Olen tämän kuluneen viikon ajan joka päivä kääriytynyt pehmeään harmaaseen neuletakkiini, se on syksyn turvavaatteeni. Jalkaani on sujahtaneet sandaalit vanhasta tottumuksesta tai ehkä myös hiukan ikäänkuin protestiksi syksylle – hähää, minussa on vielä hitunen kesää. Katukuvasta bongasin villakangastakit ja nilkkurit, ajattelin, että nytkö jo?

Istuskelin veljeni auton kyydissä, hän puheli minulle, että tästä se nyt lähtee, pimeä kausi. Töihin mennessä on pimeää, töistä palatessa on pimeää. Tekee mieli pukeutua mustaan ja harmaaseen. Töiden jälkeen sohva houkuttelee enemmän kuin treenit, futiskausikin on saatu päätökseen. Kuulemma tavallaan vähän masentaa, kun on märkää ja pimeää joka päivä, ihmiset vetäytyy koteihinsa. Lokakuusta alkaa loputtomalta tuntuva harmaan ja mustan sävytteinen kausi, ensin odotetaan joulua, sitten kevättä ja lopulta kesää.

Voi veljeni, onneksi tässä on jotain hyvääkin. Aamut on kauniin kirpeitä, ulkoilusta saa punaiset posket, kuuma juoma maistuu ihanalta, telkkarista tulee hyviä sarjoja, henki höyryää iltalenkillä – ja voit viettää sateisen päivän sisällä tuntematta huonoa omaatuntoa. Kodin sisustaminenkin alkaa tuntua nyt ajankohtaiselta, yhtäkkiä on aikaa lukea kirjoja. Mukavuudenhalu on kympissä, mutta tehokkuus ei siltikään ole nollassa, mahtavaa. Laitetaan porukalla hyvää ruokaa ja kannetaan patjat olkkarin lattialle, kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Neuletakki – Levi’s (Inch), farkut – Bull & Bear, kengät – Monki, laukku – Furla ja aurinkolasit – Folli Follie.

Kesä on nyt paketissa ja kyllä tämä syksykin tulee olemaan ihan hyvä. Uskon silti, että tulen muistelemaan kesää jälleen kun viimeisetkin päivetyksen rippeet ovat hävinneet iholtani ja rappaan auton ikkunoita tunnottomilla sormillani. Faktahan se on, että kesää tulee aina jossain kohtaa ikävä, syksyä ei oikeastaan koskaan.

-Maj