Miten kaunis voikaan olla yksittäinen heinänkorsi, vesivärein maalattu taivas tai pellon päällä lepäävä sumupeitto? Yksi sateinen ilta vailla suunnitelmia, ilta ilman päämäärää saattaakin olla kaunein muisto kesästä. Karkilta maistuva suu, kastuneet kengät ja kohmeiset kädet. Toki yhtä mieleenpainuvaa on pyöräillä kaupunkiin, kun asfaltista hehkuu auringon lämpö, vaikka päivä on kääntynyt jo iltaan. Tuijottaa tyynestä järvestä peilautuvaa taivasta. Yksin ja yhdessä.
Loppukesän pimenevien iltojen haikea fiilis on ainutlaatuinen, vaikka onhan tässä aikaa. Ehtii vielä pulahtaa uimaan vähän liian myöhään illalla, ripustella neljä pyyhettä terassille kuivumaan ja katsoa elokuvia lämpimässä kainalossa, lasten jo mentyä nukkumaan. Vielä ehtii kokemaan öisen kaupungin, ottaa parasta ystävää kädestä kiinni ja kävellä korkokengät kädessä kotiinpäin.
-Maj
Mietit edellisessä postauksessa että jaksaako lukijat näitä vähän erilaisia juttuja nyt kesällä. Mä voin sanoa että olen tykännyt sun blogista ihan huimasti viime aikoina. Huomasin juuri että säästän sun blogin tällä hetkellä aina viimeiseksi luettavaksi, koska nautin siitä eniten. Kirjoitat jotenkin niin kivasti ja elämänmakuisesti. Kiitos siitä. 😊
NO vitsit, et tiedäkään, miten ihanaa oli lukea sun kommentti, kiitos <3
Se on just noin😊 ihanasti kirjoitettu❤
Kiitos paljon, vielä on en kesää jäljellä… :*