Eilen löysin itseni Varalan Urheiluopistolta, Liikuntakeskus Go Go:n järjestämältä melontakurssilta, en tiedä mikä sai mut haluamaan mukaan, mutta siellä mä kuitenkin olin, varmaankin haastamassa  vähän itseäni. Ajattelin, että ehkäpä melontaretki veisi ajatukseni hetkeksi pois kaikesta meneillään olevasta -ihan niinkuin se tekikin. En osannut varsinaisesti jännittää yhtään, ennen kuin vasta paikan päällä, suunnittelin jopa jättäväni leikin kesken ja piiloutuvani venevarastoon.

Siinä me istuskeltiin kuuntelemassa ohjeistusta, kuin kanat orrella konsanaan. Ryhmämme koostui pääosin naisista – mutta onneksi pari miestäkin oli eksynyt joukkoomme iloiseen. Ilma oli viileähkö ja mua ainakin paleli hiukan alkuun.

Melontakurssin ohjaaja Mikko halusi käydä kaiken perusteellisesti läpi ennen kanootteihin nousemista, luonnollisestikin se on siinä järjestyksessä helpompaa.

Miksi en ollut pukenut tuulitakkia ja lippistä? Sain kuitenkin päälleni pelastusliivin, se onneksi vähän lämmitti. Pelastusliiveihin ja aukkopeitteisiin sujahduttuamme aloitimme kuivaharjoittelun eli istahdettiin kanootteihin, kiinnitettiin kaverin avustuksella peitteet ja otettiin asento, eli jalat aseteltiin salmiakkikuvioon kanootin sisällä. Kenkiä ei kajakissa tarvita, ilman niitä on helpompi uida, iiks!

Vaihtoehtoina oli mennä yksin tai kaksin. Kahdestaan melominen on vähän kevyempää, kuin yhdellä ”moottorilla”.

Mela poikittain ilmassa tarkoittaa sitä, että on kysyttävää ja mela pystyssä meinaa hätätilannetta? Ymmärretty? :D

”Se on varmaan mun kajakki, joka kaatuu, entäs jos jäänkin tänne varastoon piiloon?”

Suojapeitteen alla on ihanan lämmin.

Kaikilla paniikki? Nuop, tässä odoteltiin jännittyneinä omaa vuoroa :D

Ensimmäiset rohkeat vesillä, Mikko avusti jokaisen turvallisesti matkaan. Tärkeintä on, että kanootin kyytiin astuu keskeltä ja ottaa myös tarvittaessa aina tukea keskeltä.

Jengi venailemassa muita.

Siis miten hutera laituri ja mikä meren.. järvenkäynti, aaltoja ja kaikkea. Tästä ei tuu niin mitään, mä varmasti kaadan meidät.

Ja muut niin urhoollisesti jo tuolla, IIK!

Mutta sitten pääsin laskeutumaan turvallisesti vaaleansiniseen menopeliimme ja matka saattoi alkaa!

Ja täähän on superkivaa, jee! Vedenpinnalla on ihan sorsamainen fiilis, sitä vaan lipuu – ja okei, käyhän tuo melominen ihan duunistakin.

Meloimme itsemme Viikinsaareen. Rantautuminen tapahtuu yksinkertaisesti melomalla vauhdikkaasti kajakki hiekalle.

Mä sain lainatakin, koska… kastuin.

Otettiin pientä taukojumppaa, juotiin vähän vettä – ja lähdettiin paluumatkalle myötätuuleen. Paluumatkalla tehtiin kanooteista ”lautta” eli vedettiin kaikki kanootit vierekkäin ja laitettiin melat lomittain, siinä ryhmittymässä voi chillailla, jos ei vaikka huvita rantautua.

SELVISIN! ”Vähän” hihat hörppäsivät vettä, mutta mitä pienistä. Se oli aivan mahtavaa, tahdon uudestaan.

Selviytyjät, voittajat! Muutamat ryhmästämme olivat testanneet melontaa ennenkin, mutta kyllä joukkoon mahtui muitakin ensikertalaisia kuin minä. Hyvä me!

Tämä oli siis liikuntakeskus Go Go:n järjestämä melontakurssi – oletko jäsen? Seuraava Mikon ohjaama melontakurssi järjestetään 16.6., jos innostuit, niin kannattaa kysellä josko siellä olis vielä tilaa? Tsekkaa myös  Go Go:n kesäkuun jäsenkirje, josta löytyy monenlaista muutakin häppeningiä.  Varalan Urheiluopisto järjestää melontakursseja (myös tilauksesta) – tsekkaa halutessasi lisää infoa täältä. Oletko melonut ennekin, mutta et omista omia välineitä? Kajakkeja voi vuokrata ainakin täältä.

-Maj