Jep, saimme mahdutettua pienehköön lastenhuoneeseen pöydän! Huone on nyt aika täynnä, mutta kyllä siellä silti edelleen on lattiatilaa, jossa pystyy leikkimään ja touhuilemaan. Lapset olivat tietysti innoissaan päästessään askartelemaan ja piirtelemään ikioman pöydän ääreen. Jalat ja pöytälevy ovat molemmat Ikeasta, maksoivat yhteensä vain pari kymppiä. Voisin itse käyttää tuota pöytää ihan hyvin työpöytänäkin. Tämä meidän huonejärjestys menee kuitenkin vielä jossain vaiheessa uusiksi.

Kyllä siinä kelpaa piirrellä ja hommailla.

Tiedättekös, en pysty keskittymään näissä kuvissa mihinkään muuhun, kuin tuohon Samuelin nutturaan. Missä välissä hänen hiuksensa kasvoivat noin pitkiksi? Pakko myöntää, että olen aika usein heikolla kuopukseni edessä, hän kun on niin liikkis. Samuel on aivan supertunteellinen ja avoin tyyppi. Hän muistaa aina sanoa, miten paljon hän välittää ja haluaa antaa mm. aamuhalin, jep. Miten pysyä asettamieni rajojen takana, kun hän tuijottelee mua noilla suurilla, ruskeanvihreillä silmillään?

-Maj

Viime torstai ei alkanut kovin lupaavasti. Olin Espoossa Sapen luona ja huomasin unohtaneeni tärkeitä tavaroita Tampereelle, plus päivän suunnitelmat ontuivat, ulkona myrskysi ja olin myöhässä. Lisäksi olin edellisenä iltana itkenyt naamani turvoksiin, ihan muista kuin edellä mainituista syistä. Saara heitti mut kaupunkiin ja tietysti onnistuin vielä unohtamaan yhden kassin hänen autoonsa. Silloin kävin tunkemassa kaikki tavarani VR:n matkatavarasäilytykseen ja ajattelin lähteväni takaisin Tampereelle jo iltapäivällä, vaikka tiesin, että minun piti olla kuvaamassa perjantaina Helsingissä. Pieniä vastoinkäymisiä, mutta kaikkien asioiden summana muhun iski todellinen epätoivo.

Käytiin Idan kanssa lounastamassa Sandrossa, hyvän ruuan myötä tuli vähän toiveikkaampi olo – ja ajattelin taas, että katsotaan mitä tapahtuu, asioillahan on aina yleensä tapana järjestyä tavalla tai toisella.

Lounaan jälkeen suuntasimme Mellakka Helsingin toimistolle ihastelemaan Minimumin ensi kevättä – ja mielialani kohosi samaa vauhtia, kuin teeni katosi kupista. Höpöteltiin niitä näitä ja kerroin huono-onnisesta aamustani.

Saimme valita muutamia lemppareitamme itsellemme Minimumin ihanuuksista, valinnanvaikeushan siinä iski.

Ja niin ne asiat vain järjestyivät, Jarski tuli morjenstamaan toimistolle, hän saa aina minut piristymään. Hetkeä myöhemmin vielä ilmoitettiiin, että Radisson Blu Plaza Hotel toivottaa minut lämpimästi tervetulleeksi seuraavaksi yöksi. 

Tallusteltiin läpi sateisen Helsingin, nappasin kamat säilöstä ja suuntasin hotelliin.

Respasta sanottiin, että he haluavat tarjota minulle yöpymisen sviitissä, johon sisältyy Plaza lounge. Voitte ehkä kuvitella, miltä mun naama siinä vaiheessa näytti? Uitettu koira oli ihan silmät pyöreinä, niin ANTEEKSI mitä? Jep, epäilin, että he ovat pahemman kerran erehtyneet henkilöstä.

Ihan mielettömän upea hotelli kyllä, tässä näkymät ylhäältä loungesta. Yläilmoista on hauska katsella ihmisten hääräilyä, jotenkin tosi rauhoittavaa.

Seuraavana aamuna suuntasin vielä Plaza Loungen aamiaiselle, siellä sai istuskella omassa rauhassa nauttimassa monipuolisista herkuista. Omelettia ja vohveleita sai tilattua suoraan pöytään, niin luksusta. 

Aikamoinen hmm… tuuri, sanoisinko?

-Maj

1 2 3 4 5 … 18