Mulle kameran edessä oleminen ei vieläkään ole mikäään maailman luonnollisin juttu. Asiaa tietysti helpottaa, jos kuvaaja on tuttu ihminen. Olen ollut blogin kautta mukana monenlaisessa projekteissa, joissa olen kuvattavana, videollekin. Ensimmäinen videoprojektini blogin tiimoilta taisi olla 2011 kuvattu Indiedays Fashion-tv, muistatteko vielä?

Saattaisihan sitä uskoa kuvaushommien hoituvan kuin vettä vaan ja voisi luulla minun olevan jonkinnäköinen konkari, sillä niin blogihan on täynnä kuvia itestäni. Uusien ihmisten tai ammattikuvaajan kanssa työskenteleminen ei todellakaan ole minulle viikottaista. Varmasti kokemuksistani on ollut jotain hyötyä, mutta ainahan se lopputulos jännittää, sillä itselleen sitä on kaikista armottomin.

Rebekka ja Samuel ovat olleet myös muutamissa kuvauksissa. Huomaan Samuelin nauttiivan huomattavasti enemmän kameran edessä, Rebekkaa meinaa ujostuttaa. Toki molemmat ovat tottuneet kameraan ja kuviin, sen verran paljon minä otan heistä kuvia, mutta jälleen on ihan eri asia, onko kuvaamassa äiti, isä vai joku vieras tyyppi. Myös uusissa paikoissa pieniä saattaa ensin kovastikin jännittää. Pienemmät lapset eivät välttämättä kuuntele kuvaajan ohjeita, eivätkä edes pysy paikallaan, mutta heidän valttinsa on aitous ja luonnollisuus. Isommat lapset osaavat kuunnella ohjeita, mutta he saattavat matkia mallikuvia ja posettaa, mikä ei välttämättä ole se toivotuin juttu. Sampasta on kehkeytymässä ilmeisesti linssilude, saapa nähdä :)

Kirjoittelin aikoinaan Mammatyyleihin postauksen ”Minun lapsestaniko malli?” – jos mietit lapsesi ilmoittamista kuvauksiin tms. niin kannattaa käydä lukaisemassa :)

-Maj

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *