Rakastan erilaisia salaatteja ja melkein päivittäin tulee syötyä salaattia lounaaksi, yleensä jotain yksinkertaista ja helppoa. Heittelen salattiini kaapista löytyviä aineksia, yleensä jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, viinirypäleitä ja siihen kylkeen joko kanaa, kalaa tai jotain juustoa. Kanasalaattia tulee varmaan tehtyä eniten, helppoa ja hyvää. Laitan kanarintafileet mausteiden kanssa uniin ja that´s it. Joskus fileistä tulee vähän kröhm kuivia, mutta ihan tosi, harvoin ne kuitenkaan on palaneet, vaikka toista vois luulla, kun meikäläisestä puhutaan.

Mä taidan kokonaisuudessaan olla kyllä aika yksinkertainen tyyppi, sisustus on simppeliä, pukeutuminen – ja ruuanlaitonkin pitää sitä ehdottomasti olla. Olen myös erittäin kaavoihin kangistununut kun ruokahommista puhutaan, ei näillä taidoilla vaan kokeilla mitään uutta, koska en halua jäädä nälkäiseksi. Tällä viikolla koin ahaa-elämyksen, kun ystäväni Eve ehdotti, että laittaisin kanan toisella tapaa. Hän etsiskeli jääkaapistani valkosipulia, chiliä ja sitruunaa, mutta jep, niitä ei löytynyt. Nyt ne on hankintalistalla. Miksi en koskaan ole valmistanut kanaani näin?

Kananrintafileet viipailoidaan kulhoon, jonka jälkeen sinne sekaan lorautetaan oliiviöljyä ja meidän tapauksessa myös makeaa chilikastiketta, josta seos saa vähän potkua.

Mausteeksi
– valkosipulia
– sitruunaa
– paprikaa
– chiliä tai hätätapauksessa chilijauhetta
– valkosipulia
– mustapippuria
– suolaa

Sekoitetaan ja nostetaan maustumaan hetkeksi jääkaapiin.

Tunnin päästä maustuneet kananpalat heitetään vaan pannulle – ja that’s it.

Ne vaan maistuivat niin paljon paremmilta ja ööh mehukkailta? Kipitän heti huomenna ostamaan lisää kanaa ja niitä muita puuttuvia juttuja! Isomman nälän yllättäessä kanathan voi sekoittaa pastaan – ja pestoa vaan vähän joukkoon.

Tiedetään, että tämä ohje oli vähän kokkausta for dummies, mutta ehkäpä joku siellä on samanlainen luuserikokki, kun meikäkin. Kyllä mä näin muistaisin, että joku sieltä ilmottautui avuttomaksi keittiöihmiseksi joskus aikasemmin? Sanokaa nyt hep, pliis. :D

-Maj

Terassille oli tupsahtanut pari painavaa pahvilaatikkoa sillä välin kun olin lenkillä. Ai, että en meinannut pysyä pöksyissäni kun bongasin ne, mun oli ihan heti pakko päästä repimään laatikot auki.

Laatikoista paljastuivat mun uudet betonijakkarat. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, kun näin Vepsäläisellä nuo maskuliiniset jakkarat. Tiesin heti, että ne ja minä kuulutaan yhteen. Ne oli saatava. Samalla sain ensimmäistä kertaa vision terassista, se kun ei meinannut alkuun millään muotoutua, eihän mulla aikaisemmin ole koskaan ollut vastaavaa sisustuspulmaa.

Huomenna haetaan vihdoinkin se ruokailuryhmä ja sitten alankin suunnittelemaan ystävillemme pieniä kesäpirskeitä. Pakko mennä vielä illalla istuskelemaan jakkaroille, tosin sen verran kylmää meidän välinen rakkaus on, että pepun alle on hankittava varmaan joku lämmike :D

-Maj

1 2 3 4 5 6 7 … 18