Sunnuntaista – sunnuntaihin, viikkoni lasten kanssa yksin. Miten se noin niinku omasta mielestä meni? Kerron sen kuvin ja ajatuksin.

1. Sunnuntai
Veimme porukalla Miikan lentokentälle, heiluteltiin kovasti iskän perään ja toivoteltiin antoisaa työviikkoa. Autossa kysyin, että mitä lapset haluaisivat puuhailla? Ykköstoiveena oli päästä Prismaan(?), joten sinne me sitten mentiin. Samppa ja Rebekka ihmettelivät leluja, haluamatta kuitenkaan mitään itselleen. Lupasin heidän valita itselleen mitkä tahansa herkut karkkihyllyltä, pitkän miettimisen jälkeen he päätyivät tikkariin ja kindermunaan :””D Lähetin Miikalle jo yhden kuvan, että hienosti menee. Mummolassa askarreltiin synttärikortti kirjasin-leimoilla ja illlalla suunnattiin pulkkamäkeen.

2. Maanantai
Heräiltiin reippaana ja kaikki sujui aamulla hyvin, lapset vaan ihmettelivät, että mihin isä on mennyt? Sain vähän kurjia uutisia, jotka eivät mitenkään liity perhe-elämään. Olin allapäin radiohaastikseen mennessäni, mutta paha mieli hälveni mukavan lounaan ansiosta. Päiväkodissa oli vastassa iloiset lapset, jotka halusivat jäädä vielä ulos touhuamaan. Illalla leikittiin prinsessaleikkejä ja naapurin Bellalta tuli suloista postia, Samuel ja Rebekka ovat hänen kanssaan kuvakirjevaihdossa.

3. Tiistai
Herättiin kaikki samasta sängystä ja tajuttiin, että nyt nukuttiin niin pommiin! ”Äiti sä olet aina myöhässä ja siks sulle tulee niin kiire.” Lasten suustahan se totuus tulee, Miika on paljon täsmällisempi. Isovanhemmat halusivat viedä Rebekan treeneihin ja Samuel lähti mukaan. Tosi outoa oli olla yksin kotona. Pyörin ympyrää ja järjestin paikkoja, ihan kuin joku olisi ollut pielessä, liian hiljaista?

4. Keskiviikko
Olin jo etukäteen jännittänyt keskiviikkoa, tiedossa oli niin paljon ohjelmaa yhdelle päivälle. Huokaisin helpotuksesta aamun lääkärikäynnin jälkeen, Samuelin elokuussa alkanut lääkekuuri lopetettiin, kaikki arvot olivat tosi hyvät. Hoidettiin pari juoksevaa asiaa kaupungilla, käytiin hakemassa Ida töistä ja poimittiin hänen luotaan kamoja kyytiin. Samuel kysyi, että ”Mikä näistä on Idan huone?”, vastasin, että kaikki. Rebekka tuumasi, että jos Idalla olisi isä tai mies, niin sitten ne olisivat yhteisiä – ja samaan hengenvetoon hän ilmoitti, että ei olisi kivaa jos Idan luona asuisi joku mies. ”Meidänkin isä on reissussa, voitko olla meidän luona neljä yötä?” Illalla mummo tuli hoitamaan lapsia ja me Idan kanssa mentiin Helsinkiin katsomaan Fifty Shades Of Grey, oi ihana James Dornan. Onnibussi toi meidät turvallisesti takaisin Tampereelle ja päästettiin mummo kotiin nukkumaan.

5. Torstai
…oli tuupattu ääriään myöten täyteen työasioita. Aamulla väsytti ja me oltiin niin myöhässä, taas! Olimme Idan kanssa tehokkaita, mutta silti kaikenlaisia pieniä juttuja jäi vielä auki & hoidettavaksi. Illalla rakenneltiin lapsille upea maja, jossa Ida lueskeli Koiramäen tarinoita iltasaduksi, oli niin söpöä kun toinen juurtajaksain selitti, että miten maidosta tulee jätskiä ja muita tärkeitä yksityiskohtia. Ida oli kieltämättä lapsille tosi söpö isänkorvike :DD Lasten mentyä nukkumaan, herkuttelimme Lempisushin kotiovelle kiikuttamalla ja tarjoamalla sushi-illallisella, kippistimme ystävyydelle ja menimme lopuksi vieräkkäin nukkumaan.

