Opettajan tai päiväkodinhoitajan muistaminen pienellä joululahjalla jakaa kovasti mielipiteitä. Toisten mielestä se on ihan turhaa tai jopa ällöttävää mielistelyä, siinä missä joidenkin mielestä lahjan antaminen on kaunis ele. Mä lukaisin vauva.fi:stä ”Parhaat opelahjat” -artikkelin, missä vinkataan millä tavalla niitä opeja kannattaa lahjoa. Artikkelissa korostettiin, että kynttilänjalat, mukit ja muut koriste-esineet ovat turhia lahjoja, jotka jäävät lojumaan kaapin pohjalle tai lentävät suorilta roskikseen. Jutussa suositellaan krääsän sijaan antamaan mielummin itsetehdyn kortin tai porukalla hankittun lahjakorttin, kuulostaan kyllä ihan fiksulta, vai mitä?
En tiedä miksi minulle tuli siltikin niin kurja fiilis, vaikka en todellakaan toivo itsekään lahjaksi oikeastaan mitään, vähiten etenkin turhia koriste-esineitä, sillä minulla on tavaraa kaapit täynnä. Ymmärrän siis täysin, että päiväkodintyypit tai opet eivät halua krääsää kaappiensa täytteiksi, mutta silti mielikuviini ilmestyi pieni ekaluokkalainen, joka on itse halunnut ostaa jotain pientä (ja todennäköisesti turhaa) ja ojentaa sitä tärisevin käsin joulujuhlan jälkeen opelle. Opea turhauttaa. Mutta on se vaan kieltämättä haastavaa ostaa jotain hyödyllistä pienen budjetin lahjaa, kun ei tunne lahjan saajaa henkilökohtaisesti, mutta silti muistaminen tuntuu kivalta idikseltä.
Meidän lapset haluavat muistaa jotenkin näitä heille tärkeitä aikuisia ja ostimme pienet pussukat, joihin sujautetaan nätti kynttilä ja serviettipaketti, ilahtuisin ainakin itse vastaavasta lahjasta. Ajattelin, että ne kuluvat käytössä – tai tarvittaessa pussukan voi antaa vaikka eteenpäin. Aloin kuitenkin nyt miettimään, että onko nämä meidän pussukat juurikin sitä turhaa krääsää, mikä olisi kannattanut jättää kokonaan ostamatta? Mitä te sanotte, kyllä vai ei ”opelahjoille”? Jos kyllä, niin mitä te antaisitte – tai vastaavasti toivoisitte?
-Maj
Itse päiväkotityöläisenä on ihanaa kun lapset muistavat meitä hoitajia ja siinä jotenkin tulee konkreettisesti se esille, että joku arvostaa työtämme ja olemme ehkä lapselle tärkeitä :) (ja ei,en sano nyt,että se kuka ei tuo lahjaa ei arvostaisi työtämme mutta tuo on kaunis ele siitä).
Todella ihana kuulla, mun mielestä lahjan antamisesta ei saisi ottaa mitään paineita, jos ei ehdi tehdä/ostaa tai yksinkertaisesti keksi mitään, niin sekin on täysin ok?
Lahjojen antaminen silloin, kun se perustuu vapaaehtoisuuteen, eikä ”pakkoon” on ihana ele, jonka merkitys ei niinkään ole lahjan konkreettisessa sisällössä, vaan sanattomassa viestissä. Yhden määritelmän mukaan lahjan antaminen on yksi rakkauden viidestä kielestä (muita esim. kosketus, sanat, palvelukset…). Jollekulle sanat ovat vain huulten helinää ja hän kaipaa ennemminkin konkreettisia tekoja, kun taas joku riutuu sisäisesti, jos ei saa kuulla tarpeeksi usein olevansa rakastettu. Samoin toiselle lahjatkaan eivät ole niin tärkeitä.
Olen lastentarhanopettaja ja tälläkin hetkellä meidän jääkaapin ovea koristaa magneetti, jossa lukee ”sinä olet tärkeä”. En toki tee työtä kiitosten vuoksi, mutta tuo perheeltä saatu lahja läikäyttää lämpimästi sisältä sitä katsoessa ja väsyneempänäkin päivänä muistuttaa, että työlläni on merkitystä ainakin niille pienille ihmisille, joita päivittäin kohtaan. Jonkun kalliin lahjan vastaanottaminen tuntuisi kiusalliselta (näin ei ole onneksi käynyt koskaan), mutta pieni muistaminen perheen niin halutessa tuntuu aidosti hyvältä. Pakollinen lahja ei tietenkään ole ja myös hyvän joulun toivotukset ilman korttia tai lahjaa saavat hymyn huulille ja synnyttävät joulumieltä.
