Hyviä hetkiä, ihania päiviä. Arki on erilaista nyt kun lapset on kotona, päivät on tunteikkaita. Pienet tyypit kerkeävät tunnissa käymään about koko ihmisen tunneskaalan läpi, ja kyllä mullakin menee aina välistä tunteisiin, niin hyvässä, kuin huonossakin.

Niin paljon asioita ehtii tapahtumaan yleensä jo iltapäivään mennessä  – ja minä toistan robotin tavoin samoja, hyvin yksinkertaisia juttuja. Sellaistahan se on, kotona oleminen, mutta äkkiä ne ajat unohtuu. Haaveilen sellaisesta monitaskuisesta essusta, mistä roikkuisi erilaisia koukkuja, ymmärtänette varmasti miksi :D Yhtenäkään päivänä me ei muuten olla tehty mitään erityistä, vaan aika on hujahtanut pikakelauksella ihan kotiympyröissä vaan.

Viime viikon vesiväriteoksia, tämä oli oma suosikkini Sampan maalauksista.

Kaappien ovet roikkuvat auki, tavaraa on haeskeltu sieltä täältä, kaikki pinnat ovat täynnä tahmaisia jälkiä, hiekkaa löytyy muualtakin kuin eteisestä ja mustat sormenjäljet komeilevat seinillä. Onnistun päivittäin astumaan jonkun legon tai auton päälle, siitä syystähän varmaan sainkin sen antibioottikuurin tulehtuneeseen varpaaseeni.

Lasten loma näkyy kotona ja niinhän se saakin. Ollaan tehty sopimuksia ja sääntöjä, tai oikeastaan tarkennettu vähän yhteisiä sopimuksia. Ollaan oltu napit vastakkain ja kiukuteltu, aika ajoin on vaikea olla laskeutumatta 4-6-vuotiaan tasolle.

Aamulla on parasta avata olkkarin kaapinovet ja kaivaa pelit esiin – vaikka niitä ei pelattaisikaan.

Ne tekemämme sopimukset ovat niin simppeleitä kuten; siivotaan omat leikit pois, pestään kädet kotiin tullessa, ei poiketa naapurille kylään ilmoittamatta, ei kuljeta takaoven kautta jne… Mutta tosiaan, näitä vielä harjoitellaan.

Rebekan jumppatreenit on tauolla kesän ajan, mutta Samuel on aloittanut uuden harrastuksen, kuvasta voikin päätellä, että mikä laji on kyseessä.

Kun Rebe juoksee kavereiden kanssa edestakaisin kotien ja puistojen väliä, niin me Samuelin kanssa häärätään silloin kaksin. Joskus hän saatta unohtua jopa tunniksi leikkimään autoilla työhuoneeni lattialle, silloin käytän ajan hyödyksi yleensä työhommia tehden. Päivisin en kuitenkaan yleensä edes yritä keskittyä työjuttuihin, se vaan ei toimi.

Alahyllyllä sihisee maalausta vaille valmis muovailupäivän luomus.

Iltaisin Miika ottaa vastuuta lastenhoidosta (jos Em-kisat antaa myöten!!) ja mä saan rauhassa silloin tehdä omia työjuttujani – tai jotain muuta. Takana on ihania kesäpäiviä ja tämä systeemi on toistaiseksi toiminut aika kivasti. Hei kertokaahan, että mitä teille kuuluu? 

-Maj