Pitkästä aikaa rantsussa. Rantsussa, joka on ollut kuin toinen koti meille monena kesänä. Rantsussa, johon liittyy niin paljon ihania muistoja, niin mulla, kuin meidän lapsillakin. Järvelle ollaan hiippailtu yöuinnille ystävien kanssa, arkisin työnnettin tuplarattaita hiestä märkänä, kaulasta uimarenkaat roikkuen. Yhdellä ja samalla rantsulla me ollaan hypitty laiturilta, harjoiteltu uimista, leikitty vesisotaa ja tietenkin syöty nahkeita eväsleipiä. Aina yhden tyypin tehtävä oli lähteä hakemaan koko porukalle jätskiä lähikaupasta, yleensä se oli kaveriperheen isä, joka yhdellä reissulla olisi salaa ostanut itselleen sidukan, mutta hänelle ei myyty, koska henkkarit eivät sattuneet olemaan mukana – vaikka viisi lasta kylläkin juoksenteli ympärillä. Vuorotellen me vahdittiin toisten lapsia, sillä aikaa kun yksi lähti vaunuttelemaan pienimpiä päikkäreille. Vitsit mulla on ikävä tuota kaikkea, Lehtisen mamman termarikahveja ja nakeista sekä rypäleistä koostuvia lounaita. Me taidettiin tulla rantsulle aina ensimmäisinä –  ja lähdettiin vikojen joukossa.

Aikoinani sanoin, että kotiäitiydessä on parasta kesät – ja sitä mieltä olen edelleen.  <3

-Maj