… Joka päivä ja joka paikkaan. Samuel oppi miltei kerrasta pyöräilemään alkukesästä ja sen jälkeen fillari ja poika ovat olleet erottamattomat. Itse asiassa meidän molemmat lapset taisivat oppia pyöräilemään ilman apupyöriä neljän vuoden iässä. Samuelilla vaan vauhtia ja intoa riittää kaksikertaisesti siskoon verrattuna. En muista onko tästä jo aikeisemmin mainittu, mutta potkupyörä on todella toimiva vekotin tämän taidon oppimiseen. Tasapaino, koordinaatio ja vartalon hallinta kehittyvät potkutellessa kuin itsestään ja polkemaan oppii vain polkemalla.

Teppo ihmettelee menoa! Muistelisin, että itselläni fillaroinnin oppiminen ei sujunut näin helposti kuin nykylapsilla. Ei siihen aikaan tainnut potkupyörät olla kovin yleisiä, vai oliko niitä olemassakaan? Nykyään jo 2-vuotiaat potkuttelevat menemään ja ovat myös aikaisemmin valmiita oikean pyörän selkään. Itse muistan kaatuilleeni paljon, ennen kuin aloin pysymään pystyssä ja ajamaan edes pieniä matkoja. Meillä molemmat nakerot pystyivät aloittamaan pyöräilyn ilman apupyöriä aika vähillä kaatumisilla. Ehkä olin itse vain kömpelö lapsi, kröhm, ja vähän kömpelö taidan olla edelleenkin :)

Molempien lasten pyörät ovat Tunturi-merkkisiä ja ne on hankittu käytettyinä. Pyörät lähtevät luonnollisestikin meiltä edelleen kiertoon, ne ovat tosi hyvässä kunnossa molemmat.

Lasten kanssa ulkoillessa ja ajellessa on tärkeintä muistaa mennä heidän ehdoillaan. Välillä on hyvä pysähtyä ja jäädä tutkimaan vaikka matoja tienvarteen, tai keksiä muuta mielenkiintoista seurattavaa matkan varrella. Ollaan käyty itseasiassa melko pitkilläkin lenkeillä, aikuiset juosten ja lapset pyöräillen. Miten kätevää, että juoksutreeni hoituu tarvittaessa näinkin! Sampan kanssa me pyöräillään niin puistoon, kuin lähikauppaankin.

Pidempikin matka taittuu mukavasti pyörän selässä, ja sisarustenvälinen pikkukisailu kuuluu aina asiaan. Millaisia pyöräilymuistoja teiltä löytyy? Onko fillari kesän suosikkikulkuväline? Mukavaa pyöräilykesää kaikille :)

-Maj