Meillä kaikilla on useita erilaisia rooleja elämässämme ja käyttäydymme aina vähän eri tavalla eri tilanteissa ja eri ihmisten seurassa. Luonnollisestikin, sillä erilaiset ihmiset tuovat esiin eri piirteitä meissä. Työkamun, ystävän, äidin, siskon ja puolison roolit ovat hyvin erilaisa. Äitinä roolini on olla huolenpitäjä, aina tukena ja turvana omille lapsilleni, kun taas toisinaan omien vanhempien seurassa saatan itse taantua hetkeksi jälleen lapseksi, tiedättekös? Siinä missä joku toinen kuvailee minua rempseäksi ja avoimeksi, niin toisen mielestä olen vakava ja surumielinen, olen kuullut jonkun sanovan jopa vaikeasti lähestyttäväksi.

Itse ajattelen olevani nykyään ehkä vähän pidättyväisempi vieraiden ihmisten seurassa, mutta vähän parempien tuttujen, kamujen ja perheen seurassa seurassa olen aina hölmö itseni. Kotona pidän järjestystä yllä, mutta siltikin olen tosi kova sotkemaan. Kaapin ovet unohtuvat auki, keitän kahvia ilman vettä ja vahingoissa tiputtelen sekä hukkailen tavaroitani. Saatan puhua ihan muuta, mitä tarkoitan ja sanatkin menevät toisinaan sekaisin.

Veikkaan silti, että useampikin ystäväni kuvaisi minua järjestelmälliseksi, mutta mieheni mielestä olen ainakin toisinaan kävelevä kaaos, jonka oma pääkin varmaan menisi hukaan, jos se ei olisi niin tiukasti kiinni. Syytän siitä kotona tekemääni metatyötä ja toisinaan myös kiirettä, päässäni pyörii jatkuvasti paljon juttuja. Isäni on neuvonut kirjoittamaan hoidettavat asiat post-it-lapulla, niin ei tarvitse käyttää arjessa energiaa kaiken muistamiseen.

Ihailen heittäytyjiä, boheemeja tyyppejä ja toisaalta arvostan ihmisiä, jotka ovat hyvin suunnitelmallisia. Yksi parhaista ystävistäni aloittaa usein lauseensa ”järkevintä olisi…” – ja tiedättekös, rakastan sitä! Aina me ei silti toimita, miten olisi fiksuinta, mutta hyvähän se on silti tiedostaa :D

Kun pääni pyörittelee asioita sekä yritän samaan aikaan tehdä mahdollisemman tehokkaasti arkiaskareita, niin sattuu yleensä kaikenlaista hassua. Saatan vaikka pukea vaatteeni väärinpäin, kuten kuvasta näkyy. Henkselit vaan viuhuivat iloisesti niskassa ja lantion kohdalta vähän löpöttää, no mitä pienistä? Kävin kesken illan vaihtamassa haalarini oikein päin. Itselleen on ihan hyvä pystyä nauramaan, eikö ne sano, että tekevälle sattuu? Mukavaa maanantaita kaikille, olipa ne laput sitten edessä tai takana ;)

-Maj