Tiedän, että en tule kirjoittamaan tätä blogia aina työkseni. Työni ammattibloggaajana on todella kivaa ja antoisaa, mutta tämä tuskin on silti loppuelämäni duuni, se ei vaan ole mitenkään mahdollista. Tälläkin hetkellä teen Magicpoksin ja Mammatyylien lisäksi muita projekteja, aika maltillisesti, mutta kuitenkin. Yrittäjyyttä minulla tulee ensi kesänä täyteen huikeat kaksi vuotta. Nämä muut projektini ovat olleet todella sekalaisia hommaa, olen puuhastellut sisällöntuottamisen parissa, tehnyt meikkikeikkaa ja välillä olen toiminut sellaisena monitoiminaisena. Paljon on mahtunut kaikenlaista kivaa projektia tähän pariin vuoteen, tottakai bloggaajan roolissakin olen päässyt mukaan moniin upeisiin juttuihin.
Aika tarkalleen kaksi vuotta sitten ystäväni kysyi, että mitä mä haluaisin tehdä, jos voisin tehdä ihan mitä vaan, mikä olisi unelmieni työ? Hämmennyin, enkä osannut vasta yhtään mitään, kai mä vaan olen tässä elänyt niin vahvasti vaan tätä hetkeä. Hän sanoi, että minun pitää miettiä asiaa ja hän aikoi palata asiaan myöhemmin uudelleen. Hänen mielestään pitää pystyä sanomaan hulluimmatkin unelmat ääneen – harvoin ne kuitenkaan ovat aivan mahdottomia tavoittaa. Minusta kun on tuntunut oikeastaan koko elämäni siltä, että osaan vähän kaikenlaista, mutta en ole missään silti erityisen hyvä.
Olen alkanut pohdiskelemaan, että mitä asioita tykkään tehdä, mistä innostun eniten? Minulla vaan ei ikävä kyllä ole erityisen terävä kynä, vaikka kirjoitan päivittäin. Kuvaamisesta nautin paljon enemmän, mielestäni minulla on silmää ja näkemystä, mutta tekniikassa on tottakai paljon kehittämistä. Tulen myös erilaisten ihmisten kanssa juttuun – ja niin, tykkään kovasti lapsista.
Useita kertoja minulta on kyselty lapsikuvausta, mutta en koe olevani niin hyvä, että voisin hypätä tuosta noin vain siihen hommaan ja ottaa asiakkaita. Muutamia kuvaushommia olen tehnyt ja varmasti jatkossakin teen, ainakin tutuille jos ei muuta. En enkä myöskään näe itseäni ihan pelkästään kuvaajana, sillä jos näkisin, niin ehkä olisin hakeutunut jonnekin oppimaan alasta lisää? Itseasiassa täysi-ikäisyyden kynnyksellä olin ihan 100% varma, että minusta tulee kuvaaja, hain opiskelemaan alaa Helsingin Taideteolliseen korkeakouluun ja Turun Ammattikorkeakouluun ja kun ovet ei avautuneet ensimmäisellä kertaa, niin hautasin haaveeni samantien. Luovutin kieltämättä todella helposti.
Jos kuvaaminen alkaakin tuntua parhaalta vaihtoehdolta, niin onneksi ei ole liian myöhäistä nytkään, aina voi opiskella (TAIK ei ole ainoa vaihtoehto, heh) ja hankkia välineitä.
Unelmatyöni alkaa tässä varmasti hiljalleen hahmottua. Osaan sentään jo vähän kuvailla sitä. Luulen kyllä minulle sopivan parhaiten monitoiminaisenhommat ja toki myös tämä yrittäjyys, vaikka en missään nimessä sulje pois vaihtoehtoa olla jollain toisella töissä.
