Meillä on takana niin ihana, ystäväpainotteinen viikonloppu! Mä en tiedä mitä tekisin ilman ystäviäni, olen saanut ympärilleni niin huikeita naisia, että parempaa en voisi toivoa. Henna saapui Turusta Tammerfesteilemään jo torstaina, vein tytöt perjantaina Maka Sushiin lounaalle. Lauantaina Saara ja Teemu tulivat moikkaamaan lapsia, saimme Sapelta btw loistavia vinkkejä Pokemon Go -peliin, oletteko koukussa? Emmi tuli iltapäivällä hakemaan lapset yökylään, KYLLÄ hän itse ehdotti sitä?! :D Suvi tupsahteli meille vielä sutimaan nassuansa, ennen kuin jatkettiin yhdessä tyttöjen Tammerfest-etkoille Even luokse!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään Emmin upottava sohva kutsui väsynyttä Tammerfesteilijää, lapsista oli pidetty hyvää huolta (hiuksetkin letitetty niin söpösti) ja mäkin sain sipsikulhon siihen sohvan viereen, ai että! Mielelläni otan ystävieni lapsia yökyläilemään, seuraavat yön-yli treffit onkin jos sovittuna. Samassa elämäntilanteessa oleva ystävä on kieltämättä kultaakin kalliimpi. On se vaan tärkeää päästä jakamaan arjen onnistumiset ja ärsytykset sellaisen tyypin kanssa joka tasan ymmärtää tilanteesi. Emmin tytöillä (3- ja 5-vuotiaat) on aikalailla sama ikäero kuin meidänkin lapsilla, joten siellä tullaan aina vuosi perässä, samat kuviot.

Ystävää auttaa lastenhoidossakin mielellään, etenkin meidän lapset ovat tunteneet vauvoista saakka, joten vaikkapa yökyläily ei jännitä tutussa paikassa. Se on muuten iso apu se, sillä kaikilla ei ole mummola-korttia välttämättä käytettävissä ja ei varmasti kenellekään pienten lasten vanhemmille kahdestaan vietetty aika pahitteeksi ole.

Ensi viikosta on tulossa huippu, me lasten kanssa ajateltiin ottaa ilo irti helteistä – parhaassa seurassa tietenkin ;)

-Maj

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulle on sattunut ja tapahtunut tänä kesänä kaikenlaisia pieniä tapaturmia, melkein samaan tahtiin kuin pyöräilystä innostuneelle 4-vuotiaalle pojalleni. Leukaa on tikattu, varpaaseen on syöty pariin otteeseen antibiootteja, kainalot paloivat vereslihalle lenkkeilystä ja eilen kaaduin niin komeasti fillarilla, että polvestakin tuli verta.

Mä oon juuri se tyyppi, joka kävelee yökerhossa tyhjän tanssilattian poikki ja kaatuu kesken matkan. Se tyyppi, joka pyörii (talvi)mökin jäiset portaat mytyssä alas (guitarhero-kitara kaulassa) ja tekee saman tempun vielä yökerhossakin. Joo, just se, joka etkoilla ekan sidukan jälkeen kaatuu otsalleen rappukäytävään ja saa tennispallon kokoisen kuhmun otsaansa (menin muuten pipo päässä baariin). Olen se, jonka kamera lennähtää oudosti veteen, kännykkä tippuu betonilattialle ja läppärin näyttö menee rikki niinkin naurettavan syyn takia, että sieltä välistä löytyy kynä.

Mun äiti on kerran tai pari ottanut hartioistani kiinni ja kysynyt: miksi aina sinä? Olen kuulema meidän perheestä se lapsi, jolle käy aina jotakin, siksi varmaan isosiskonikin on alkanut sairaanhoitajaksi. Molemmat ranneluut meni katki aitajuoksussa ja polvissa on vieläkin arvet muistuttamassa lukuisista kaatumisista.

Näiden kuvien ottamisen ajaksi jätin clutchini meidän auton katolle – ja arvatkaapa vain muistinko ottaa sitä sieltä mukaani lähtiessämme? Ni-iin, hyvästi pankkikortti, bonuskortit ja lempparimeikit. Mutta onneksi maailmasta löytyy vielä rehellisiä ja kunnollisia ihmisiä, jatkettuamme matkaamme noin 10 minuuttia puhelimeni soi ja eräs setä soitti, että onko multa mahdollisesti kadonnut laukku lähiaikoina? Se oli löytynyt autotieltä, hieman räjähtäneenä. No, tänään kaaduin selälleni kiven päälle, kun olimme poimimassa vadelmia. Ensi viikolla ajattelin ostaa itselleni synttärilahjaksi pyöräilykypärän. Joo, tiedetään, typerää, että vasta nyt.

En ajatellut alkaa ikäkriiseissäni harrastamaan mitään ekstreme-urheilua, vaan hankin juoksua varten ehkä polvisuojatkin.
Ja toivon, että vakuutusmaksuni pysyvät ennallaan.

-Maj

1 2 3 4 5 6 7 … 14