Yhtenä kauniina kesäiltana kiertelimme ympäri kaupunkia, ohitimme Pikku Kakkosen puiston, kävelimme koskenrantaa pitkin Verkatehtaalle, ohitimme Laukontorin ja päädyimme Ratinaan jätskille.

Tänä kesänä olen pysähtynyt katselemaan kotikaupunkiani vähän kuin vierailijan silmin näyttäessäni äidilleni paikkoja, kävellyt tuttuja reittejä ja matkalla osoittanut lempikahviloitani ja kivoja putiikkeja. Itsekin olen huomannut muutamia paikkoja, joihin on aina pitänyt poiketa, mutta jostain syystä koskaan en ole saanut aikaiseksi. Yksi sellaisista oli muuten edellisen postauksen Cafe Pispala.

Mietittiin myös yhdessä Miikan kanssa, että miksi niin harvoin tulee käveltyä kesäiltaisin kaupungissa? Varmaan koska aina on jotain ohjelmaa ja lasten nukkumaanmenoaika on tullut vastaan. Nyt kun muksut ovat kasvaneet, he jaksavat tallustella (Samuel pyöräillä) paremmin kanssamme vähän pidempiäkin matkoja, eikä ole niin kiirus unillekaan.

Teppo, entinen citykoira, on nykyään vähän ihmeissään kaupungissa. Hän on lähiöitynyt?

Mama <3

Tylsää meillä ei kyllä missään nimessä ole koko kesänä ollut! Seuraavana bucketlistalla on Sara Hildenin taidemuseo (Ron Mueckin näyttely), Ohanan burgerit kauppahallissa, vierailu Kahvilaputiikki Ansarissa, seikkailu Varalan Urheiluopiston Flowparkissa ja olisihan se aika kiva testailla suppailuakin, vitsit! Välttämättä ihan kaikkialle ei keretä, sillä nyt on enään 10 päivää eskarin alkuun, apua!

-Maj