Tähän syksyyn on mahtunut paljon kaikenlaista, myös ei niin kivoja asioita. Oma jaksamiseni arjessa on ollut toisinaan niin ja näin, myös useammalla ystävälläni on ollut isoja asioita meneillään. Sellaisia juttuja, missä tarvitaan läheisiltä paljon tukea. Elämä on välillä painavaa ja raskasta, ehkä myös siksi, että toisena hetkenä se voi olla jälleen taas kevyempää ja kuplivaa.

Musta marraskuu. On ollut hetkiä, kun en ole millään meinannut nähdä asioiden hyviä puolia, sellaisia hetkiä kun en ole saanut arkisista asioista iloa, en ollenkaan sellaista tavallisen hyvää fiilistä mitä ne ovat ennen minulle tuoneet. En osaa oikein hahmottaa, kuinka paljon olen täällä blogissa asiasta kirjoittanut.

Tänään olin Samuelin kanssa kahdestaan liikenteessä, istuimme miltei pari tuntia syömässä  kavereiden kanssa Fazerilla. Kerroin, että askel on viime kuukausina ollut painava – ja jotenkin kerroin siitä sillä tavalla, kuin se olisi nyt takanapäin, ehkäpä näin on? Jokatapauksessa, erittäin ilomielin päästän irti tästä marraskuusta, heippa vaan.

Ai niin, suosittelen kahville lähtemistä ilman aikataulua, tekee hyvää vaan tilata vähän kaikkea mitä mieli tekee ja istuskella höpöttämässä asioista. Ehdottomasti puhelin äänettömällä. Fazerilla santsikuppi ei maksa mitään.

-Maj