Haluan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja tehdä vaihtelevia työpäiviä. Erilaiset tapahtumat, sosiaalisen median maailma, sisällön ideoiminen sekä tuottaminen plus kaikenlaiset käytönnönjärjestelyt kaikkeen siihen liittyen kiinnostavat. Olen kiitollinen, että tähän asti töitä ja projekteja on riittänyt. Tässä tilanteessa on hyvä mietiskellä tulevaisuutta, puhua haaveista ääneen ja mennä niitä kohti.
Nämät kuvat otin eilen Gugguun kuvauksista, joissa olin laittamassa lapsia kondikseen – Snapchatista jotkut saattoivatkin bongata videon, missä levitän pieniin jalkoihin kosteusvoidetta. Kuvaajana oli upea Eve Mustonen, minä nappasin vain muutamia fiiliskuvia muiden puuhastelujen lomassa. Ensimmäinen droppi on tullut myyntiin Gugguun verkkokauppaan tänä aamuna ja kauppa on tainnut käydä tiuhaan tahtiin.
Hei tyypit kertokaa mulle, että mitä te teette työksennne? Oletteko unelmienne ammatissa vai haaveiletteko jostain muusta, mistä?
-Maj
Minä opiskelen rekkakuskiksi! Lukion jälkeen pakkasin kamat kassiin ja muutin Hervantaan ja kohta on koulu ohi. Aika jännä alavalinta kieltämättä mutta tykkään kun maisemat vaihtuu :)
Sehän on kaikista tärkeintä – että itse tykkää, siitä mitä tekee :)
kuvaajaksi sinusta kyllä olisi, blogikuvat on niin hyviä, niitä on ilo katsella!
Vitsit, kiitokset, paljon on kehitettävää, mutta tosiaan, olisihan se mahdollista :)
I think you have many many skills and for sure you are very talented in taking photos and writing!
xx from Bavaria/Germany, Rena
http://www.dressedwithsoul.com
Rena, thank you so much :”) <3
Olen päätynyt lukioaikaiseen unelma-ammattiini, vaikka välillä sitä unelmaa epäilen ja mietin muita mahdollisuuksia. Halusin olla kehittämässä ympäristöystävällisempää elinympäristöä, mutta minulla ei ollut juurikaan ideoita missä sitä voisin oikeadti tehdä. Opiskelin DI:ksi, vaikka mietin koko ajan etten halua vain mitoittaa ja suunnitella järjestelmiä, vaan tehdä jotain isompaa ja enemmän merkittävää. Juuri ennen valmistumista, DI-työtä viimeistellessä (vetkutellen, kun en halunnut valmistua työttömäksi) kävi iso onnenpotku, ja minut palkattiin tutkijaksi. Palaset loksahti kohdalleen – tämähän onkin sitä haaveilemaani duunityötä! Eikä se sisällä rutiininomaista mitoitusta :D Mutta nälkä kasvaa syödessä, saas mitä äitiysvapaan jälkeen keksin. :)
Mä opiskelen lääkiksessä, ja olen todellakin menossa kohti omaa unelma-ammattiani – haluan kirurgiksi. Ja kyllähän sen eteen joutuu paljon tekemään duunia! Koen haaveeni kuitenkin hyvin mahdolliseksi toteuttaa, se vaan vaatii paljon motivaatiota ja panostamista, intohimoakin. :) Onnea kuitenkin sun valitsemalle polulle, mikä se ikinä tuleekaan olemaan! Olisit varmasti upea valokuvaaja sinäkin. :)
Mulla taitaa olla vähän sama kuin sulla, että oon aina kokenu olevani ihan hyvä monessa asiassa mutten missään tietyssä jutussa erityisen hyvä. Siispä en ole edelleenkään varma siitä, mitä haluan tehdä. Tällä hetkellä työskentelen toimistohommissa, joista tykkään, mutten tiedä haluanko olla niissä hommissa lopunikää. Onneks keväällä alkaa äippäloma ja toivottavasti lapsia siunaantuu useampi, haluaisin olla heidän kanssaan kotona mahdollisimman pitkään. Tykkään lapsista myös todella paljon! Tykkään myös valokuvata mutta en tiedä onko minulla tarpeeksi siihen silmää. Toivottavasti tulevat kotona vietetyt vuodet saisivat ajatuksia vähän selkeämmäksi unelmatyön suhteen :) sinun kuvasi Gugguulta ovat todella hienoja ja olen muutenkin aina ihaillut ottamiasi kuvia! Ja minun mielestä voisit todellakin tehdä sitä työksesi, ainakin blogissa olevien kuvien perusteella.:)
