Tänään ollaan saatu harvinaisen paljon aikaiseksi. Kelpuutetaankohan tämä seuraava selostukseni päivän tapahtumista ”Päivä kanssamme” -postauskategoriaan? Jos niin, sitten se on lukijan toivepostaus!

Aamulla puin lapset päiväkotia varten – ja Miika vei heidät työmatkalla hoitoon. Siistin kodin, vastailin roikkumaan jääneisiin meileihin, hörppäsin aamukahvit – ja lähdin kuvaamaan ensi viikon mammatyylejä. Olin myös lupautunut jälleen ottamaan yhden tutun vauvasta kuvia, haiskahtaa hiukan salajuonelta, minkä avulla minuun yritetään tartuttaa vauvakuumetta?

Vauvakuvista tuli kyllä söpöjä, ehkä alan harjaantua siinä hommassa hiljalleen. Kuvausten jälkeen tein vasemmalla kädellä blogiin liittyviä töitä jäätävällä paniikilla ja oikealla kädellä kuorin perunoita. Temmoin takkia päälle ja juoksin (ihan tosi) rattikelkan kanssa hakemaan lapsia päikystä, että ehdittäisiin syödä ja vaihtaa vaatteet ennen kaupunkiin lähtemistä. Sampan hoitaja sanoi lapsille, että ”teidän äidillä näyttäisi olevan vähän kiire!”

Vedin koko setin tuntiin eli päikkyreissun rattiksella, ruuan viimeistelyn ja syömisen, jumppakamojen pakkaamisen ja vaatteiden vaihdot. Myönnän matkassa olleen pieniä mutkia – vaihdoin mm. kaksi kertaa koko vaatekerran kuopukselleni pienten vahinkojen takia, hiki vaan virtasi selkääni pitkin :D Miika tuli töistä kotiin ja lähdettiin samantien heittämään hänet parturiin (taas lähti ainakin 10 cm hiusta pois!) ja Rebekka jumppaan. Sampan kanssa toimitettiin onnistuneesti ja ajoissa huutiskamoja uudelle omistajalle Koskariin, samassa Miika tuli paikalle, napattiin snäksiä ja ostetiin hänelle farkut Selectediltä.

Jumpan jälkeen automme teki pitstopin Prismaan, meikä hyppäsi kyydistä muksujen kanssa ruokaostoksille ja Miika lähti hakemaan Viiviä jumpasta. Samuel ja Rebekka muuten tekivät elämänsä löydön siivousosastolla, Angry Birds -talouspaperi, mikä mahtava keksintö. 45 minuutin kuluttua Miika kurvasi jälleen Prisman eteen noukkimaan meidät kyytiin ja matkamme jatkui Ikeaan, koska minun oli saatava uusi lamppu just_nyt. Kun saan tämäntyyppisiä päähänpinttymiä, niin olen tinkimätön. Noh, kätevästi siinä samalla nautimme ravitsevan iltapalan, Ikean hodarit. Rebekka loisti kuin Naantalin aurinko, sillä hän onnistui itse tilaamaan ja maksaamaan santsit. Kotimatkalla autossa viimeisen haukkupalan jälkeen oli saatava soittaa mummolle ja Peppe-enolle tapahtuneesta, ”maksoin itse, sain euron takaisin” Onneksi pidin pääni, sillä uuden lampun lisäksi lapsi sai upean elämyksen, Ikea ei pettänyt taaskaan.

Ikean jälkeen roudattiin yhteistyössä kamat sisään, se oli jälleen pieni kriisin paikka, sillä Angry Birds talouspaperipaketteja oli vain yksi – ja halukkaita kantajia kaksi. Miikalla oli jo tulipalokiire omiin futsaltreeneihin. Jäin purkamaan ostoksia sekä laittamaan lapsia pesulle ja nukkumaan. Luin Viirua ja Pesosta, kuuntelin yhden laulun, halasin, pussasin ja sammutin valot.

Tämän raportin kirjoitettuani, koen olevani erittäin oikeutettu valahtamaan veteläksi sohvalle ja tuijottamaan ”Jälkiä Jättämättä” -sarjaa Netflixistä. Ja aivan oikein, olen taas koukuttunut, kiitos Pepille siitä. Huomenna onkin sitten meikämargen treenipäivä, sitä ennen keräilen vähän voimia…

-Maj