elokuu 2016 - Magicpoks

Viime yönä valvoin kolmeen, en malttanut millään laskea kirjaa kädestäni. Olen muuten kuulemma tosi ärsyttävä lukiessani, en huomaa yhtään mitä ympärilläni tapahtuu, en vaikka pommi räjähtäisi vieressäni. Melkeinpä aina kun saan käteeni hyvän kirjan, niin se on luettava siltä istumalta, siirrän kaikkia mahdollisia hommia ja ahmin kirjaa kuin riivattuna.

Lyhyet yöunet kostautuivat tietysti iltapäivällä. Hain lapset kotiin heti Reben eskarin päättyessä ja Samuel ei ehtinyt nukkua hoidossa päiväunia. Niin me sitten löhöteltiin enemmän ja vähemmän koko päivä. Pelattiin sängyssä korttia, välillä mä lueskelin ja pieni mieheni katseli piirrettyjä. Rebekka viihtyi kavereidensa kanssa ja Miika oli painellut suoraan töistä omiin harrastuksiinsa, joista hän tuli vasta myöhään illalla. Jossain vaiheessa veljeni soitteli ovikelloa, tein meille hamppareita ja keitettiin kahvit.

Todella harvoin tulee oleskeltua näin rauhassa, en edes muista koska viimeksi olisin vaan ollut. Taidan jatkossakin vaihtaa läppärin ja puhelimen kirjaan. Netin ja sosiaalisen median jatkuva selaaminen tekee ainakin itselleni kiireen tuntua. Olisi varmasti useammin hyvä ”vaan olla”, mutta se ei ainakaan mulle ole kovin helppoa. Aina on jotakin ohjelmaa, arkisin sekä viikonloppuna, ehkä teillä muillakin? Ei olisi varmasti ollenkaan huono idea merkitä kalenteriin ihan vaan vapaata?

Mikä oikeastaan voisi olla tärkeämpää, kuin viettää leppoisia hetkiä rakkaimpien kanssa? Tuskin kukaan sellaista harmittelisi jälkikäteen. Kukaan ei ole kai koskaan elämää taaksepäin katsoessaan toivonut olleensa enemmän töissä tai imurin varressa, saati sitten puhelin kädessä.

Myönnän kyllä, että omaakin peukaloa toisinaan pakottaa ihan vaan somettamisesta, se on niin aikaa ja energiaa vievä tapa, että välillä oikein ahdistaa. Työn puolesta tiiraan näyttöä aika kiitettävästi päivän mittaan, mutta mikään työkuvio ei velvoita käyttämään puhelinta näissä määrissä mitä mä käytän. Mulla luuri on kädessä aina ekana aamulla sekä vikana illalla ja miljoona kertaa siinä välissä, joten ehkä pieni ruutuajan määrittely olisi kohdallaan, entäpä siellä?

-Maj

No, nyt on vihdoinkin hyvä hetki kirjoitella lomajutuista, näin syksyn kynnyksellä. Olen luvannut palata toukokuiseen Kyproksen lomaamme vinkkien kera, joten täältä tulee. Olimme siis lomailemassa aurinkoisella Kyproksella toukokuun kaksi viimeistä viikkoa, ensimmäisen lomaviikon olimme ihan neljästään, toiselle viikolle saimme seuraa vanhemmistani. Lomakuvia tuli napsittua ja jutun juurtakin riittää, joten ajattelin tässä postauksessa keskittyä pelkästään hotelliimme. Majailimme koko lomamme ajan samassa mestassa, Protaraksella, Rising Star -nimisessä huoneistohotellissa.

Sijainti
Neljän tähden hotellimme sijainti oli omasta mielestäni lähes täydellinen. Hotelli oli aivan Fig Tree Bayn rannalla, mutta silti tosi lyhyen kävelymatkan päässä Protaraksen keskustasta. Rantaa pitkin kulki kivetty kävelytie, joka jatkui hotelliltamme molempiin suuntiin kilometrejä. Kamat oli helppo jättää altaalle ja poiketa vaikka mereen uimaan, tekemään rannalle hiekkalinnoja tai kävelemään rantakatuja pitkin. Hotelli oli rauhallinen, mitään meluhaittoja en itse ainakaan huomannut, vaikka mahdollisuus baareista ym. kantautuvasta metelistä oli tiedossa. Larnakan lentokentältä matka kesti reilun tunnin verran hotellille. Rauhalliselta Protarakselta pääsi Agia Napaan bussilla kätevästi ja edullisesti, yhden euron hintaan. Agia Napassa on enemmän ihmisiä ja vilkkaampi yöelämä, sekä myös yhdeksi maailman kauneimmista rannoista rankattu, Nissi beach. Kyproksen pääkaupunkiin, Nikosiaan, pääsee myös Agia Napasta bussilla parissa tunnissa ja muistaakseni bussilipun hinta oli jotain kympin hujakoilla. Me käytiin Miikan kanssa kahdestaan kiertelemässä ja tekemässä ostoksia Nikosiassa, menomatka taittui taksilla ja palattiin bussilla.

