Teppo on ollut reissun päällä, sillä hän lähti jo ennen joulua ”lomailemaan” ja seuramieheksi Saksasta Suomeen saapuneen tätini luokse. Tarja-tätini ja Teppo pitävät ihan valtavasti toisistaan, rakkaudeksikin sitä voisi varmasti kutsua, joten ihan mielelläni luovutan pienimmän perheenjäsenemme hetkeksi toisaalle. Tätini ja Tepon yhteiset kävelylenkit saattavat venyä kolmituntisiksi, sillä Teppo saa haistella ihan rauhassa ja valita haluamansa reitit – aikamoista luksusta. Koira tietysti nukkuu myös tädin vieressä, parhaalla paikalla. Ymmärtänette, että koira viihtyy hyvin – ja eron hetkellä hän saattaa jäädä uikuttumaan tippalinsissä takavasemmalla poistuvan Tarjan perään.

No, mielellään Teppo silti takaisinkin tulee, häntä viuhuen, innokkaana hän loikkii sohvalle tuttuun nurkkaan paijattavaksi. Sanoisin kohta 8-vuotta täyttävän Tepon olevan aika sopeutuvainen tyyppi, sillä tuntuu olevan erityinen paikka aika monen ihmisen sydämessä – eikä se mikään ihme ole, niin persoonallinen, kiltti ja ihana koirahan hän on.

chihuahua1

Kerroin täällä blogissa Tepon käyneen lokakuussa eläinlääkärissä, hammaskiven poiston yhteydessä poistettiin myös hampaita. Viime vuonna Tepillä oli toinen koitoskin, hänet kastroitiin – ja onneksi siitäkin toimenpiteestä toipuminen sujui myös hyvin. Viikon jälkeen Teppo oli oma reipas itsensä, ainoastaan ruoka-annoksia pitää nyt vähän huolellisemmin tarkkailla, ettei paino lähde nousuun.

Joulukuussa (Tepon ollessa tädillä hoidossa) tapahtui kuitenkin jotain erikoista, Teppo oli muuttunut apaattiseksi ja oli ollut koko päivän tosi allapäin. Pää oli ollut riipuksissa ja koira oli näyttänyt surullisena. Huolestuneena täti tietenkin ilmoitteli asiasta meillepäin ja mietittiin, että pitääkö koiraa lähteä näyttämään lääkärille, mutta koska mitään muuta oiretta ei ollut, niin päätettiin tuumata seuraavaan päivään. Tilanne kuitenkin korjaantui iltaa kohden ja seuraavana päivänä Teppo olikin jo taas iloinen, innostunut ja normaali oma itsensä.

koiran masennuskoiran kastraatio

Kotona Tepon kanssa on tähän asti ollut ihan normaalia, leikkauksen jälkeen poika on vähän rauhoittunut, mutta aina se valppaana tarkkailee ja lähtee lenkille hihnan nähdessään. Mutta sitten se taas tapahtui, anoppi soitteli viikonloppuna meille Vuokattiin, että mikäköhän koiralla on? Samat oireet,  se ei innostunut uloslähtemisestä ja se jos joku on todella poikkeuksellista. Seuraavana päivänä tilanne jälleen normalisoitui ja Teppo viuhotti iloisena menemään. Miikan vanhemmat ja heidän kotinsa on Tepolle tosi tuttu ja turvallinen paikka, joten en usko, että se olisi siitäkään kiinni.

Pienen koiran kastraatio

Kotona Tepolle ei vielä ole tullut vastaavaa ”masennuskohtausta”, mutta huoli on silti suuri. Osaisittekohan te auttaa, mistä tässä nyt voi olla kysymys? Onko kenelläkään koiranomistajalla vastaavia kokemuksia? Heitteleekö hormonitasapaino leikkauksen jälkeen vieläkin vai mikä saa Tepon hetkittäin niin masentuneeksi?