Nuo teidän pussukat näyttävät kauniilta ja ennenkaikkea on hienoa, että haluat opettaa lapsillesi antamisen iloa. Siitä tulee itselle hurjan hyvä mieli, jos saa mahdollisuuden ilahduttaa muita ja on arvokasta, jos heti lapsesta asti saa näitä kokemuksia. Antaminen on hyvä rokote itsekkyyttä vastaan🎁
Kiitos viestistäsi, mukava saada mielipide tähän asiaan myös sieltä toisesta vinkkelistä. Mäkin haluaisin erityisesti korostaa sitä, että lahjan antaminen on vapaaehtoista ja ajatus lahjaan lähtee aina antajasta :)
Enpäs aiemmin ole kommentoinut, mutta nyt tuli tarve. Ärsyttää tommoset yhden näkökulman artikkelit meistä opettajista, mielipiteitä on just niin monta kuin opettajiakin. Ainakin omassa koulussani opettajat arvostavat kovasti oppilaiden muistamisia, olivat ne mitä tahansa. Juuri se mitä kirjoitit, että pieni oppilas ojentaa lahjan jonka on itse valinnut, on itselleni aina todella liikuttavaa. Niin ja kynttilä ja servetit on just hyvät! :) Hyvää joulun odotusta!
Kiitoksia ja samoin sinne <3. Tuo oli kyllä kieltämättä jotenkin vähän ärsyttävä artikkeli munkin mielestä.
Äitini on eskariope ja aina ostanut muille, sekä itse toivonut lahjan olevan syötävää, juotavaa tai jotain minkä voi polttaa. Eli ei mitään koriste-esineitä, koska niitä tosiaan kerääntyy runsaasti kun lapsia on paljon.
Siispä mielestäni oiva valinta tuo kynttilä ja servetit:) ja kuten sanoit, aina voi laittaa eteenpäin jos ei vaikka omaan makuun sovi!
Itse sijaistin joku vuosi sitten eskariryhmässä pidempään ja kevätjuhlissa muutama lapsi muisti minuakin. Sain kaksi mukia, toinen itsetehty ja toinen angrybirds, josta olimme lahjan antaneen pojan kanssa keskustelleet pitkät tovit sijaisuuteni aikana. Molemmat ovat hyvässä tallessa ja tärkeitä, mutta uskoisin että suuremmissa erissä tunnearvo hälvenee :)
Varmasti sille pojalle oli tärkeitä nämä teidän yhteiset keskustelutuokiot ja hän oli halunnut niiden innoittamana hankkia sinulle lahjaksi angrybirds-mukin ja siksi se tuntuu tärkeältä ja henkilökohtaiselta? Hän on varmasti ajatellut, että ilahtuisit siitä, ihan samalla tavalla kun hänkin olisi tehnyt sellaisen saadessaan <3 Tämä tarina kiteytti jotenkin kaiken, mitä mulla oli mielessä.
Itse olen lastentarhanopettaja ja tämä asia tosiaan jakaa mielipiteitä myös työntekijöiden välillä, siis lahjat yleensä… itse olen jouluhössöttäjä,joten minusta muistaminen on kaunis ele. Muistan itsekin lapsia; jouluisin,mutta myös omalla rahalla muutoin (myös tästä ei kaikki pidä) esim. Järkkäämällä leffahetken herkuin tai tuomalla matkatuliaisia. Muistamisen ei kuitenkaan tarvitse maksaa mitään.Kukaan täysjärkinen ope ei laita lapsia tärkeysjärjestykseen saamiensa lahjojen mukaan eikä muutenkaan. Itse en myöskään pidä lasten oma tekemiä lahjoja tai piirustuksia krääsänä. Myönnettäköön..että piirustuksia saatan saada joka päivä..mutta esim.jouluna saadut ovat kotonani ripustettuna niille tarkoitetulla narulla luomassa minulle joulumieltä, myös kuusessani on jo useamman vuoden lapsilta saatuja koristeita. Muistutan kuitenkin siitä,että eniten koskettavat kauniit sanat. Eilen ryhmäni poika tuli luokseni ja omalla tyylillään kiitti vuodesta todella kauniilla sanoilla..se tuntui kivalta!
