollisuudekseni, koska mitään esteitä sille ei ole. Välillä harmittaa todella paljon, kun näkee, että veriryhmääni tarivittaisiin, mutta edellisestä luovutuksesta on vielä liian vähän aikaa. Muutaman viikon päästä kuitenkin on uuden luovutuksen aika :)
Mulla kävi ekalla kerralla samoin kun sulle nyt, ja luovutus jouduttiin keskeyttämään. Kai se jännityksestä johtui. Sitten kun menin uudestaan, niin kaikki menikin ihan hyvin ja olo oli normaali. Nyt olen muutaman vuoden ajan käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti pari kertaa vuodessa. Pitääpä taas lähiaikoina mennä. :)
Mulla on tullut joka kerta enempi tai vähempi huono olo, mutta en silti suostu myöntämään, että luovuttaminen ei sopis mulle. Luovutusta itsessään ei ole keskeytetty kuin pari kertaa. Muutamalla viime kerralla olen pyytänyt, että jalkojen alle on heti luovutuksen alussa laitettu koroke, se on helpottanut oloa. Toivottavasti sulla on seuraava kerta helpompi. :)
Itse kävin ensimmäistä kertaa luovuttamassa verta viime kesänä :-) se oli ihan jännittävää ja onneks kaikki meni ihan nappiin niin ensimmäisestä luovutuskerrasta jäi tosi hyvä mieli ja nyt täällä jo kovasti odotan seuraavaa kertaa :-) se on ihan normaalia, että kesken luovutuksen voi tulla paha olo tai sen jälkeenkin, vaikka olis kuinka kokenut verenluovuttaja.
Ite oon käyny täysi-ikäiseksi täytetettyä säännöllisesti luovuttamassa verta ~3x vuodessa ja takana on jo n.15 kertaa. Merkkaan aina kalenteriin seuraavan mahollisen luovutuspäivän, niin ei pääse unohtuun. Verenluovutus on yksi osa omaa hyväntekeväisyyttä. Sieltä myös lähtee joka kerta hyvällä mielellä ( ja vatsa täynnä ;) ) ja joka ikinen kerta on saanut todella hyvää kohtelua, siitä veripalvelulle 10+.
Itse kävin luovuttamassa ensimmäistä kertaa verta vajaa vuosi sitten ja pääsin juuri ja juuri alhaisen hemoblobiinin takia itse luovutukseen. No, kävi sitten samoin kuin sulle, eli puolessa välissä tuli niin huono olo, että piti lopettaa. Saatiin kuitenkin luovutuskelpoinen määrä, joten tuli hyvä mieli siitä vaikka joutuikin keskeyttämään! :)
Huippu homma ja iso peukku! Verta todella tarvitaan ja kiva, kun nostit näin tärkeän asian esille :)
Olen luovuttanut verta 3 kertaa ja nämä kaikki 3kk välein. Olo oli aina ihan bueno luovutuksen jälkeen ja ajatuksena oli, että käyn joka vuosi luovuttamassa sen maksimimäärän. Luovutuksen jälkeen tein kaiken mitä veripalvelusta neuvottiin: join paljon vettä, söin normaalisti, jätin pää alaspäin imuroimiset muille päiville ja vedin rautatabletteja tovin. Verenluovutuspäivänä kaikki sujui aina ihan mutkattomasti. Kuitenkin joka kerta seuraavana päivänä verenluovutuksesta jossain vaiheessa oksennus lensi aivan yllättäen (mm. keskellä katua, ei voinut mitään…) ja olo oli todella huono, vaikka join edelleen paljon vettä, söin ja en riehunut sen kummemmin. Ajattelin kokeilla pian uudelleen, kun on aikaa kulunut runsaasti edellisestä luovutuskerrasta. Ei kannata lannistua, uudelleen vaan yrittämään! :) Ja suosittelen kyllä muillekin!
Niille, joita se neula ahdistaa: Se nippaisee pistämisvaiheessa, mutta sen jälkeen ei enää käy kipeää. Yleensä henkilökunta on kokenutta ja he saavat neulan laitettua kivuttomasti. Kerran tosin kohdalleni osui nuori mies ja häntä jännitti niin, että hän melkein silmät kiinni tökkäsi neulan. Tilanne vähän huvitti, mutta ei sekään pistäminen sattunut. :) Ja luovutuksesta tulee aina hyvä mieli!
Vähän aikaa sitten kirjoitin omassa blogissa samasta aiheesta, koska mua harmittaa ihan älyttömästi tää sairastaminen, koska en saa luovuttaa verta, enkä kantasoluja enkä edes munasoluja vaikka haluaisin auttaa muita.
Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com
Hej ihana Maj! Pitkästä aikaa taas ehdin kommentoimaankin. Oli pakko tulla sanomaan, että ihan mahtava juttu, että oot uskaltautunut luovuttamaan! :) Pienellä teolla voi todellakin pelastaa monen ihmisen, pienen tai ison, elämän. <3 Itse käyn säännöllisesti enkä kyllä tiedä parempaa tapaa auttaa muita. Oikein lämpöistä ja ihanaa joulun odotusta teidän koko perheelle! <3
Kiitos ihanasta viestistäsi Reetta, oikein ihanaa joulun odotusta sinnekin :) Niin ja mitä luovutukseen tulee, yritän vielä uudelleen ensi vuonna!
Minulla on takana… ööh 15 luovutusta viime vuosien varrelta. Raskauden ja imetyksen aikana tuli tauko, mutta kun hgb huitelee 160-170 välimaastossa, saa sitä verta vähän ohentaakin. :D
Olen aika isokokoinen (172cm ja melkein 80kg) niin heikko olokaan ei ole koskaan iskenyt, pienemmillä tutuilla tosin joskus. Ja se päivän mittaan syöminen ja juominen järkevästi on tärkeää.
Tosi kiva ja helppo tapa auttaa, ei vie paljoa aikaa ja saa hyvän tekosyyn lintsata lenkistä ja salista siksi illaksi. :DD