*kaupallinen yhteistyö, Vaasan RuisNacho ja Asennemedia

Herkuton tammikuu lähentelee jo loppuaan, ”virallista” haastetta on vielä jäljellä tämä viikko! Vuoden vaihteessa sain houkuteltua herkkulakkoon mukaan myös Miikan ja Rebekan, mutta Samuel vain virnuili tyytyväisenä ja kieltäytyi kunniasta. Hän kuvitteli varmasti saavansa syödä meidänkin herkut? Niinhän se kuitenkin meni, että Samuelinkin herkuttelu väheni roimasti, kun kaupasta ei kannettu kotiin mitään sokerista naposteltavaa.
Olen tässä kuukauden aikana ollut myös liikkeessä aktiivisesti, olemme ystäväni kanssa aina mahdollisuuksien mukaan sopineet kuntoilutreffejä jo aamukuudeksi. Lenkkeily, porrastreeni ja uinti -setillä päivä on pyörähtänyt sporttisesti käyntiin. LIsäksi olen lenkkeillyt ja käyttänyt salikorttiakin aika hyvään tahtiin. Viikonloppuna pääsin kylpylälöhöilyn lomassa myös kuntouimaan, laskettelurinteeseen, pelailemaan sulkkista – ja ihan vaan reippailemaan ulkona. Aktiivinen liikkuminen tsemppaa syömään fiksummin ja sama myös toisinpäin.

ruisnacho10
ruisnacho9

Oloni on ollut kevyempi ja pirteämpi, vaikka sokerinhimo onkin ollut välillä kieltämättä sietämätöntä. Herkuttelua ei silti ole tarvinnut jättää, se vaan on muuttunut terveelliseksi. Olemme koko perhe, lapsia myöten, kokeilleet erilaisia vaihtoehtoja, joista yksi erityisen pidetty on ollut Vaasan RuisNachot. Rebekka ja Samuel vetävät näitä suoraan pussista – ja vaikka pussitolkulla. RuisNachoja saakin surutta napostella, sillä ne on terveellisiä ja leivottu 100 % täysjyvärukiista. RuisNachot sisältävät runsaasti kuitua ja niistä löytyy neljä eri makua;  Seesami & Merisuola (lempparini), Tomaatti & Rosmariini, Valkosipuli & yrtit ja Paahdetut siemenet. 

ruisnacho7ruisnacho6

Tammikuussa olemme tarjonneet meidän vieraillekin terveellisiä herkkuja kahvipöydässä, eikä kukaan ole valittanut – itse asiassa useimmat kamutkin olivat vain hyvillään. Nachojen kaveriksi suosittelen muutamaa testailemaani lisuketta. Salsa on napattu suoraan kaupan hyllystä, mutta avokadomössö eli guacamole sekä kesäkurpitsatsatsiki valmistuvat keneltä tahansa nopeasti ja helposti.

ruisnacho4

Kesäkurpitsatsatsiki
1 kesäkurpitsa (pieni)
1,5 dl turkkilaista jogurttia
1 valkosipulin kynsi
1 tl suolaa ja ripaus mustapippuria

Kuori kesäkurpitsa ja tee siitä raastetta. Laita raaste siivilään, ripottele päälle suola ja anna maustua 15 minuuttia. Painele ylimääräinen neste pois ja sekoita raaste  jogurtin, valkosipulin ja mausteiden kanssa. Anna seoksen olla jääkaapissa maustumassa ennen tarjoilua.

ruisnacho5

Guacamole
2 avocadoa
1/2 punasipuli
1 valkosipulin kynsi
1 punainen chili
loraus sitruunan mehua
pippuria & suolaa

Kuori avocadot ja mössää ne haarukalla kulhossa – jos haluat sileämpää mössöä, niin käytä sauvasekoitinta. Pilko muut ainekset ja lisää ne seokseen. Mausta pippurilla ja suolalla oman maun mukaan. That’s it.

ruisnacho3

Jos jäitte vielä kaipailemaan lisää dippivinkkejä, niin kurkatkaa Natan suosittelema resepti vuohenjuusto-jogurttidippiin sekä Jonnan testaama aurinkokuivattutomaattihummus, nam!

ruisnacho2
ruisnacho1

Näitä eväitä voi herkkulakkolainen napostella hyvällä omallatunnolla, enkä tosiaan usko, että vieraatkaan pistävät pahaksensa terveellisempiä tarjottavia. Voin omien kokemuksieni perusteella taata Ruisnachojen katoavan kahvipöydästä nopeasti!

Meidän perheen herkkulakko taitaa muuttua tammikuun jälkeen kerran viikossa pidettäväksi karkkipäiväksi ja tietenkin liikuntaharrastukset jatkuvat totuttuun tapaan. Testailen mielelläni uusia lajeja, uinnistakin olen innostunut pitkästä aikaa todenteolla. Pakko vielä vinkata, että useasti uimahalleissa aamu-uimarit pääsevät polskuttelemaan edullisempaan hintaan ja mikä parasta, me ollaan ystäväni kanssa saatu välillä saunoa ihan kahdestaan ja altaalla on riittänyt kaistaa. Suosittelen, kerran se vain kirpaisee ;)

-Maj

1 2 3 4 14