Kohta kolme vuotta sitten, elokuussa 2013, sanoimme toisillemme Tampereen Tuomiokirkossa tahdon. Häät – tai pikemminkin itse juhla tuntui niin henkilökohtaiselta asialta silloin, että sitä oli vaikea jakaa muille. Sanni Trishin vei sanat suustani, tai tässä tapauksessa kynän kädestäni, kirjoittaessaan näin:
”Vaikka koenkin häiden olevan jotenkin todella henkilökohtainen juhla, niin ei niistä puhuminen tai kuvien jakaminen muille ihmiselle tee siitä meille yhtään vähemmän merkityksellistä tai henkilökohtaista. Sitä paitsi tuosta päivästä on jo pian kolme vuotta, ja tuon itse juhlan saimme jo juhlia niiden, ja vain niiden, meille merkityksellisimpien ihmisten kanssa.”
En voisi itse pukea ajatuksiani sanoiksi yhtään paremmin. Näin kolmen vuoden jälkeen hääkuvien jakaminen blogin lukijoiden kanssa tuntuu mukavalta ajatukselta – eikä arvostelukaan satuta enää samalla tavalla, kuin ehkä silloin 2013.
Kuvat/Lauri Laukkanen ja Atte Tanner
Mä oon aika herkkä tyyppi, hääjuhla sai pääni aivan sekaisin. Tuntui, että en pysty sanoilla tarpeeksi kiittämään kaikki läheisiä. Tunsin niin voimakasta kiitollisuuden tunnetta häistä seuraavana päivänä, että halusin tehdä vain jotain tosi tavallista ja järjestellä tunteitani, niin lähdinpä sitten pyöräilemään rantaan…
Puhuimmekin äitini kanssa, että häitä saatetaan järjestellä jopa kaksikin vuotta ja yhteen päivään ladataan ihan järkyttävä määrä odotuksia, joten en ihmettele, jos morsiamella ja sulholla päässä heittää jo muutenkin niin tunteikkaan päivän jälkeen.
Mä menin monessa kohtaa järjestelyiden kanssa sieltä, mistä aita oli matalin. Samuel oli häidemme aikaan 1,5-vuotias ja Rebekka häntä vajaa kaksi vuotta vanhempi, arki oli muutenkin tarpeeksi härdelliä – tein päätökset rivakasti. Kokeilin kolmea pukua, joista valitsin yhden. En jaksanut kierrellä useissa kukkakaupoissa, enkä käyttää koristeluun aikaa päivätolkulla. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin eniten päänvaivaa sain vieraslistasta – lopulta meidän häissä oli vähän reilu sata ihmisistä ja se oli kyllä siihen tilaan ihan maksimi!
Toisaalta kun mietin, niin varmaan tekisin häihin liittyvät pienet ja suuretkin päätökset nytkin yhtä rivakasti. Se on luonteelleni tyypillistä ja jos jotain tekisin toisin, niin koittaisin stressata vähemmän.
-Maj
Kauniita kuvia, kaunis pari ja wau miten hieno kirkko. :)
Kiitos Heidi, Tuomiokirkku on kyllä kaunis munkin mielestä. Mulla riittäisi lisää kuvia juhlapaikalta yms. vaikka kuinka, katsotaan jos vaikka niitä joku kerta laittelisin tänne :)
Häät on kyllä niin ihana juhla. Odottelen innolla sitä päivää kun minäkin joskus menen naimisiin. Kiva kun jaoit kuvia tänne blogiin.