Itse olen töissä päiväkodissa ja jouluna/keväällä muistamisia saa kyllä vuodsta riippuen joko 20 kpl tai 5 kpl. Toki mustamisesta tulee hyvä miell :) Sinun valitsema lahja on juuri sellainen mitä useat haluavat eli lahja joka kuluu. Esim useana jouluna oen saanut käsirasvaa, kynttilöitä, servettejä, suklaata, itse tehtyjä leivonnaisia, pieniä lajhakortteja, jalkakylpyjä jne.
Mutta on niitä erilaisia kippoja ja kuppojakin tullut ja valitettavasti niitä ei vaan voi kaikkia säilyttää :(
Kyllä, ainakin silloin kun omat lapset olivat vielä päiväkodissa. Laitoin lahjaksi yleensä ison rasian karkkeja. Päiväkodissa on muitakin ihmisiä jotka osallistuvat lasten arkeen, ei vain hoitajat, joten ajattelin, että kahvittelun lomassa kaikki voisivat nauttia karkeista… en sitten tiedä menikö se niin :) Koulussakin ala-asteella pyrin antamaan sellaista ”kulutustavaraa” esim. kynttilä, suklaa, kukka jne. Ehkä juuri tuon tyylistä toivoisin myös itselle. Ja kllä, ilahtuisin sinun paketistasi :)
Jos saisin nut servetit ja tuikkukupin kovasti tyyäisin.
Ihanaa että muistat. Itse ajattelen että lahja ei ole koskaan turhaa tai krääsää se on toiselle pieni kiitos tai muistuttaminen että olette ajatuksissa!
Ajatus on tärkein. Ja lapsen (vaikka myös vanhemman;) antamasta pitäisi aina yrittää iloita. Kuinka monessa ammatissa olevia lahjotaan? Okei, ymmärrän toisaalta että jos joka joulu ja kevät saa lahjan ettei ns. turhaa haluta…ehkä just tällaiset käyttötavarat ja ruokalahjat parhaita. Mun kaveri on ope ja kysyin, niin sanoi ettei odota mitään mutta ilahtuu toki jos saa..oli kiitollinen kynttilöistä, koristeistakin, serveteistä ym. Me käärittin sellofaaniin kynttilä ja koristeeksi itse tehty kuusen koriste. Jos stressaisin näistä, en lahjoisi, mutta tämäkin ehkä tapa osoittaa että arvostaa tärkeää työtä..Kaikilla ei ehkä varaa tähänkään, ja sekin ok.
Heippa,
mielestäni on tärkeää muistaa jollain tavalla ja eilen juuri tuli pohdittua tätä lahja-asiaa oikein kunnolla. Meillä oli eilen lasten joulujuhla, jonne kaikki vanhemmat kiikuttivat kasseittain suklaarasioita ja servettejä ja kynttilöitä. Itse halusin tehdä jotain itse (tai siis lapset tekivät) ja päädyttiin piparitikkareihin, jotka leivoin lasten kanssa itse. Minä kasasin tikkarit ja lapset koristelivat, laitoin ne nätisti sellofaaniin ja kyytiin teippasin joulukortin, jossa lapseni hymyilivät iloisesti. Ensimmäistä kertaa minulle tuli useiden kiitosten ja ihastusten jälkeen olo, että tämä lahja oli juuri se mitä tarhatädit toivovat. Itse olen siis sitä mieltä että itse tehty on aina paras lahja.
Oletko varma, että päiväkodin aikuinen voi syödä itse tekemääsi piparitikkaria? Itse herkkävatsaisena ja allergisena opena en ainakaan haluaisi kenenkään itse tekemää lahjaa….
Antamamme lahja toimii lähinnä koristeena, toki sen voi syödäkin.
Periaatteessa ajatus on aina tärkein. Mutta sitten, kun miettii asiaa oikeasti lahjan saajan näkökulmasta, niin ihan oikeasti ei sitä turhaa roinaa kukaan halua. Pelkkä oppilaan itse tekemä kortti ilahduttaa todnäk enemmän kuin se kymmenes pikkulahja jolle pitää miettiä kenelle sen antaa, kun ei halua jakaa sitä turhaa tavaraa eteenpäin. Meillä on sama ongelma 2 x vuodessa. Onneksi toisesta opesta on kertynyt tietoa sen verran, että pystyy antamaan piha-askareisiin liittyviä juttuja. Toiselle annetaan leffalippuja, lahjakortteja eri kauppoihin jne. millä saa itse ostaa haluamansa. Se taas ei ole todellakaan henkilökohtainen lahja,mutta toivottavasti hyödyllinen.
