Tasan kuusi vuotta sitten tulin äidiksi, kun Rebekka syntyi tyylilleen uskollisena eli vauhdikkaasti tähän maailmaan. Hän oppi kävelemään jo 9 kk ikäisenä vauvana. Rebekan ollessa 1-vuotias, pelkäsin etteivät hänen hiuksensa kasva koskaan pitkiksi.
Kuuteen vuoteen on mahtunut niin paljon ja toisaalta se on mennyt niin nopeasti, kuten aina tulee todettua näin jälkikäteen. Tyttö on edelleen vauhdikas, toinen etuhammas on juuri irtoamassa ja eskarikin alkaa ensi syksynä. Hän pohdiskelee asioita ja välillä huolehtii pieneksi tytöksi ihan liikaa. Rebekka nauttii kovasti ns. itsenäistymisestään, on varmasti hienoa, kun osaa tehdä jo niin paljon asioita itse. Omat ystävät ja harrastukset ovat hänelle tosi tärkeitä, päiväkodin pihalla ei mutsi saa enää suukkoa, liian noloa. Eilen kuulin ensimmäistä kertaa hänen suustaan, että joku asia on ”lapsellista”.
Toisaalta niin iso ja toisaalta vielä niin pieni, 6-vuotias.
Esikoinen tekee asiat aina ensimmäisenä, niin monet asiat ovat uusia niin minulle kuin hänellekin. Tyttäreni, harjoituskappaleeni. Vaikea uskoa, että tuosta pienestä tirppanasta on kasvanut jo iso tyttö. Haikeaakin se taitaa vähän olla. Onnea Rebekka, olet meille niin rakas <3
-Maj
Voi Rebee :’–) <3 onnea ja musukoita, kerro paaaljon terkkuja!!
Onnea! Meillä on myös täsmälleen samanikäinen tyttö. 29.3.2010 Mihin nämä vuodet vierähti?!
Ihana Rebekka!
Ihana teksti ja ihania kuvia! Paljon onnea Rebekalle!
Onnea Rebekalle -ja äidille myös! :) Meilläkin juhlitaan tänään esikoisen syntymäpäivää (9v.). Ja kyllä, vaikka se onkin hienoa, niin myös hieman haikeaa.
Paljon onnea Rebekalle, hän on hurjan kaunis ja suloinen tyttö :)
Hurjasti onnenhaleja Rebekalle:)
Paljon onnea! Myös vähän äidille ja isälle, ihana neitonen. :-)