Vielä yksi postaus viime viikolta, vaikka ajattelin, että edellinen olisi ollut jo viimeinen.

En ollut vielä ehtinyt vierailemaan siskoni uudessa kodissa, vaikka hän on jo kesästä asti siellä asustanut. Siskoni eli lasten ainoan (ja tietty rakkaimman, hihih) tädin luona käyminen oli Pohjanmaalla vierailumme tärkein asia, joten pakattiin perhe autoon (nappasin myös veljen kainaloon) ja paineltiin siskon luo heti joulupäivänä. He olivat remontoineet vanhan omakotitalonsa niin kauniiksi ja omannäköisekseen. Lempeästä ja kotoisesta fiiliksestä pystyi aistimaan, kuinka onni asui siellä.

Kai ne mietti, että mitä ihmettä me hommattiin niin pitkään pihalla. Pakollinen sisaruspose, tietty!

Ja niin menossa jo sisälle!

Siellä kaikki muksut sulassa sovussa keskenään, Rebekka, Nella, Noora, Samuel ja Peppe ;)

Nämä kaksi näpsäkkää ja ehkä vähän temperamenttistäkin neitoa tulivat hyvin juttuun keskenään, virtaa riittää molemmilla vaikka muille jakaa. Huomattavasti rauhallisempi parivaljakko oli porukan isoin ja pienin yhdessä, Samppa ja Noora.

Tämä supermegapehmeä viltti on äitini ostama, minulta ja häneltä löytyy myös samanlaiset.

Ensi kerralla me ängetään kyllä yökylää asti! Näen jo kuinka nämä lettipäät kirmailevat kesällä yhdessä pitkin pihoja – ja voivat vaikka nukkua teltassa, muistan kuinka ihanaa se oli pienenä. Maalla on mukavaa <3

Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Ajattelen, että minun muuttamiseni Tampereelle on tehnyt hyvää omille sisarussuhteilleni. Olemme toki olleet aina läheisiä, mutta nykyään heitä osaa erityisesti arvostaa ja kaivata – pienen breikin jälkeen on aina yhtä ihana nähdä.

-Maj