Tavallisesta farkkupaidasta on niin moneksi, omistan itse muutamia – ja ne päätyvät tosi usein osaksi arkiasuani. Helppoa, mukavaa ja ah, niin rentoa. Etenkin pitkähelmainen farkkupaita (joka peittää pepunkin) on muuntautumiskykyinen, sitä voi pitää rennosti leggareiden kanssa, sen helman voi tunkea osittain farkkuihin, sen voi solmia – tai käyttää toisen paidan alla. Tarkasti silittämällä ja yhdistetelemällä farkkupaidan vaikkapa johonkin näyttävään statementkoruun, saa siitä todella siistin näköisen.

Olen täällä blogissakin jo niin monta kertaa hehkuttanut ikivanhaa vaaleansinistä luottofarkkupaitaani, se on toki edelleen käytössä, mutta nyt onnistuin hiljattain löytämään sen rinnalle hyvin istuvan kaverin. Kuvissa päällä oleva farkkupaita on  hiukan  sitä vanhaa tummempi, ja se löytyi Onlysta, koko 34 on juuri sopivan istuva minulle, niin että se menee kivasti myös neuleiden alla.

Farkkupaita – Only
Neuletakki – Easy Wear
Legginsit – Gina Tricot
Huivi – Selected Femme
Nilkkurit – DinSko

Peruskauraahan tämä asu on, mutta olen iloinen tästä löydöstäni – ja päivittäin päälläni on usein tämäntyyppisiä asuja, mitä sitä muuta turhaan kikkailemaan.

Olen muuten tosi hankala kuvattava, koska suuni käy koko ajan tai sitten onnistun muuten vain just sulkemaan silmäni tai olemaan tosi vaivaantuneen oloinen. Ei siihen vaan kameran edessä olemiseen totu ikinä, en minä ainakaan, toki nykyään ehkä hävettää vähemmän kuvata asuja ihmisten keskellä.

”Nosta vähän leukaa” – Just.

Tässä vasemmalla yleisin poseeraus asentoni, sivulle tuijottelen, vähän jotenkin tuollainen epäluuloinen kuitenkin? Tai mites tuossa oikeanpuolimmaisessa kuvassa? Ohjeistus oli varmaan, että ”katso vähän sivuun…” Jeeeep.

Toisaalta sivulle kuikuilu on itselleni luonnollisempaa kuin kameraan suoraa katsominen, ehdotan usein omillekin kuvattavilleni jotain muuta kuin suoraa katsekontaktia kameraan. Sitäpaitsi tässä kuvassa Teppo hoitelee poseeraamisen puolestani.

-Maj