Musta tuntuu, että pari viimeistä viikkoa on menty ihan tukka putkella – tai oikeastaan hiukset pesemättöminä, letille kietaistuina. Päälläni on ollut jotain mukavaa, mitä nyt olen kaapista ehtinyt hädissäni repäisemään. Välillä on melkein hävettänyt lähteä kuvailemaan Mammatyylit-juttuja ihan räjähtäneenä :D

Hoppu ja touhukkaat viikot eivät oikein täällä blogissa näy, mutta välillä meinaa oikein ”ahistaa”, kun ei voi tehdä mitään spontaania. Äitienpäiväviikonloppuna oli mukavaa tekemistä, mutta kaikki oli tunnilleen kuitenkin suunniteltua.

No, ennen lomaa on kyllä aina samanlaista, pitäisi ehtiä tuota ja tätä. Peruutin Ping Helsinkiin osallistumisenikin viime tipassa, en vaan pystynyt säätämään itseäni sinne tai oikeastaan, en halunnut saattaa itseäni siihen tilanteeseen, että pakkaan koko perheen kahden viikon kamoja itku kurkussa muutamaa tuntia ennen kuin pitäisi lähteä.

Näissä kuvissa on juurikin ne mukavat, vanhat vaatteeni, joista puhuin.
Villatakkikin on about kolme kokoa liian iso, haha.
Kuvista kiitokset Jenni Miettiselle!

Jos jotain olen oppinutkin omasta jaksamisestani, niin ainakin sen, että sillä on rajat. Parempi vähän höllätä, ennen kuin edes lähestyy niitä rajoja. Vielä kun oppisi olemaan kantamatta huonoa omaatuntoa siitä, että ei pystynytkään tekemään ihan kaikkea, mitä oli alunperin ajatellut – tai suunnitellut. Kaikkeen ei tarvitse revetä, riittää kun tekee parhaansa, eikö niin?

-Maj