P. S. Lahjanne on varmasti kiva, mutta minun mielestäni juuri sitä turhaa roinaa ja itsellä jäisi käyttämättä.
Mun mielestä lahjakortti tai jopa leffaliput on opelle liikaa. Itekin tykkään muistaa hoitajia jotenki, paras mielestäni joku syötävä lahja, tavaraa kun useimmilla on ihan liikaa :)
Antamisessa ei ole musta oikeasti ikinä mitään pahaa. Een usko, että ketään oikeasti haittaa, että heitä on muistettu? :) ja itse aina miellän sen sellaisens kiitoksena työstään mitä tekevät lasteni kanssa. Itse olen aina korttiin kirjoittanut kiitoksen ja jonkun henkilökohtaisen jutun. Kerhotätien korttiin kirjoitin, mitä mukavaa lapsi on kertonut tai opettanut meille kerhopäivistä :)
Ja kuluvat/käytettävät lahjat on aina hyvä valinta.
Nyt vaan hyvällä mielellä niitä antamaan, se on ihana ele! :)
Nämä on kivat ja tyylikkäät. Käyvät joulun jälkeenkin. Olisi mieleinen, jos saisin nämä :)
Ala-asteella meillä yleensä kerättiin luokan vanhempien kesken yhteinen potti, ja ostettiin sillä lahjakortti esim. Stockalle. Ope oli aina vilpittömän iloinen siitä, ja kyllä lapsetkin sen huomasivat.
Jos lapsi haluaa välttämättä itse antaa pienen lahjan, niin syömällä kulutettavat lahjat ovat parhaita, kunhan ovat riittävän ”tavallisia” eli vähän jokaisen makuun. Jouluna esimerkiksi pieni laatikko laadukkaita konvehteja, vastajauhettua kahvia (ei mitään outoa maustesotkua), hyvää oliiviöljyä tms. jotain mikä ei vanhene kahdessa päivässä ja mitä kuluu jokaisen kotitaloudessa.
Luulenpa että kaikki muistamiset otetaan ilolla vastaan :) Itse ostan aina jotain ”kuluvaa” eli jotain mikä ei jää sinne kaappeihin: suklaata, glögiä, saippuaa jne. Mutta yleensä se kortti on pääasia eli lapsen ja perheen kiitos hyvästä hoidosta/opetuksesta.
Kun lähiperheeseen kuuluu opettaja, niin seuraan tätä keväistä ja jouluista lahjomista itsekin mielenkiinnolla. Olemmekin opettajan kanssa jutelleet monet kerrat lahjojen antamisesta, ja olemme tulleet siihen loppupäätelmään, että on ihan yhtä ok antaa pieni lahja kuin jättää antamatta. Ei opettaja sitä odota, opettaminen on kuitenkin hänelle työtä ja suhde lapsiin on ammatillinen.
Sanoisin, että nuo lahjapussukat ovat erittäin tyylikkäät, käytännölliset ja kivat! Tuollaisia perheen opettaja ainakin ottaa käyttöön ja kattaa perheen joulupöytään. Teet, kahvit, pienet suklaalahjat, käsisaippuat ja -rasvat ovat myös olleet hänelle mieluisia ja ne lahjat tosiaan kuluvat pois käytössä tai jos tuoksu/maku ei miellytä, ne on annettu jollekin meistä perheenjäsenistä. Tuo toteamuksesi ”ilahtuisin ainakin itse vastaavasta paketista” on mielestäni hyvä johtolanka, jos jotain on pakettiin kääräisemässä :)
Tuo lahja näyttää tosi kivalta! Vaikka itsekin ymmärrän, etteivät opet halua 20 erilaista pikku tonttua tms. niin silti pienen lahjan antaminen on mielestäni kiva ele. Tuo teidän lasten laittama lahja on siksi juuri hyvä, että kuluu käytössä eikä kerrytä kaappiin jotain ns.pysyvää. Itse ainakin ilahtuisin kovasti tuollaisesta lahjasta. Jouluna on parasta kun saa itsekin ostella jotain pientä ystäville ja perheenjäsenille, ja näin ilahduttaa muita :)
