Ensin ajattelin, että äh, ei meidän muksut varmaan mitään virvonvarvon-juttuja halua tänä vuonna harrastaa. Tai rehellisesti sanottuna, heräsin kai koko hommaan vähän turhaan myöhään, niin että olisikohan se kumminkin aika kiva kokemus?
Sitten tuli iltapäivä ja aloin potea huonoa omatuntoa. Enkö tosiaan itse viitsi nähdä vähän vaivaa ja miten kurjaa jos oman laiskuuteni takia lapseni eivät pääse virpomaan. Niin siis vaikka oikeastihan meidän lapset eivät ole koskaan aikaisemmin käyneet virpomassa, eivätkä he olleet siksi edes ihan kärryillä, siitä mitä se tarkoittaa.
Niin me lopulta päädyttiin pukemaan ulkotamineita päälle ja lähdettiin metsästämään pajunoksia. Meikämargella ei ollut sitten mitään käryä mistä päin sellaisia oksia löytyisi…
Toiveikkaina tarpomassa lähimetsikköön…
Etsittiin ja…
Tallusteltiin ympäriinsä ja vähän edestakaisin.
Missä ihmeessä ne pajut oikein piileskelevät?
Ei näyttänyt yhtään siltä kuin pitäisi.
Jatkettiin matkaa siis!
Rebekka mietiskeli, että onkohan sen pakko olla sellainen pajunkissajuttu?
Eikö tavallinen oksa kelpaisi?
Meinasi iskeä jo vähän epätoivo, mutta pysyttiin vahvoina, eikä luovutettu.
Ja lopulta päästiin kuin päästiinkiin apajille, jes!
Muutaman vesilätäkössä möyrimisen ja kaatuilun jälkeen oli mahtavaa saada ne oksat messiin ja suunnata kotiin punomaan jatkosuunnitelmia.
En ollut tietenkään varannut mitään koristeita oksia varten, mutta onneksi Rebekan askartelusalkku ja vanha höyhenkätkö pelastivat meidät. Löydettiin samalla mun varastoista pari sopivan värikästä huivia pienille noidille.
Aika komeat vitsat me saatiin lopulta aikaiseksi, koristeina oli höyheniä, paperihaitareita ja pahvisia pillejä – kyllä hätä keinot keksii. Samuel-reppana tuumasi hiukan allapäin, että hän ei osaa ”akkalella, kun tulee aina vain suttua” :”)
Rebekka ihmetteli, että miksi ihmeessä kukaan haluaa pukeutua noidaksi, kun voisi olla prinsessakin? Iloisesti hän kuitenkin valikoi vaatteet ja heitti huivin päähän, kun taas Samuel vähän empi…
Naapurit ilahtuivat pienistä virpojista, lapset innostuivat käymään vielä mummolassa ja isomummollakin :) Virpominen oli kuulemma kivaa hommaa ja Samuelkin innostui huomatessaan, että vitsan vaihtarina sai herkkuja. Ensi vuonna meillä varmaan mennään innosta kiljuen virpomaan :)
Instagram feediini tipahteli paljon ihania kuvia pienistä virpojista, liikkellä ei ollut pelkästään noitia, vaan myös söpöjä kissoja ja pupuja <3 Kävikö teidän lapset virpomassa? Oletteko itse käyneet pienenä?
-Maj
Nättejä trulleja, ihana tuo viimeinen kuva:)
Minä en koskaan saanut käydä virpomassa, kun isän mielestä se oli kerjäämistä. Virvottiin siis ihan kotosalla. Lauantaina kuulin kaverilta, että hänellä on sama lapsuustrauma, muttei aiemmin ollut tullut puheeksi. Mun omat lapset kyllä on nyt käynyt virpomassa. Ensin aioin kieltää heiltäkin, mutta naapurin lasten pyynnöstä ovat sitten käyneet porukalla. Meidän taloyhtiössä tulee noin 10 kohdetta, niin se on ihan riitävästi. Pienempänä kävivät vain 3 paikassa.
Täällä Pohjanmaalla virvotaan vasta tulevana lauantaina :) Kyllä mä ajattelin tuon pikku-ukon kanssa käydä ainakin naapurilla :D
Hei! Missäköhän vaiheessa on mennyt puurot ja vellit sekaisin? Virpoja toivottaa siunausta, ja nimenomaan palmusunnuntaina, omissa vaatteissaan (tai pyhävaatteissa). Trullit kulkevat pitkäperjantain ja lankalauantain välisenä yönä ja tekevät pahojaan, leikkaavat lehmien häntiä poikki, yms… Trulleille ei paljon palkkoja makseta. Virpoja hakee palkkansa viikon päästä. Minkälaisen virpomislorun teidän lapset lukivat?
Tästä on erilaisia versioita eri puolella Suomea. Pohjanmaalla virvotaan vasta viikon päästä, melkeinpä kaikkialla muualla virvottiin jo nyt.
Perinteinen loru: ”Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle.”
Olivia on ”vasta” kaksi -vuotias, mutta olihan äidin pakko vähän innostua ja pukea tytölle suloinen pupuasu päälle ja pyytää vähän vanhempi kaveri mukaan virpomaan. Meillä oli ihan hurjan hauskaa ja tytöt olivat melkein kuin vanhoja tekijoitä, vaikka ei tuoreeks ja terveeks ketään toivotettukaan, vaan tähtösiksi :D Modernisoitiin liian ärräpitoinen loru ja mentiin tuiki tuiki tähtösellä!
http://minimeblogi.blogspot.fi/2015/03/karkaava-pajunkissa.html
Tuolta löytyy meidän supersuloinen viedeo pikkupupusista!