Täällä on yks sisustusarkkitehdiksi opiskeleva! Vasta eka vuosi menossa mutta ala tuntuu jo nyt niiin omalta :)
En ole tainnutkaan ennen kommentoida, vaikka käynkin kurkkimassa täällä päivittäin uusia postauksia! Blogisi on ehdottomasti yksi suosikeistani :)
Itse olen lääkäri, erikoistumassa oleva sellainen. Se oli pitkään unelma-ammattini enkä muuta voinut kuvitellakaan. Olin todella kunnianhimoinen ja ahkera. Olen kuitenkin ollut jo pitempään kotona pienten lasteni kanssa, välissä ehdin töihin puoleksi vuodeksi ennen kolmannen kerran äitiyslomalle jäämistä. Ja nyt tuntuu kuin kaikki kunnianhimo, motivaatio, kaikki olisi hävinnyt sinne kakkavaippojen keskelle. Tuntuu ahdistavalta palata kiireiseen, stressaavaan työhön, jossa joudun kestämään koko ajan epävarmuuden tunnetta ja sietämään stressiä. Olenkin alkanut miettiä josko lääkäriys sittenkään on sitä mitä elämältäni haluan. Olen kovasti yrittänyt miettiä vaihtoehtoja, mutta mikään ei oikeasti kiinnosta niin paljon. Haaveenani on edelleen olla se erikoislääkäri, joka on hyvä työssään, osaa asiansa, on alansa asiantuntija…se on se mistä haaveilen, mutta nyt ajatus siitä, mitä se todella vaatii, tuntuu ihan hirvittävän raskaalta (etenkin, kun kotona on ne pienet lapsetkin). Juuri miehelleni sanoin, että olisi kyllä aivan ihana löytää sellainen ammatti, jota kohtaan tuntisi todellista intohimoa ja että illalla ei ahdistaisi vaan aamulla nousisi innosta hihkuen, kun pääsee töihin :) Joku onnekas todella on sellaisessa työssä ja siitä minäkin haaveilen!
Olen visualistina vaateliikkeessä! Tykkään työstä paljon, mutta olen lapsesta saakka haaveillut hoitoalasta, en vain ole oikein tiennyt mikä homma siellä kiinnostaisi. Lastensaamisen jälkeen se kuitenkin kirkastui ja tajusin haluavani neuvolaan terveydenhoitajaksi :) Nyt olen suunnitellut kouluun hakemista, toivottavasti tärppää!
Mä olen fysioterapeutti koulutukseltani. En ole koskaan oikein tuntenut ihan sitä ”perus fysioterapiaa” omaksi jutukseni, en edes opiskeluaikoina. Olenkin hakeutunut sellaisiin töihin, joissa saan tehdä muutakin, kuten esim. myydä ja silti käyttää koulutustani hyväksi.:) Harmittaa aina välillä miksen lukion jälkeen tosissani yrittänyt yliopistoon lukemaan psykologiaa. Se oli monta vuotta haaveammattini. Olin niin nuori ja epävarma silloin abiturienttina etten uskonut itseeni tarpeeksi ja ajattelin ettei minun älykkyysosamäärälläni koskaan voisi päästä yliopistoon. Joten en edes viitsinyt yrittää, mikä tuntuu näin aikuisena, kahden lapsen äitinä ihan tosi typerältä ajatukselta! Kyllähän minusta siihen olisi ollut! Nyt ei enää ole mahdollista yhtäkkiä hypätä pois vakituisesta työstä opiskelijaksi…ehkä sitten viidenkympin kriisin aikaan.;) Mutta susta olisi todellakin valokuvaajaksi!! Otat tosi kauniita kuvia!<3
Unelma-ammattini on jo 10-vuotiaasta lähtien ollut psykiatri :) Kerran olen jo lääkikseen pyrkinyt, mutta ovet eivät vielä silloin auenneeet…Päivittäin teen töitä, jotta pääsisin nyt toisella yrityksellä sisään ja lähemmäs unelmaani!