Ehdottomasti kiva lahja. Jokaisella kuluu todennäkösesti eikä jää pyörimään kaappeihin ja jos kynttilä on tuoksuton niin sopii kaikille. Yksinkertainen tyyli sopii jokaisen kotiin. Mielellään ottaisin itsekin vastaan tuommoisen paketin. :)
Mou Maj! Tänään kävin kippaamassa tyttäreni kerhon opeille kuivattuja taateleita, papaijaa sekä mangoja. En tiedä mitä tykkäävät (lahjukset oli paketoitu) mutta sain halaukset molemmilta. Kyseisestä lahjasta tykkäisin itsekin koska ne eivät jää pyörimään nurkkiin. :D
Lahjan antamisessa on varmasti ajatus tärkein. Itse kannatan, vaikka yhdessä kerättyä herkkukoria tai, mikä parasta, lahjakorttia. Jotenkin yhdessä kerätty ja annettu tuntuu parhaalta. :) Varmasti opet ja hoitajat ovat iloisia kaikista muitamisista, mutta onhan se ymmärrettävää, että 25 suklaarasiaa tai erilaista kynttilälyhtyä on aika paljon. Kaikki kuluva; kukat, servetit, syötävät ja juotavat ovat mielestäni myös hyviä. Omien lasteni opea ja hoitajia muistan aina. Minusta se on kaunis ja kiva ele siitä tärkeästä työstä ja ajasta, jonka ne lasteni kanssa ovat. Jos lahjakorttiin kerätään vaikka 5€/perhe niin siihen varmaankin kaikilla on varaa. :)
Sanon kyllä :) Vuosien aikana ollaan annettu juurikin servetit + kynttilät, joulukahvi, suklaa, jalkarasvaa+kylpysuolaa, kukkakimppu…sellaista käytössä kuluvaa. Ei mitään koriste-esineitä. Ja tosiaan, antakoon eteenpäin jos ei tykkää!
Mäkin olen aina muistanut opeja. Ei ole pakko, mutta se on mun mielestä pieni kiitollisuuden osoitus vaikka palkaahan he saavatkin. Ja olen yrittänyt pitää linjan pieni on kaunista ja ajatus tärkeintä. Tänäkin vuonna on yhteensä 7 muistettavaa, joten ei nyt huvittaisi ihan 70e laittaa opettajien lahjoihin, paitsi että jotkut taitaa oikeasti laittaa tosi paljon rahaa niihin. Tänään juuri vein neljälle eskariopelle ihan fazerin sinisen. Olin ottanut sen sinisen paperin pois ja laitoin tilalle kauniin jouluisen scräppipaperin (A4) niin että folioreunat pikkuisen pilkistävät alta. Ympärille vielä solmin silkkinauhan rusetiksi.
Mun mielestä kaikki käyttötava on hyvää, mutta juurikin nuo kaikki kipot, kupit ehdoton ei. Enkä kyllä tykkäisi mitään viinaksiakaan antaa.
Ja tuo sinun lahja, oikein hyvä, ilahtuisin itsekkin :)
Opettajana minua ilahduttaa mikä tahansa muistaminen, oli se sitten kortti, tavara tai syötävä juttu. Niinkuin joku kommentoikin edellä, emme me opet odota mitään lahjaa tai muistamista! Varmasti kaikkia ihmisiä ilahduttaa kehu ja kiitos tehdystä työstä. :)
Ihana kynttilä! Mä opena rakastaisin tollasta pakettia! Riippuu varmasti ihmisestä – oma äitini ei polta kynttilöitä ja lahjottaa aina opelahjana saadut kynttilät eteenpäin (yleensä mulle, mikä on kiva!) Mä taas voisin polttaa kynttilöitä ympäri vuoden, joten niitä ei voi koskaan olla liikaa. Servetit taas on todella kulutustavaraa, eiköhän jokainen niistä tykkää!
Näin ensimmäistä kertaa äidiksi tulevana, katsotaanko pahalla esim. viinipullon antamista?
