Se maaginen rajapyykki lähestyy uhkaavasti, ei enää edes kahta viikkoa, kun täytän kolmekymmentä. Pahin kriisi ikäasian suhteen mulla oli ehkä kaksi vuotta sitten, mutta silti tuon rajapyykin ylittäminen ei nyt tunnu mitenkään erityisen ihanalta, mutta minkäs teet? Ikäänsä kun ei voi valita – paitsi henkisesti?
Tuntuu, että kaikki muut on tosi sinut kolmikymppisyytensä kanssa, paitsi minä. Miika täytti tänä vuonna 36, hänelle ikä on numero, joka ei merkitse yhtikäs mitään. Juuri 40-vuotta täyttänyt Cristal Snow täräytti jotain siihen suuntaan, että ikäkriisit on mediatalojen keksimää hölynpölyä. Nelkyt on uus kolkyt? No joooo, se joka tuon on heittänyt, niin kärsii itse ehkä pahimmasta ikäkriisistä ikinä. Onhan ikäkriiseily suoraansanottuna typerää, ja kun katsoo taaksepäin tätä elettyä elämää, niin mullahan on asiat aika ihanasti. Se, että täyttää kolmekymmentä ei tosiaan muuta yhdessä yössä mitään.
Sitten on ne paljon jauhetut positiiviset puolet, tiedättehän te? Kaikki selittää, että iän myötä sitä hyväksyy itsensä ja on itselleen paljon armollisempi – yksinkertaisesti siksi, että on enemmän elämänkokemusta. Lasten kanssa sama juttu, ei haittaa rypyt, eikä vatsamakkarat, koska äitiys. Onko se näin? Onko todella? Miksi sitä pitää sitten todistella niin kovasti? Tarkoitan, että rakastan minäkin lapsiani ja nuo asiathan ovat naurettavan pinnallisia, mutta mihinkäs se ihminen pohjimmiltaan muuttuisi? Miksi sitten jengi henkihieverissä rasvaa vatsanahkaansa ehkäistäkseen arpia tai häivyttääkseen niitä, jos niillä ei kerta ole yhtikäs mitään väliä? Miksi kaikki haluaa sitä tehokkainta ryppyvoidetta ja ihoa nuoremmaksi feikkaavaa seerumia? En halua olla ilkeä, mutta tuossa on mielestäni pieni ristiriita.
Olen silti osittain samaa mieltä, enää ei tarvitse samanlailla yrittää päteä, voi olla oma itsensä, mutta mikä hiton varmuus? Itse ainakin olin nuorempana sen verran tyhmänrohkea ja nopea liikkeissäni, että en ehtinyt olemaan kovin epävarma – toisin kuin nyt. Ehkä tämä mun oma lievähkö ikäahdistus johtunee osaksi myös ulkoisesta vanhenemisesta ja siitä, että en jaksa enää samalla tavalla kuin kymmenen vuotta sitten. Jos mulle tarjottaisiin nyt samaa energiamäärää ja niitä raikkaita kasvoja, mitkä mulla oli kaksikymppisenä, niin ihan rehellisesti naiset, en kyllä kieltäytyisi. En haluaisi silti ikinä palata kymmentä vuotta ajassa taaksepäin, sehän on kertalleen nähty ja koettu.
Jos olet sitä mieltä, että näytän näissä kuvissa väsyneeltä ja vanhalta, niin tiedättekö mitä? Mä olenkin! Olen viittä vaille kolmekymppinen ja myös kahden lapsen äiti, joka on välillä väsynyt ja kyllä, se näkyy naamasta. Se on tietääkseni ihan normaalia.