Huoneet ja yleistä
Hotelli oli siisti ja palvelu pelasi odotetusti. Wi-fi toimi ja hotellista löytyi pieni kuntosali, joka oli asukkaiden käytössä lisämaksusta. Huoneemme oli simppeli, ei todellakaan mikään kovin ylellinen. Sisustus oli no, ei ainakaan mikään kuvauksellinen, vaan oikeastaan vähän karu. Lapset nukkuivat olohuoneessa jossa oli myös keittiön pöytä sekä keittonurkkaus. Me nukuttiin makkarissa, jossa oli kirkkaan vihreät seinät, outoja tauluja ja kovat sängyt. Parveke oli pienehkö, mutta siinä oli ihan kiva istuskella illalla suihkun jälkeen rasvailemassa sääriä.

Ruoka
Ajattelimme, että lasten kanssa on kätevintä ottaa puolihoito, joka oli nimeltään Holiday Inclusive. Settiin kuului joka päivä aamianen sekä buffetlounas ja buffetillallinen viitenä päivänä viikossa. Se oli todella hyvä päätös, sillä ravintola oli siisti ja ruoka hyvää, ei varsinaisesti mitään makuiloittelua, mutta oikeasti ihan hyvää ja tuoretta. Päästiin sitäpaitsi mukavan helpolla, lapsille oli oma noutopöytänsä ja jälkkäriksi sai hakea aina jädeä. Lounaalla oli ihana kerätä oma lautanen täyteen salaatteja, fetaa ja tsatsikia. Parina päivänä viikosta saatiin toivottua vaihtelua, kun käytiin muualla lounaalla & illallisella.

Lapsille
Rising Star on nimenomaan lapsiperheille suunnattu hotelli. Tarjolla oli vaikka minkälaista viihdykettä, Rebekka ja Samuel olivat ihan innoissaan kaikista aktiviteeteistä. Pari kertaa viikossa oli joku maksullinen juttu, tyyliin aarteenmetsästys, joihin piti etukäteen ilmoittautua, mutta muu toiminta oli ilmaista. Ohjelmassa oli minidiskoa, kasvomaalausta, pelejä, askartelua, vesileikkejä ym. Kids Clubin henkilökunta oli superihanaa ja joukosta löytyi myös suomenkielinen ohjaaja, jota lapsilla tuli oikein ikävä. Rebekka ja Samuel saivat myös uusia ystäviä ja vaikka yhteistä kieltä ei kaikkien kanssa löytynytkään, niin se ei paljoa menoa haitannut. Paikalla pyörivät myös Tjäreborgin maskotit, Lollo & Bernie, joita Samuel aluksi vähän pelkäsi :D

Allasalue
Perheen kaikista pienimmille oli oma, varjoisa allas, mutta vähän isommille lapsille ei ollut varsinaisesti erotettu mitään omaa allasta. Uima-allas ei ollut superhieno, eikä kyllä valtavan isokaan, mutta kuitenkin ihan riittävä ja siellä mahtui polskuttelemaan. Itseasiassa meidän muksut viihtyivät vähän turhankin hyvin altaalla ja heitä piti suorastaan houkutella rannalle. Mä itse olisin niin paljon mielummin viettänyt aikaa enemmän muuallakin kuin altaalla, mutta varsinkin Rebekan oli jossain vaiheessa päivästä suorastaan pakko päästä treenaamaan uintia & sukeltamista nimenomaan tuttuun ja turvalliseen uima-altaaseen.

Rising Star oli mielestäni ihan kiva hotelli, mitään erityistä valittamisen aihetta ei löydy, eikä pettymyksiä tai harmituksia tullut. Kuten jo sanottua, mikään luksushotelli tämä ei ole, pieni huoneiden kunnostus sekä paremmat sängyt tekisivät tosi paljon lisää viihtyvyyteen. Vanhempani varasivat hiukan paremman huoneen lisämaksusta, erona meidän perushuoneeseen oli valoisuus, ja huone oli varustettu hiukan isomalla partsilla, josta oli näköala merelle. Vanhempieni huoneessa oli myös siistimpi laminaattilattia.

Annan kuitenkin tosi paljon plussaa todella hyvästä sijainnista ja lapsiystävällisyydestä. Suosittelen siis lapsiperheille, joilla on leikki-ikäiset lapset ja hotelli hakusessa rannan vierestä. Oletteko te lomailleet Protaraksella tai onko kenties suunnitelmissa matka Kyprokselle? Seuraavasta lomapostauksesta löytyy sitten menovinkkejä tuleville Protaraksen lomailijoille :)

-Maj