Täällä yksi luokanopettaja ilmoittautuu. Kyllähän se muistaminen aina mukavalta tuntuu, mutta sanoisin ihan vaan lapsen tekemän kortin lämmittävän mieltä enemmän kuin äitin ostaman kalliin Pentikin kynttilänjalan. Mukeissa ja koriste-esineissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta voit kuvitella kuinka paljon sitä krääsää kertyy, kun kahdesti vuodesta kannat kotiin parinkymmenen oppilaan lahjapaketit. Olisin kyllä itse ilahtunut teidän lahjasta, kynttilät ja servetit kun ovat kuitenkin kulutustavaraa. :) Monien mielestä kukat, kynttilät ja suklaa ovat ok, mutta esimerkiksi tuo suklaa on vähän kaksipiippuinen juttu. Niitä konvehtirasioita tuntuu nimittäin kertyvän joulun alla kymmeniä, ja sekin alkaa jossain vaiheessa risomaan. Voihan ne laittaa toki eteen päin, mutta rajansa kaikella.
Olen itse työssäni saanut erilaisia lahjoja, kaikista olen kiitollinen, mutta parhaita on olleet lasten itse tekemät kortit joissa lukee esim ’kiitos hyvästä vuodesta’
Meidän opehuoneessa olemme tehneet galluppia näistä ei toivotuista- lahjoista. Niitä olivat mm. hileruusut, koriste-esineet ja itse tehdyt leipomukset.
Omat oppilaani tietävät, että en juo kahvia, joten saan joka joulu ja kevät pakettikaupalla erilaisia teelaatuja. En ole vielä keksinyt tapaa ilmoittaa, että on sellaisia ihmisiä, jotka eivät juo kahvia eivätkä myös teetä!
Arvostan itse mieluummin, että vanhemmat keräisivät vaikka 2 e/perhe yhteiseen lahjakorttiin tms. Jos siis minua halutaan muistaa. 5 pakettia teetä ja 15 pakettia suklaata naurattaa joka joulu :)
Itsekin olen ope ja ilahdun kyllä kovasti saamistani muistamisista. Tuosta paketistasi tykkäisin kyllä kovasti! :) joitakin lahjoja minulla on tallessa jopa kymmenen vuoden takaa ja joka kerta niitä käyttäessäni tulee lahjanantaja mieleen. Itse ajattelen että jos jotain annetaan niin mielelläni otan vastaan sen ja jos lahja ei minulle sovi tai minulla ei ole sille käyttöä, annan sen jossain vaiheessa eteenpäin jollekin joka siitä ilahtuu. Näinhän toimin myös ”tavallisten” lahjojen kohdalla. Antakaa siis vaan hyvällä mielellä pakettinne, uskon että se ilahduttaa yhtä paljon niin saajaa kuin pientä antajaakin! :) Mukavaa joulua teidän perheelle!
Voi apua! Olen itse opettaja ja emmehän me oikeasti mitään lahjoja kaipaa jouluisin tai keväisin. Saamme kuitenkin palkkaa työstämme. Mutta siis se jokin pieni omatoiminen/itsetehty/oppilaan suunnittelema ele on uskomattoman kiva juttu (varsinkin silloin kun siitä näkee, että oppilas on ollut sitä itse miettimässä). Kerroin esimerkiksi toissakeväänä oppilaille meneväni kesällä green card -kurssille, sain yhdeltä oppilaalta golfpalloja, joskus kerroin toiselle rakastavani Anton&Anton-kauppaa ja seuraavana jouluna sain sieltä keksejä ja hilloa. Olen saanut myös itsetehtyjä kuusenkoristeita, kortteja, kynttilöitä, piirretyn kuvan koirastani, karkkia ja joskus jopa viiniä :D Kaikki ovat aina yhtä tervetulleita, enkä ole heittänyt nurkan takana roskiin. Kuulostaa niin ikävältä. Kaikki lahjat kunniaan eikä mitään lahjakortteja tarvitse keräillä :D Kerran sain pakkasessa kuolleen kukan, jota oppilas toi kyyneleet silmissä. Se ele on todella jäänyt mieleen.
Itse olen myynyt tänä syksynä aika monet käsivoiteet ja kynsilakat opeille lahjaksi (eli äidit ovat ostaneet). Tuollaiset ovat mielestäni mukavia ja hyödyllisiä sillä hyvä käsivoide ei jää lojumaan ja tuottaa pitkään iloa saajalleen. Samalla nämä ihanat äidit ovat tukeneet kotimaista naisyrittäjyyttä, joka lämmittää minun mieltäni.