6. Perjantai
Me oltiin niin väsynyttä porukkaa kaikki kolme. Lähdimme kuitenkin viemään vielä autolla vanhempiani rautatieasemalta heidän asunnolleen. Porukoilla oli tiedossa teatteriviikonloppu täällä Tampereella, mutta he kyselivät meitä lauantai-iltana saunomaan heidän luokseen, lupasimme mennä. Höpöttelimme niitä näitä kotimatkan ja käperryimme kolmestaan nukkumaan.

7. Lauantai
Aamutoimien jälkeen suunnattiin Inchiin viemään bloggaajatapahtuman kamoja, ystävänpäivälounaalle ja sieltä vielä Aaron 5-vuotissynttäreille. Siellä oli kuulemma niin hauskaa! Rebekka kyselikin, että voidaanko tulla ensi viikollakin Aaron synttäreille? :D Touhottamisen jälkeen oli jäljellä vielä se sauna-case, jonka jälkeen Samuel meni kalpeaksi ja nukahti isäni syliin. Menin paniikkiin, tuijotin nukkuvaa poikaa ja itkin. En viitsinyt vielä huolestuttaa Miikaa soittamalla hänelle, koska se olisi voinut olla ihan normaali reaktio hektisen päivän päätteeksi, eikä hän sitäpaitsi toisaalta käsin olisi voinut auttaa mitenkään. Äidinvaistoni kertoivat, että kaikki ei ole normaalisti, Samuel ei koskaan uuvu sillä tavalla – ja siinä samassa poika alkoi oksentamaan. Äitini käytännössä pakotti meidän jäämään yökylään. Tauti iski tosi rajuna ja aamuyöhön asti vaihtelimme vuorotellen pyyhkeitä sängyssä ja pesimme Samppa-raukkaa oksennuksesta. Lähetin Miikalle tekstarin, jossa  kerroin, että kotona odottaa oksennustauti.

8. Sunnuntai
Siirryimme kotiin vähän vaivalloisesti, hyvästiksi jätimme oksennuslammikon vanhempieni eteiseen. Olin edelleen aika huolestunut pojasta ja juttelin ystäväni Emmin kanssa puhelimessa. Parin tunnin päästä Emmi toi survival-paketin oven taakse, hän soitti ovikelloa ja otti itse jalat allensa nopeasti, koska oksutauti ei varmasti ole heidänkään perheeseen kovin toivottu vieras. Oikeasti, voi vitsit miten iloinen ja helpottunut olin nähdessäni Miikan naaman! Samuel ei jaksanut edes nousta sohvalta, hän oli niin huonossa kunnossa. Tein vielä iltamyöhään tunnin juoksulenkin, sillä koko viikko meni ilman kunnon hikiliikuntaa. Voitte varmasti kuvitella, että unta ei tarvinnut kovin kauaa odotella. Yö meni heräillessä potilaan kanssa.

Summaus: Yksin pärjää ihan kivasti, paitsi jos tulee jotain ekstraa kuten sairasteleminen, mikä toisaalta on lapsiperheessä niiin normaalia. Omat harrastukset jäävät vähiin, kun taloutta pyörittelee yksi-ihminen, toki sekin on jokseenkin järjestelykysymys. Omat ystävät ja sukulaiset ovat kyllä niin tärkeä juttu, oli sitä yksin tai kaksin.

Viikon surkeimmat: Sain ylinopeussakot, olohuoneen Kuutamo-lamppu meni pirstaleiksi, viemäri tukkeutui ja oksennustauti kaatoi pienimmän petiin.

Viikon parhaimmat: Samuelin hyvät labratulokset, iloiset ja reippaat lapset, Idan kyläily, ihanat synttäripirskeet, ystävien tapaaminen ja kultaakin kalliimmat isovanhemmat sekä tietty tuliaiset :)

NYT: 2/4 oksentaa ja omassa kurkussa on sellainen kutina, että olen seuraava uhri, että sillalailla. Luojan kiitos taloudessa on nyt kaksi aikuista.

Parempaa viikonalkua teille :*