Kun pää on totaalisen jumissa kaikesta lukemisesta ja laskemisesta, blogisi on ihanan rentouttava ja kaunis pakopaikka, kiitos siitä!
Mä olen kotiäiti ja siitä aina haaveilinkin. Töihin palaaminen siintelee vasta parin vuoden päässä, mutta mietin jo nyt kovasti, mitä haluaisin loppuelämäni työksi tehdä? Meillä on miehen kanssa oma ravintola/baari parisen vuotta Portugalissa ja olisi ihana perustaa oma kahvila/ravintola, sitten kun lapset ovat vielä pikkusen vanempia.
Ihania kuvia!
Olen valtakunnallisessa vuokra-asuntoja omistavassa yrityksessä manageeraustehtävissä. Tämä on suunniteltu etappi matkalla johtoon. Tosin tämä etappi on AMK:n jälkeen kestänyt jo kuusi vuotta… :) Työ on ajoittain todella rankkaa, mutta tiimini on niin huippu! Ja kun työvuosia on edessä yli 30, ei liene mihinkään kiire…??
Mä varmaan opiskelen koko elämäni. En tiedä yhtään mitä haluisin tehdä, sen takia vaan opiskelen kokoajan mitä millonkin. Haluisin löytää sen oman juttuni pian.
Olen unelma-ammatissani kehitysvammaisten parissa ohjaajana. Nautin työstäni erittäin paljon. Haastava, mutta samalla hyvin palkitseva työ.
Mitä jos oletkin nyt unelmatyössäsi? :)
Olen lastentarhanopettaja ja töissä esikoulussa, työhöni kuuluu myös välillä ”esimiestehtäviä” ,nautin työstäni suuresti..töihin on kiva mennä,kun on hyvät työkaverit ja haasteita riittää! Työssä harmittaa se,ettei monikaan tiedä mitä kaikkea työhöni kuuluu,eikä alaa aina osata arvostaa. Tulevaisuus on kuitenkin kysymysmerkki..huonon palkan takia saattaa jossain kohti olla alan vaihdos edessä. Haluaisin ehkä joskus opettaa yliopistossa ja tehdä alaani liittyvää tutkimusta.
Olen unelma-ammatissani lääkärinä. Lukion aikana haave kirkastui ja sisulla pääsin kouluun. Tykkään vastuusta ja haasteista. Nautin työstäni niin kuin myös arjestani kotona ison lapsilauman keskellä- täydentävät mielestäni toisia ;)
Valmistun kohta erikoislääkäriksi. Nykyiseen työnkuvaani liittyy myös markkinointia ja liikunnallisia projekteja- tykkään!
Tää lukija täällä olen lähihoitaja. Työskentelen vanhustenparissa ja takana on jo rapiat 5 vuotta tätä ammattia takana. Sain juuri viime viikolla vakituisen paikan uudesta työpaikasta kun tähän asti olen tehnyt pelkkiä sijaisuuksia. Olen kyllä löytänyt unelma ammattini. Ihmisten kanssa varsinkin vanhusten parissa työskentely on aivan ihanaa! Ehkä vielä joku päivä jaksan lukea sairaanhoitajaksi asti.