Itse en ole kouluaikoinani koskaan vienyt opettajilleni lahjoja eikä se ehkä silloin ollutkaan niin tapana kuin nykyään. Meillä ei päiväkodin tädeille viedä mitään, mutta ymmärrän kyllä jos joku haluaa lahjalla muistaa. Toisaalta minulle tulee kyllä sellainen olo, että pitäiskö meidänkin kun muutkin. Jottei vaan kukaan ajattele ettemme me arvosta hoitajia ja heidän työtään. Pikkuisen kyllä ärsyttää tämä nykyajan tavarapaljous ja materian korostaminen.
Miksi juuri päiväkodin ja koulun henkilökunnalle annettavat lahjat puhututtavat näin paljon? Miten muissa ammattiryhmissä suhtaudutaan joululahjoihin, niiden antamiseen ja saamiseen? Kun opettajien suhtautuminen joululahjoihin aiheuttaa perheissä näin paljon epävarmuutta ja nolatuksi tulemisen pelkoa, mieleeni herää aina kysymys: miten kukaan vanhempi voi laskea lapsensa sellaisen ihmisen käsiin päivien ajaksi, jonka epäilee suhtautuvan kielteisesti, röyhkeästi tai epäkiitollisesti lapsen antamaan lahjaan ja näin ollen ylipäänsä lapseen ja lapsen perheeseen? Opetus- ja kasvatusalalla työskentelevät ammattilaiset ovat ihmisiä, jotka ovat halunneet työhön, jota he tekevät lasten kanssa. Vaikeaa kuvitella sellaisten ihmisten suhtautuvan lapseen ja perheisiin sellaisella alentuvalla tavalla, josta provosointimielessä kirjoitetut artikkelit kertovat.
Meillä lahjan tärkeimpänä osana on aina ollut lapsen itsensä kirjoittama ja piirtämä kortti. Niin kauan lahjotaan kuin lapsi itse sitä haluaa. Tänä vuonna kortin kanssa annettiin kaunis korumainen heijastin, koska se on aina tarpeellinen ;) Kesälaitumille lähtiessä lapsi piirsi korttiin laiturilla onkivan opettajan ja ongen nokkaan ostettiin noin euron maksanut mato-ongen onkilaite. Eli pieni, halpa ja hauska lahja on meidän tavoitteena aina :)
Täällä tulis yks luokanope – näkökulma: olen itse luokanope – opiskelija ja oma äiti on luokanopettaja, eli oppilaiden joulu- ja kevätlahjajutut on tuttua juttua jo lapsuudesta. :) Meillä äiti koki aina tosi ihaniksi oppilaiden laittamat lahjat (vaikka aina sanoi, ettei missään tapauksessa mitään tarvitsisi laittaa). Itse me lapset vietiin aina omille opettajille myös suklaarasia tai kukka kiitokseksi lukukaudesta. Koen, että opettaja on 90% muuta kuin lapsen arvioitsija (arviointi on vaan se ”välttämätön paha” työssä :D), lähinnä opettaja on yks toivottavasti turvallinen ja tärkeä aikuinen ja kasvattaja lisää lapsen elämässä; ihminen, joka haluaa oppilailleen hyvää nyt ja tulevaisuudessa. Näin ollen en ole ikinä ajatellut lahjoja lahjuksina (joina niistä paljon nyt tosiaan netissä eri yhteyksissä puhutaan), vaan kivana muistamisena, ja vaikkapa osoituksena työn arvostuksesta. :) (JOSKAAN se ei tarkoita, että lahjoja tuomattomat lapset ja vanhemmat esimerkiks arvostais open työtä vähemmän – ihmisillä on erilaisia tapoja ilmaista eri asioita.)
Mitä lahjoihin tulee, niin meillä kotona äitiä ilahdutti kyllä jokainen muistaminen, koska tiesi, että ne oli sydämellä hankittu. :) Mutta toki joku syötävä/käytössä kuluva lahja on aina riskittömämpi vaihtoehto. Minä ainakin ilahtuisin erit. paljon noista sun näteistä kynttilä-servetti – paketeista! ;)
Sulla on muuten aivan ihana ja hyvällä lailla ”maanläheinen” blogi! <3 Oon lukenu säännöllisesti jo monta vuotta! Toivottavasti jaksat jatkaa kirjottamista pitkään! Tsemppiä sinne joulujuttuihin! :)
Itse olen luokanopettaja ja onhan se toki kiva tulla muistetuksi. En kuitenkaan tykkää kauheasti sisustuskrääsästä, joten sadannen punaisen lyhdyn saadessa vähän kyllä mietityttää, että mihin sen saa mahtumaan. Saan myös paljon suklaata ja itsetehtyjä herkkuja. Allergioiden takia jäävät kyllä syömättä (opet ei yleensä syö muutenkaan itsetehtyjä herkkuja). Kivoja lahjoja ovat kuitenkin kynttilät, koska kuluvat käytössä, viini/glögi, kosmetiikka (esim. eräältä kampaajäidiltä saan aina kampaamotuotteita) ja hyödylliset jutut, esim. nyt sain ekosiivousliinoja, saunasetin ja suolasaippuan. Ja kyllä kelpuuttaisin myös nuo teidän lahjat!