Enää en katso niitä rimpsalle lähteneitä, keskenään samantyylisesti pukeutuneita, hassuja naisporukoita kummasti, vaan kuulun itse niihin. On lottovoitto, jos multa kysytään henkkarit (sitäkin on tapahtunut). En enää totea 40-vuotiaista miehistä, että ”sehän vois olla mun isä”. Kuulin vanhemmiltani, että olin jutellut muutama vuosi sitten näin: ”Juna-asemalla mua tuijotti joku vanha ällöttävä äijä” Isä oli kysynyt, että jaa, mitä arvioit tämän miehen iäksi? ”No, ainaki joku kolkyt” Aivan niin, ällöttävä, no joo, ehkä, mutta että vanha? :D
Seuraavaksi alan kertomaan huumassa niitä juttuja, kun joku jossain on luullut mua 20-vuotiaaksi – vaikka olen aina pitänyt sitä niin säälittävänä, koska MITÄ VÄLIÄ. Sitäpaitsi se joku on todennäköisesti halunnut imarrella, olla kiltti tai sitten hänen näkökykynsä on hetkellisesti heikentynyt, koska hän on mahdollisesti ollut humalassa.
Ja vielä yksi paljastus: vanhat iskelmäkappaleet eivät enää naurata – vaan saavat enemminkin tipan linssiin.
-Maj
Ikäkriisi-Se on kyllä valitettavasti olemassa. Itse olen jo yli 40 ja tässä vaiheessa elän pahinta kriisiä ikinä! Se on totta, että hyväksyy itsensä ja on itselleen paljon armollisempi – jotain helpotusta siis luvassa, mutta kyllä se vanheneminen ahdistaa.
Musta on hullua ajatella, että sä ja mun poikaystävä ootte samanikäisiä, hän sua vain pari viikkoa vanhempi, koska sä tunnut jotenkin niin paljon vanhemmalta kuin hän – ja tää oli nyt siis hyvällä sanottu. :D Meinaan sitä, että teillä on muksut ja elämä pyörii luonnollisesti perheen ympärillä ja meidän elämä taas on niin toisenlaista, kun me molemmat ollaan vuosikausien opiskelujen jälkeen nyt vasta vähän aikaa sitten siirrytty kokopäiväisesti työelämään, ensiasunto on ostettu mutta kaupungin keskustasta, lapsia on toiveissa mutta ei ihan lähikuukausina (lähivuosina ehkä :D) jne. Jotenkin jännää ajatella, että miten sitä samanikäiset onkin niin erilaisissa elämäntilanteissa, ja ollut jo vuosia, ja silti kaikkien elämäntilanteet on juuri niitä jokaiselle kulloinkin parhaita. :) Mä itse olen muutaman vuoden (onneksi, haha :D) nuorempi, joten mun kolmekympin kriisi on vasta tulossa.
Hahah mikä postaus :D ei, minun silmääni et näytä yhtään vanhalta tai kulahtaneelta. Näytät upealta, olet todella kaunis! Jos pitäisi arvata ikäsi, sanoisin ehkä 26? :) paljon onnea jo etukäteen, taas yksi ajanjakso elämässä takana, ja monta ihanaa edessä. <3
Ihan ollaan ilmeisesti melkein samanikäisiä ihan pientä kriisiä havaittavissa täälläkin. Pari viikkoa ja 30 vuotta tulee täyteen. Toisaalta se on vain numero mutta jotenkin nämä pyöreät vuodet saa tajuamaan että aika kuluu ja äärettömän nopeasti. Sitä ehkä itse murehdin eniten. Olen saavuttanut myös asioita joita olen ennen kolmeakymppiä saavuttaa. Kodin ja oman perheen sekä hyvän työn. Kaikki on katoavaista mutta silti jollain tapaa nuo saavutukset lieventävät kriisiä onneksi edes hiukan. Hyvää synttäriä meille melkein aikuisille naisille! Ja kuvissa paistaa vain elämänkokemus, ei ikä millään tavalla.
Menisit helposti vielä kaksvitosesta! Eli ei toina kriiseillä olleskaan :) Oot kaunis ja fressi äiti, toivottavasti ite oon samanlainen muutaman vuoden päästä! Onnea jo etukäteen ja hyvää kesän jatkoa! :)
Ootkin varmaan joskus jo laittanut juttuu noista korviksista, mutta nyt noissa kuvissa ne näyttää kertakaikkisen upeilta! Ja sä myös tietysti :) mutta siis mistä ne olet hommannut?
Olet todella kaunis nainen ja minunkin mielestäni menisit kaksivitosesta. Eli onnea ja unohda ulkonäkökriisit!
