Meidän perheessä on innostuttu pelailemaan erilaisia pelejä. Ne pelit, jotka on tarkoitettu ihan perheen pienimmille, eivät välttämättä ole aikuisesta kauhean hauskoja. Sitten ”natsasi” kun lapset saivat isovanhemmilta Choco-lautapelin lahjaksi. Suklaapeli on yksinkertainen ja kiinnostava ja ehkä monelle teistäkin tuttu jo omasta lapsuudesta? Meillä se kulkee nimellä matopeli, josta taas itselleni tulee mieleen Nokian upea 5110-puhelin ja huikea matopeli, voi niitä aikoja. Matopelienkat, värikuoret ja yhteenKIRJOITETUTtekstiviestit, enEHKÄkestä. No mutta, eipäs lipsuta aiheesta…
Suklaapeli soveltuu +3 vuotiaille, mutta kyllä Samuel jo yhden tai kaksi peliä jaksaa pelailla, vaikka hän onkin vasta 2-vuotias. Pelissä on 16 suklaanappia ja noppa-hässäkkä. Pelaajia tarvitaan vähintään kaksi, enintään neljä.
Suklaanapeista löytyy pähkinöitä ja kirsikoita (omppuja) ja yksi toukka (mato) . Noppaa pyöräytetään, kuutio näyttää joko kirsikkaa tai pähkinää. Pelaajan tulisi löytää väärinpäin käännetyistä suklaanapeista sama kuva kuin kuutiossa. Jos kuva mätsää suklaanapin kanssa, saa pelaaja ottaa sen itselleen, jos ei niin se palautetaan ja vuoro vaihtuu. Jos onnistut nostamaan toukan, niin joudut palauttamaan pöytään sen toukan lisäksi yhden omista suklaanapeistasi, jonka jälkeen napit sekoitetaan – ja vuoro siirtyy toiselle, kamalaa. Voittaja on tietenkin se joka (minä) on onnistunut haalimaan eniten suklaanappeja pelin loputtua.
Mistä se löytyis, Rebekka yrittää röntgenkatseella tunnistaa pähkinää?
Äh, ei tärpännyt, mutta velipoika on onnistunut jo haalimaan kolme suklaanappia.
Peli on kovaa. Ja välillä se harmittaa, etenkin jos se typerä toukka näyttää naamaansa, mutta vitsit sitä riemua kun käy tsäkä.
Täytyy varmaan napata tämä peli mukaan Ylivieskaan, mutta en tiedä mitä siitä tulee, jos meidän Petteri alkaa taas itkemään häviöstä. Oli niin turhauttavaa teeskennellä (äiti pakotti), että hän oli voittanut, vaikka totuus olikin toinen. No uskallaudun ottamaan riskin, ehkä hän on oppinut tässä parinkymmenen vuoden aikana kestämään tappionsa kuin mies. No se nähdään, koska MINÄ KUITENKIN niin VOITAN. :D
-Maj
Toi kuulu lapsuudessa ehdottomasti lempi peleihin ja nyt näin aikuisiällä sitä oli mukava pelailla kummitytön ja sen veljien. :) Mukavaa joulua teille.
Hei mahtavaa! Meidän lapset (juuri samanikäiset kun teillä) ovat saamassa tuon joululahjaksi, ja mietinkin, että mitenköhän tuo alle kolmevuotias poikanen jaksaa sitä pelailla :) Jee! Ihanaa Joulunaikaa!
-terhi-
Toi oli ihan huippupeli jo lapsena! ehkä neljä vuotta sitten ostin sen joululahjaksi isoveljelleni, koska kaikkien muuttojen jälkeen sitä ei äitini kaapista enää löytynyt. Sen jälkeen sitä on ihan aikuisten keskenkin pelattu ja kehitettiinpä siitä ihan kelpo ja helppo juomapelikin ;)
Kerro miten!!? Kaverien kaa yritetty etsiä jotain kivaa ja tuo olis kiva kuulla kun peli kaapista vielä löytyy!! :)
Heheh ihan vaan niin se tais olla, että jos ei saanut sitä mitä piti (pähkinä/kirsikka) niin otti hörpyn ja kärpäsen osuessa kohdalle joutu ottamaan shotin (meillä oli jell-o-shotteja) :D
Choco peli oli lapsuudessa yksi suosikeista ja on edelleen :)
Ja matopeli ja nokia 5110! Voi niitä aikoja, nykypäivän lapset naurais kippurassa kun nenän eteen laitettais matopeli. Ja tekstarit, hitsi kun niitä sanoja piti lyhentää ja kaikki välilyönnit jätettiin pois :D
Meilläkin tyttö 3-v. ja poika 1v 4kk pelaavat chocoa ihan kahdestaan ja hyvin sujuu! :)