Täällä myös yksi lastentrahanopettaja. Olen kiitollinen lahjoista mitä saan, mutta en oleta että kaikki antavat. Lapset ovat kaikki minulle samanarvoisia ja yhtä tärkeitä, antoi perhe jonkin lahjan/muistamisen tai ei.
Joku kyseli, voiko pulloa antaa. Taitaa jakaa mielipiteitä, mutta meidän päiväkodissa kyllä, pullot on otettu ilolla vastaan. Harvat pulloja antavat, mutta silloin kun niitä tulee niin mielissään olemme olleet. Viini/skumppapullo on mun mielestä ihan kiva. Jouluna esim. suklaa, kukka, kynttilät, servetit, glögi ym. käyttötavarat on kivoja. Joskus olen saanut myös koriste-esineitä, välillä osunut maku yksiin ja välillä taas ei, eli vähän riskialtista.
Opettajat tekevät tärkeää työtä ja paras kiitos tulee juurikin lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Kiitos voi olla hymy, halaus tai kauniita sanoja. Itse opettajana arvostan todellakin jokaista kiitoksen elettä. En odota kalliita lahjoja. Itse tehtyjä kortteja ja niissä olevia lapsen piirrustuksia ja kirjoituksia haluaisin säilöä pitkään. Ne jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Mielestäni mediassa käytävä keskustelu siitä, että opettajat eivät huoli turhia lahjoja ja että lahjojen antaminen olisi kilpailua ja mielistelyä, on turhauttavaa. Miksi iloisesta asiasta pitää tehdä vaikeaa? Jos lahjan antaminen tuntuu hankalalta, älä anna lahjaa. Lapsen tekemä kortti varmasti ilahduttaa. Lahjan ei tarvitse olla kallis. Voin kertoa, ettei opettaja arvota ketään sen perusteella, millaisen lahjan on antanut.
Me sekoitettiin tänä vuonna tyttöjen kans piparkakkuvartalokuorinnat eskarin ja pk:n tädeille. Kuorinta lasipurkkiin ja nätti naru ympäirlle, tuli aika kiva. :)
En nyt jaksa lukea muita kommentteja, mutta itse lastentarhanopettajana ja äitinä pidän tärkeänä, että joulun alla muistetaan tärkeitä aikuisia päiväkodissa.
Itse ajattelen, että hyviä lahjoja on sellaiset, mitkä ovat ajatuksella mietittyjä. Ihanaa on saada kortti, johon lapsi on kirjoittanut ajatuksia juuri kyseisestä hoitajasta. Itse kyllä olen ostanut lapseni hoitotädeille ja tykännyt itsekin saada jotain joulumuistamista lapsilta. Hyviä muistamisia on mielestäni joulukarkit, servetit, kynttilät, pienet joulukoristeet, joulukahvi, joulusinappi tms. Mikä tahansa jouluinen muistaminen mitä kenelle tahansa muullekin veisi. Hyvä ajatus on myös viedä jotain yhteistä kaikille päiväkodin työntekijöille, näin myös mahdolliset päiväkotiapulaiset/siivoojat huomioidaan. Yhteinen lahja voi olla vaikka itse leivottu suolainen piirakka tai juustoja + keksejä. Kukat ovat siinä mielessä huonoja, että niille ollaan usein allergisia ja ne paleltuvat matkoilla. Kerran saatiin ryhmän aikuisten (3 aikuista) kesken yhteinen lahjakortti ruokaravintolaan, se oli tosi kiva juttu! :)
Lisäys vielä äskeiseen,
lahjan ohella tärkeintä on nimenomaan se kiitos vuodesta ja vaikka lämmin halaus. Hyvä palaute tai vuoden aikaisten tekemisten muisteleminen lämmittää myös mieltä.
Mikäli lahjaa ei halua antaa, niin kiitos kuluneesta vuodesta on ainakin tärkeää :)