Mä yritän vaan olla ajattelematta ikääni ja mennä sen mukaan miltä tuntuu. Ikää siis 33 ja 3 lasta. Aina välillä ihmettelen miten mulla voi olla ”jo” 6 v lapsi(vanhin) vaikka itse olen vielä nuori tyttönen. Haha! =D
Mutta joo, tuosta itsensä hyväksymisestä. Kyllä mäkin yritän kiinteytyä urheilemalla ja välillä miettii miten sais pysyttyä nuoren näköisenä mutta tietyllä tavalla olen myös armollisempi itseäni ja omaa vartaloani kohtaan. Hyvin kehtaan mennä rannalle biksuissa vaikka maha vähän pömpöttää ja kuvista sitten vaan katon naureskellen, että voi järkky, näytän näköjään siltä kun olisin 20 viikolla raskaana. Siltikin lähden taas seuraavana päivänä rannalle enkä stressaa siitä pömpöstä. Nuorempana en olis varmaan kehdannu mennä. Ei sitä vaan ehdi lasten kanssa silleen miettimään itseään. Toki jossain määrin ja pitääkin mutta ei enää samalla tavalla itsekeskeisesti kuin ennen. Jotenkin siis koen olevani armollisempi itseäni kohtaan, vaikka samalla havittelen sitä timmiä nuoren vartaloa ja sileää ihoa ja vähemmän mustia silmän alusia.
Terveisiä vaan muutes Ranskan rivieralta. Täällä on sen verran hottia (auringossa melkeen 40 astetta) että suihkun jälkeen ei tartte käyttää pyyhettä ja hetken päästä ei enää tiedä onko märkä vedestä vai hiestä. =D
Hehkeä 3-kymppinen olet! Kiitoksia blogistasi, kuvasi ovat menneet vuosien saatossa aina vain paremmiksi! Mistä hankit piilolinssisi? Nuo ruskeat ovat tosi kauniin sävyiset. Itse vuosia sitten ruskeita piilareita käyttäneenä haluttaisi taas ne takaisin…:)
Voi Maj! :) Näytät todella upealta!
Minä olen jo lähempänä 40 (36v.) ikävuotta ja teinikaksoset löytyy. Minulla on välillä näitä ikäkriisijuttuja kohti 40, mutta sitten joku ihana kaupan kassa kysyy papereita ja hyvillä mielin voi näyttää ja ajatella, ettei sitä ihan hurjan vanhalta näytä. :)
Huomasin myös pienen kriisin ajatuksissa, kun pikkusysteri, jota on aina pitänyt niin pienenä, täytti 30-v. ;) Itsekin siis olen vanhenemassa… :)
Kiitos ihanasta blogista! :) Niin elämänmakuinen.
Moikka! Mikä tuo musta nahkaisen tapainen kaluste tuolla taustalla yhdessä kuvassa on ja mistä hankittu? Divaani, rahi?
Moikka! Se on sellainen iso nahkainen rahi, Ikeasta ostettu.
Miksi yrität olla nuorempi kuin oletkaan? Ja miehesi näyttää muuten nuoremmalta kuin sinä :D
Aina kaunis! Perästä tullaan… ;-)
Kauniita kuvia! Olet elegantilla tavalla kaunis näissä kuvissa. Täyttä asiaa muuten tekstisi, kiitos rehellisyydestä!
Haha, et todellakaan näytä vanhalta ja väsyneeltä! Näytän sua kolme kertaa väsyneemmältä ja vanhemmalta, vaikka oon vasta 21! :D
Moikka
Onnea syntymäpäivän johdosta:)
Itse miettinyt paljon samaa kun neljä vuotta
enää 4kymppiin
ja iski pieni ikäkriisi ettei ihan näytä niin nuorelta tosin joskus kysytään papereita se on ihan kivaa;).
Mutta ehkäpä olit viime sunnuntaina lentokentällä
ja musta näytit erittäin kauniilta ihan livenäkin
kun olen blogia lukenut ja seurannut…
En uskaltanut nykästä hihasta kuitenkaan…
Terkuin:Jamelia puukenkämaasta.