rauhaniemi

Olin vähän levottomalla tuulella vappusuunnitelmieni kanssa, puskimme kiireellä ruokakaupan ruuhkiin, lapsia sai irrotella autokärryn katolta ja ostoslistakin oli kadonnut johonkin. Ystäväni Emmi vakuutti, että piipahtaminen Rauhaniemen kansankylpylään, saunominen ja pulahdus jäiseen järviveteen rauhoittaisivat takuulla  – ja pojat, miten oikeassa hän olikaan siinä.

Kiireinen fiilis todella jäi sinne järveen, vesi oli muuten hyytävän kylmää. Istuin muina naisina siellä lauteilla yhdessä monen kymmenen muun punottavan ihmisen vierellä löylyttelemässä. Ihoa kihelmöi uimisen jälkeen, tuli ihan mieleen lapsuuden mökkikesät meren rannalla. Juoksimme tuolloin veljeni ja serkkupoikani kanssa mereen huutaen ”Den glider in”, sillä vuosi taisi olla 1995.

Sekasaunaan mahtuivat kaikki halukkaat, tasaiseen tahtiin ihmiset lähtivät järveen. Osa porukasta oli selvästi vanhoja konkareita ja minunkaltaiseni ensikertalaiset kuikuilivat hiukan epävarmoina ympärilleen. Joku kiusoittelli kaveriaan nakkaamalla tämän niskaan ämpärillisen jäistä vettä.

Jäykät suomalaiset vieri vieressä hengittämässä kuumaa ilmaa ja myöhemmin henkeä haukkomassa hyisessä vedessä. Eikä porukka oikeastaan ollut niin juroa, mitä voisi ehkä kuvitella. Oikealta kaistalta järveen, vasemmalta puolelta takaisin saunaan. Se oli jännä kokemus ja ehdottomasti tahdon mennä toistenkin. Menkäähän tekin.

Rauhaniemen kansankylpylä (1929)
Saunan aukioloajat kesällä
ma-pe klo 15-20
la-su klo 13-20
6€ aikuiset ja 2,50€ lapset

-Maj

Mun ystäväpiirissä on upeita äitejä, jotka kasvattavat ja pukevat rakkaudella lastaan, eivät erityisesti Tyttöä tai Poikaa. He pukevat pojillensa värikkäitä vaatteita ja kannustavat nukkeleikkeihin, ihan siinä missä ihan mihin tahansa muihinkin leikkeihin. He opettavat, että vaaleanpunainen väri ei ole varattu vain tytöille, vaan pojatkin voivat käyttää sitä ihan yhtä hyvin. Minäkin ajattelen näin. Ajattelen myös, että kaikkien lasten on saatava olla omia itsejään ja ilmaista tunteitaan, ilman pelkoa tai häpeää. Kuka edes kehtaisi tänä päivänä sanoa, että eivät pojat itke? Mistä noin naurettava sanonta on lähtöisin?

Näiden äitien pojat kasvavat ja menevät päiväkotiin tai kouluun, omana iloisena itsevarmana itsenään. Voi olla, että siellä kaverit sanovat, että pinkki on muuten sitten tyttöjen väri.

Eräs ystäväni vei pienen poikansa ostamaan uusia kumisaappaita ja poika valitsi tietysti ilosta kiljuen kumpparit lempivärissään, pinkissä. Äidin kurkkua kuristi, kun hän kysyi, että oletko aivan varma näistä? Ei siksi, että tämä äiti olisi kääntänyt kelkkansa ajatustensa suhteen, vaan siksi, koska hän pelkäsi, mitä tuleman pitää. Herkällä pojalla kun on ollut muutenkin päiväkodissa vähän hankalaa. Äitiä alkoi oikein hävettää, sillä hän tajusi toimineensa ihan täysin omien arvojensa vastaisesti. Vähän myöhemmin kaupasta poistutaan pinkkien saappaiden kanssa. Poika menee päiväkotiin ylpeänä uusista kiiltävistä kumisaappaistaan, mutta vain pari päivää myöhemmin hän kaivaa vaitonaisena esiin ne vanhat ja jo liian pienet siniset saappaat, koska ”ne olikin vaan paremmat”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toinen ystäväni on ostamassa koululaiselleen uutta takkia, poika haluaisi kokonaan pinkin ulkoilutakin tyttöjen puolelta. Äiti taivuttelee pojan valitsemaan sinisen, koska ”se vaan sopii niiden ulkohousujen kanssa paremmin.” Tämäkin äiti häpeää sanomisiaan samantien, eikä jälkikäteen edes meinaa tunnistaa itseään omasta käytöksestään. Poika kun olisi ollut äitiään rohkeampi, hän olisi uskaltanut valita pinkin takin. Kaupasta poistutaan kuitenkin sinisen takin kanssa, koska äiti vaan niin kovasti pelkäsi poikansa puolesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen miettinyt näitä juttuja aika paljon, sillä eräänä arkiaamuna Samuel kieltäytyi laittamasta keltaista paitaa päällensä, koska ”ne nauraa mulle”. Kerroin, että siinä ei ole kuule mitään nauramista, niin paita, kuin poikakin ovat kerrassaan loistavia. Paitaa ei silti laitettu, koska hän ei vakuutteluistani huolimatta halunnut pukea sitä, ilmoittamastaan syystä johtuen. Silloin tämä asia tuli vastaan minulle ihan ensimmäistä kertaa. Tulin tosi surulliseksi, nytkö se jo alkaa? Rebekka on aina voinut pukea päällensä ihan minkä tahansa värisiä vaatteita, eikä hänellä tai etenkään muilla, ole ollut asian kanssa pienintäkään ongelmaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Mä en äiti itke siellä sitten ikinä” (päiväkodissa) – ja niin hän on pitänyt sanansa. Kyyneleitä ei tullut, vaikka kaveri pamautti pikkurekalla takaraivoon. Tuli vähän verta ja kuhmu, mutta ei kyyneleitä. Vasta sitten kotona.

Kysymys kuuluukin: kumman värisen takin kanssa te lähtisitte kaupasta?

-Maj

1 2 3 4 5 18