Meidän Teppo on vaan parin maitopurkin painoinen minityyppi, mutta sitä on aina kohdeltu kuin mitä tahansa koiraa. Teppo oppi aikoinaan helposti peruskäskyt ja sisäsiisteyden kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Koira on suhtautunut lapsiin aina loistavasti, sitä on opetettu menemään pois tilanteesta, jos meno ei miellytä. Tottakai myös lapsille on opetettu, miten Teppoa tulee kohdella ja painotettu, että silloin kuin koira syö tai on omassa pedissään niin sitä ei saa häiritä.

Teppo on aivan loistava koira, ei mikään söötti pehmolelu vaan reipas lenkkikaveri, joka jaksaa hölkötellä pidempiäkin matkoja. Usein kuulen puhuttavan, että Chihut eivät ole innokkaita lenkkeilijöitä, eivätkä lähde ollenkaan sateella tai pakkasella ulos, poikkeus vahvistaa säännön. Teppo ei räksytä vastaan tuleville koirille, mutta kotona se haukahtelee kun ovikello soi. Yöllä se kuorsaa niin isosti, että välillä en saa sen takia unenpäästä kiinni, miten se on edes mahdollista, että niin pienestä tyypistä voi lähteä niin iso ääni?

magicpoks koti1 magicpoks koti3

Teppo on jokapuolella. Se seuraa mua, kynnet vaan napisee parkettia vasten. Välillä se tuijottelee ja kallistaan päätään empaattisena jos puhun sille. Tuossa se nytkin nököttää työhuoneen lattialla kerällä. Oikeastaan kaikki tykkäävät Teposta ja se on meille tietysti myös rakas perheenjäsen.

Yksi juttu mua vaan Tepossa mietityttää, nimittäin se parka stressaa kaikkea – ja yleensä vatsallaan. Koira reagoi vatsallaan, jos mä olen sairaana. AINA kun olen kuumessa, siis oikeasti aina, sen vatsa menee sekaisin, jonka seurauksena mä löydän itseni itku kurkussa mattoja putsaamasta.

Huomasitteko kuvista, että meiltä puuttuu olkkarin matto? Kyllä, koska Teppo. Tämä on jo toinen samanlainen matto, edellisestä jouduttiin luopumaan, koska Teppo. Toivottavasti luottopesulani saa maton pelastettua tällä kertaa. Ensi kerralla käärin matot pois, jos kuume nousee. Koiraihmiset, kertokaa miten saisimme vähennettyä Tepon stressiä, vienkö sen joogaamaan vai mitä ihmettä mun pitäis tehdä? Vai voinko edes tehdä yhtään mitään?

-Maj

Tämä vuosi on lähtenyt rauhallisesti käyntiin liikunnan osalta, pitkään paukkuneiden pakkasten ja nyt liukkaiden teiden takia juoksulenkit on jääneet aika minimiin. Tällä viikolla olen kuitenkin ehtinyt käydä Body Combatissa, salin juoksumattoa kuluttamassa, pt-ohjauksessa, astetta hevimmässä salitreenissä serkkupoikani johdolla – sekä tänään ilmajoogassa. Ruokakin on maistunut erittäin hyvin, kun joku siellä arveli poskieni olevan lommolla, ei mitään hätää sen suhteen – viikonloppuna on tullut herkuteltua irttareilla ja Sitkon pitsalla, nam!

Ystäväni kyseli, että meinaanko osallistua puolimaratonille loppukesästä? Vastasin, että kai sitä voisi taas lähteä hölköttelemään. Emmi sanoi, että keväällä lenkkitossu nousee vähän paremmin, kun on joku päämäärä – ja oli kyllä ihan oikeassa.

Salilla treenaaminenkin alkaa sujua kerta kerran jälkeen paremmin, olen viihtynyt hyvin Fressillä. Vaikkakin yksinään salille lähteminen on meikällä edelleen pienen pinnistelyn takana – kaverin kanssa yhdessä on vaan niin paljon helpompi päästä liikkeelle, oletteko samaa mieltä?

Sain juuri Lentävän Maton kymppikorttini kulutettua loppuun  – ja kyllä kai se on hankittava uusi tilalle, ilmajooga on nimittäin erittäin koukuttava ja hauska laji. Silkissä tehtävä loppurentoutus sai meikäläisen tänään ihan makarooniksi, olin niin rentoutunut, että meinasin nukahtaa.

Ihanaa sunnuntaita kamut, ottakaahan rennosti ja keräilkää voimia uuteen viikkoon <3

-Maj

1 2 3 4 … 18