Kyllä! Ja eiks hyvää kantsi odottaa? <3 :)
Huh, olit kyllä niin kaunis morsian! Oli pakko kommentoida, kun särähti niin silmään tuo kun mietit että näin kolmen vuoden jälkeen uskallat jo jakaa kuvia kun arvostelukaan ei ehkä enää niin hetkauta. Mua ärsyttää ihan suunnattomasti se että aletaan nenä nyrpeänä mussuttamaan toisten valintoja OMISTA asioista. Hyvänä esimerkkinä se neljät häät; ”siis joo aivan kiva puku, mutta kyllä yhtään mun tyylinen.” NO EHKÄPÄ juuri siksi se ei ookkaan sun päällä vaan jonku muun!! Niin kyllä, ihmiset itse on kyseiseen ohjelmaan hakeneet (luoja tietää miksi?!?) ja tietävät pelin hengen, mut mun mielestä siinä ei siltikään oo mitään järkeä. Itsekin menin 2013 naimisiin enkä olis IKIMAAILMASSA voinut kuvitellakkaan haluavani jotain televisiokameroita yhteen elämäni herkimmistä ja tärkeimmistä päivistä. Että eipä voi kun nostaa hattua että täällä blogissa uskallat nyt jakaa noita kuvia, kun aivan varmasti joku ihana, itse niin täydellinen ihminen, tulee tänne arvostelemaan. Niin no, oot niin kauan kirjottanut tätä että eipä olis eka saati vika kerta.
No jäihän tuolta tietenki tärkeä sana välistä pois mutta kaippa ihimiset tajjuu mitä tarkotin… :)
Täysin samaa mieltä kanssasi Sippu! Mainio kommentti!😊 Ja kauniita kuvia, kiitos!
Sama, en oo koskaan ymmärtäny sitä että arvostellaan toisten vaatteita, tyyliä, kampausta, hiuksia, meikkiä, sisustusta ja no ylipäänsä mitään mikä on toisen. :D Ei niistä asioista tarvi kenenkään muun tykätä, pääasia että ite tykkää. Ja eikö se oo hyvä että kaikki tykkää eri asioista?
Yleensä kun joku asia on ns. just päällä – tai tuore, niin arvostelu satuttaa eniten. Näin muutaman vuoden jälkeen se vaan huvittaa. Mä oon joskus katsonut tuon mainitsemasi ohjelman jenkkiversiota, siinä haetaan kunnon draamaa, tietenkin! En itsekään olisi halunnut lähteä siihen mukaan, apua!
Siis todella kauniita kuvia! Olet ollut upea morsian :)
Voi kiitos, morsiammet taitaa kyllä olla tietyllä tapaa hehkuvia, ainakin kaikki mun tapaamani <3__<3
Niin kauniin näköistä <3 ihanaa että halusit jakas näitä, minä ainakin sain näistä iloa, tälläinen häähullu kun olen. :')
En ymmärrä miksi toisten häitä arvostellaan. Jokainen järjestää sellaiset häät kun itse kokee omakseen ja silloin ne on juuri täydelliset :) niinkuin teilläkin!
Sama juttu, puku ja kukat oli hetkessä valittu. :) tärkeintä oli saada rakkaat ihmiset juhliin ja sanoa tahdon.
Siis mitä, onko siitä JO 3vuotta?? Tuntuu että vasta kirjoitit hää suunnitelmistasi. Kysynpähänbvaan, että mihin nää vuodet oikein menee? Todella kauniita kuvia, herkkä tunnelma välittyy tännekkin puolelle.
Oi että, ihana päästä häätunnelmaan kuvien välityksellä ja tämähän oli ajankohtainen postaus kun vietetään taas kesähäiden aikaa, häät on ihania! Kuvia katsellessa tuli tippa linssiinkin, olette niin kaunis pari ja omatkin häät tuli mieleen, niistä tulee tänä kesänä jo 7 vuotta, SE tuntuu tosi kaukaiselta! Ihana kun jaoit hääkuvia!
Ihania kuvia ja kiitos niiden jakamisesta. Erityisesti pidin kuvasta jossa S & R ovat etualalla teidän selän takana. <3
Onpa kauniita kuvia! Ihana tuo kuva, jossa lapset touhuilevat omiaan vihkimisen aikana :) just tuollaista elämä on ja minusta se saa vihkimisenkin aikana näkyä. Vaikkei meillä omia lapsia ole, en yhtään kauhistellut lasten ääniä ja touhuja häissämme – se on elämää ja lapset on ihan yhtä iso osa elämää kuin aikuisetkin :)