Meidän perheessä on innostuttu pelailemaan erilaisia pelejä. Ne pelit, jotka on tarkoitettu ihan perheen pienimmille, eivät välttämättä ole aikuisesta kauhean hauskoja. Sitten ”natsasi” kun lapset saivat isovanhemmilta Choco-lautapelin lahjaksi. Suklaapeli on yksinkertainen ja kiinnostava ja ehkä monelle teistäkin tuttu jo omasta lapsuudesta? Meillä se kulkee nimellä matopeli, josta taas itselleni tulee mieleen Nokian upea 5110-puhelin ja huikea matopeli, voi niitä aikoja. Matopelienkat, värikuoret ja yhteenKIRJOITETUTtekstiviestit, enEHKÄkestä. No mutta, eipäs lipsuta aiheesta…

 

chocopeli1Suklaapeli soveltuu +3 vuotiaille, mutta kyllä Samuel jo yhden tai kaksi peliä jaksaa pelailla, vaikka hän onkin vasta 2-vuotias. Pelissä on 16 suklaanappia ja noppa-hässäkkä. Pelaajia tarvitaan vähintään kaksi, enintään neljä.

 

chocopeli2Suklaanapeista löytyy pähkinöitä ja kirsikoita (omppuja) ja yksi toukka (mato) . Noppaa pyöräytetään, kuutio näyttää joko kirsikkaa tai pähkinää. Pelaajan tulisi löytää väärinpäin käännetyistä suklaanapeista sama kuva kuin kuutiossa. Jos kuva mätsää suklaanapin kanssa, saa pelaaja ottaa sen itselleen, jos ei niin se palautetaan ja vuoro vaihtuu. Jos onnistut nostamaan toukan, niin joudut palauttamaan pöytään sen toukan lisäksi yhden omista suklaanapeistasi, jonka jälkeen napit sekoitetaan – ja vuoro siirtyy toiselle, kamalaa. Voittaja on tietenkin se joka (minä) on onnistunut haalimaan eniten suklaanappeja pelin loputtua.

 

chocopeli3Pähkinä it is!

chocopeli4Mistä se löytyis, Rebekka yrittää röntgenkatseella tunnistaa pähkinää?

chocopeli5Äh, ei tärpännyt, mutta velipoika on onnistunut jo haalimaan kolme suklaanappia.

 

chocopeli6Peli on kovaa. Ja välillä se harmittaa, etenkin jos se typerä toukka näyttää naamaansa, mutta vitsit sitä riemua kun käy tsäkä.

Täytyy varmaan napata tämä peli mukaan Ylivieskaan, mutta en tiedä mitä siitä tulee, jos meidän Petteri alkaa taas itkemään häviöstä. Oli niin turhauttavaa teeskennellä (äiti pakotti), että hän oli voittanut, vaikka totuus olikin toinen. No uskallaudun ottamaan riskin, ehkä hän on oppinut tässä parinkymmenen vuoden aikana kestämään tappionsa kuin mies. No se nähdään, koska MINÄ KUITENKIN niin VOITAN. :D

-Maj

 

reputViime perjantaina lapset olivat viimeistä päivää tälle vuodelle päiväkodissa ja nyt on reput heitetty naulakkoon odottelemaan toviksi. Ensi vuonna ne sieltä sitten taas napataan, kun meikä mutsi lähtee työkeikalle loppiaisen jälkeen. Vuosi 2015 näyttää tosi jännittävältä jo nyt, työjuttujen saralla on luvassa uusia ja mielenkiintoisia projekteja, jotka eivät varsinaisesti liity tähän bloggaamiseen. Toivon, että niistä saan inspiraatiota muuhunkin tekemiseeni, kuten sanottu, vaihtelu virkistää. Haluaisin työjuttujen ohella kuitenkin olla vielä osittain kotona eli toivon, että hommat menee siihen malliin, että lapset osa-aikaisesti päivähoidossa ensi syksyyn saakka.

Tämä päivä meillä on vielä aikamoista pyöritystä, saadaan vieraita, käydään pikkujouluissa ja pitäisi pakata reissukamatkin valmiiksi. Huomenna aloitamme joulun vieton täällä Tampereen mummolassa, josta jatkamme perinteiseen tapaan matkaa kohti Ylivieskan mummolaa. Tiedossa on siis kaksi peräkkäistä jouluaattoa, kahdet joulusafkat ja kahdet lahjat, hyväksi havaittu systeemi. Toivon tosissani, että ehdimme kaiken kyläilyn ohessa vähän rauhoittumaan ja ehkä pulkkamäkeenkin? Millä mallilla teillä on hommat? Joko hanskat on heitetty tiskiin, eli onko rentoutumismoodi jo päällä?

-Maj

1 2 3 4 5 6 7 216