Lasten huoneessa kaikki tavarat on paikallaan ja kotona on aivan hiljaista, pikkuväki on lähtenyt edeltä vanhempieni kanssa kohti Pohjoista. Todella, todella outo fiilis, sillä lapset eivät oikeastaan ikinä ole hoidossa, jos meillä ei ole mitään työmenoja tai sellaisia juhlia, joihin he eivät voi tulla mukaan. Olen myös tottunut olemaan yksin kotona, mutta että Miikan kanssa yhtäaikaa, kahdestaan ”yksin kotona” – vähintäänkin kummallista. Tuntuu, että vuorokaudessa on 48 tuntia.

Ollaan saatu niin hurjalla tahdilla rästihommia tehdyksi, että varmaan lähdetään itsekin ajelemaan kohti Kuusamoa ihan viimeistään huomenna aamulla. Matkustaminenkin, etenkin tuollainen 9-10 tunnin ajomatka, on varmasti aika erilainen kun ollaan vain aikuisten kesken? Tuuletan jo ihan sen vuoksi, että voidaan pysähtyä syömään jonnekin muuallekin kuin ABC:lle, jes! Epäilen silti, että minun kaltaisen kärsimättömän ja istuskelua/odottelua inhoavan tyypin aika käy pitkäksi, värityskirja, check ;)

-Maj