Ihana olla kotona, pitkästä aikaa. Kävin käytännössä Kosin loman ja Ylivieska-viikon välillä vain kääntymässä kotona. Ne pari ”kotipäivää” olivat ihan täyteen buukattuja, juuri ehdin purkaa laukut ja pakata seuraavat. Onkohan minusta tulossa kotihiiri?
Reissun päällä tuli vähän ikävä omia arkirutiineja, kaipasin omaa sänkyäni ja ikävöin aamuhetkiäni banaanipannareiden parissa. Olen usein sanonut, että pidän muutoksista ja olen innokas kokeilemaan sekä oppimaan uutta. Todellisuudessa se ei pidä paikkansa, vaan rakastan tehdä asiat aina samalla tavalla. Haluan syödä aamiaiseksi samoja juttuja, juoksen mieluiten tuttuja polkuja, enkä mielelläni poistu mukavuusalueeltani. Minusta tuntuu hankalalta esimerkiksi opetella käyttämään uutta kameraa tai uusia ohjelmia (vaikka hyötyisin niistä), opetalla uusia reittejä tai lähteä ajelemaan autolla itselleni tuntemattomaan paikkaan. Saatan jopa vähän ahdistua tietyn tyyppisistä muutoksista. Vanhoilla, hyväksi havaituilla systeemeillä kaikki vaan nyt sujuu niin kivuttomasti. Tiedostan hyvin tämän puolen itsessäni, enkä oikeastaan pidä siitä.
Oman mukavuusalueen ulkopuolelle loikkaaminen on oikeasti kannattavaa ja palkitsevaa. Pitäisi haastaa itseään useammin tekemään jotain uutta, vaikka ihan pieniäkin juttuja. Eräs ystäväni päätti, että hän tekee vuoden ajan joka päivä jotain vähän erilailla – ja se oli hänen mukaansa todella virkistävää. Hän teki pieniä muutokisa, kuten käveli uusia reittejä töihin, jutteli uusille ihmisille, kävi lounaalla uusissa paikoissa, testasi ruokareseptejä, asioi eri ruokakaupassa jne. Mun mielestä kuulostaa aika kivalta ajatukselta, mitäs sanotte? Varmasti tämäntyyppinen haaste piristäisi myös allekirjoittaneen syksyä, heti mieleeni tuli pari juttuja, mitä voisin testata…



Banskupannari – tai banskulätty, miten vain, maistui jälleen pikku breikin jälkeen. Pitäisikö huomenna laittaa lätyn päälle jotain muuta kuin vadelmia tai mustikoita? Taidan repäistä :D
-Maj
Saisiko banskupannarin reseptin 😊
Heippa, mun vakkariresepti löytyy http://www.olivialehti.fi/magicpoks/2015/05/05/nain-loihdit-instagram-kelpoiset-banaanilatyt/ täältä :P
Tunnistin niin itseni tuosta tekstistä! Olen huono syttymään kaikelle uudelle, juurikin mikä menee yli oman mukavuusalueen. Minäkään en pidä tästä ominaisuudesta, joskus jopa häpeän sitä! Ja olen ehdottomasti samaa mieltä, että välillä loikka tutusta ja turvallisesta on äärettömän palkitsevaa! :)
Hei, kurkkaa alapuolelta löytyvä kommentti? Lähde messiin haasteeseen <3
Täällä myös yksi rutiinien rakastaja ilmoittautuu! Luulisi, että se iänikuisen sama aamupalasetti tms. kyllästyttäisi, mutta kun sitä vain tykkää tehdä asiat totuttuun tapaan. Varsinkin äkilliset muutokset ahdistaa ja mieluiten tietäisi pienistäkin tapahtumista etukäteen, aika tylsän kuuloista kieltämättä :D Joskus voisi tosiaan haastaa itseään epämukavuusalueelle tekemään asioita ihan toisin.
Pitkään olen jo seuraillut blogiasi, mutta koskaan ei vain ole tullut kommentoitua. Nyt päätin rikkoa tätä ”rutiinia”, kun teksti osui ja upposi niin hyvin! :)
Ihana, kun jaksoit kommentoida :) Mä asetin itselleni haasteen tehdä joka päivä jotain uutta – tai ainakin tehdä jedes yhden asian eri tavalla kuin ennen. Haaste kestää ainakin lokakuun loppuun saakka, lähde sinäkin messiin? Tähän mennessä olen mm. ostanut normaalin maidon tilalle soijamaitoa aamukahviini ja aloittanut juoksupäiväkirjan pitämisen :P
Täällä myös yksi samanmoinen. Otinkin viime vuodenvaihteessa haasteeksi tälle vuodelle tehdä joka viikko jotain mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt. Välillä nämä uudet jutut on esimerkiksi ruuanlaittoa jostain aineksesta mitä en ole ennen käyttänyt, joskus taas käyn uusissa paikoissa tms. Tällä viikolla ajoin elämässäni ensimmäistä kertaa automaattivaihteisella autolla. Jollekin toiselle pikkujuttu, minulle älyttömän jännittävää. Palkinnoksi saa kuitenkin vähintään itsensä ylittämisen tunteen :) Ja viikko on siitä armollinen että voi kerätä rohkeutta toteutukseen (tai saa aikaa toteutettavan jutun keksimiseen jos ei joka päivä ole mielikuvitusta). Suosittelen! Onnea haasteeseesi! :)