Juuri nyt ei ole olemassakaan varsinaisesti ”hetkeä ennen pimeää”, kun pimeää on koko ajan, aamusta iltaan. Juuri hankitut toppavaatteet voikin tunkea taas kaappiin ja kaivaa sadevaatteet esiin. Ärsyttävää venklaamista, mutta tiedettiinhän me tämä. Se vaan pääsi vähän unohtumaan poikkeuksellisen aikaisin sataneen ensilumen takia. Joka kerta sitä unohtaa miltä tämä ympäri vuorokauden jatkuva pimeys, mustana ja kosteana läikkyvä asfaltti ja koleahko ilma, todella tuntuu. Ihan samalla tavalla kuin sitä unohtaa, miten ensilumi on jännää ja kuinka keväällä kirkkaasti paisteleva aurinko tuntuu melkein sokaisevalta. Mitä sitä sitten voisi tehdä, kun pimeys vie voimat? Millaiset asiat voisivat tuoda valoa mustiin päiviin ja viikkoihin?

– Järjestä brunssi ystävien kanssa, kata pöytään kaikkea herkullista ja värikästä. Kahvi ja hyvä seura virkistää kummasti, testasin eilen – ja toimi kyllä!
– Osallistu vain niihin pikkujouluihin, joihin oikeasti haluat mennä. Turha ottaa pienintäkään darraa kemuista, joihin pelkkä ajatus lähtemisestä tuntuu vastenmieliseltä.
– Jos mieluisia pikkujouluja ei ole tiedossa, niin järjestä ne sitten rohkeasti itse, kutsu vain lempparit. Järkätkää vaikka lapsille omansa, yhdessä jonkun kamun kanssa?
– Älä ainakaan vähennä liikuntaa, vaan yritä pitää kiinni liikuntarutiineista. Houkuttele ystävä/naapuri/työkaveri/sukulainen/randomtuttu mukaan reippaalle iltakävelylle. Tiedetään, että pelkkä lenkkareiden jalkaan laittaminen saattaa tuntua ponnistelulta, mutta tässä tapauksessa se kannattaa, poikkeuksetta aina. Etukäteen yhdessä sovittua lenkkiä/jumppaa ei tule myöskään peruttua ilman syytä.
– Sinä olet tärkeä ja sinun jaksamisesi on supertärkeää, joten varaa hyvällä omatunnolla joku ihana hemmotteluhoito tai hieronta itsellesi.
– Jos illalla kaikki tuntuu väsyttävältä ja rankalta, niin jätä hommat kesken ja mene nukkumaan, sillä vaikka aurinko ei seuraavanakaan aamuna paistaisi, koittaa silti uusi päivä ja sinulla on taas uudet voimat.
– Mieti itsellesi joku pieni konkreettinen homma, vaikka jotain niin naurettavaa kuin esimerkiksi sukkalaatikon siivous. Toteuta se yhtenä iltana ja vitsit miten hyvä mieli siitä tuleekaan, kun on saanut jotain oikeasti tehtyä. Hymyssä suin sitä voikin sitten loppuillan rentoutua teemuki kädessä.

– Hanki kauniit kumpparit niin, että olet tyytyväinen, kun saat näinä kosteahkoina päivinä vetäistä ne jalkaasi ulos lähtiessäsi.
– Ota mallia lapsista, heitä ei paljoa sää tai synkkä vuodenaika paina. Skidit on piristävää seuraa, he eivät valita pimeydestä, oikeastaan he tuskin huomaavatkaan sitä.
– Vielä toinen lapsivinkki: pidä lasten kanssa (lainaa naapurista/ystävältä/sukulaiselta, jos ei omia löydy, niin tulee tuplahyöty) leffailta arkena, valitkaa joku oikeasti hyvä elokuva ja tehkää poppareita, vuoratkaa sohva tyynyillä ja olkaa mukavasti.
– Lakkaa tuijottamasta Instagramin feedissä tuon tuosta vilahtelevia aurinkoisia hiekkarantafiiilistelykuvia, etenkin jos et itse ole lähdössä reissuun. Alkaa vaan ärsyttämään :D
– Jos lasten harrastuksiin kuskaaminen on juuri nyt liian väsyttävää, niin käy läpi koko harrastusporukka, voisiko asiat järkätä niin, että saisitte sovittua jonkun kanssa kuskivuorot? Tai kysy rohkeasti apua lähimmäisiltä, ehkäpä lapsen kummi mielellään toimisi kuskina joku kerta?
– Muista, että et ole yksin, sillä aika moni muukin sinnittelee täällä pimeässä kanssasi. Jos nyt ihan positiivareiksi ryhdytään, niin ilman tätä kaamosta, emme varmasti osaisi niin paljon arvostaa kevättalven aurinkoisia talvipäiviä ja myöhemmin taas kunnon kevättä sekä kesää.

Jos ei muuta, niin koittakaa vaan kestää. 21. joulukuuta on talvipäivänseisaus, eli tasan kuukausi enää. Sen jälkeen valoisa aika alkaa jälleen lisääntymään. Toki vain aluksi viisi minuuttia viikoittain eli alle minuutin päivässä, mutta tuota, ehtiihän siinä…? Ihan vaikka niistää nenän valoisalla vielä. Maaliskuussa päivä pitenee jo vauhdilla. 

Ymmärrän, että toisinaan tekee niin hiton tiukkaa. Joskus kaamos kaappaa pahemmemmin, itselläni viime vuosi oli kamala. Silloin ei lenkit vesisateessa voisi vähempää napata, arjen pyörittäminen on kiirusta, eikä aikaa liikene todellakaan brunssitteluille. Pelkkä sana brunssi saattaa jo vit.. ärsyttää. Tiedän. Halauksia.

-Maj