Maanantaina ystäväni ehdotti minulle, että jättäisin illalla alakerran (ja mielellään myös yläkerran) siivoamatta ja ottaisin sen sijaan vähän lunkimmin, vaikka edes yhtenä iltana viikosta. Sitä ennen olin kertonut kuinka olin ottanut mieheni petaamat lakanat pois lapsen sängystä, silittänyt ne ja pedannut sitten sängyn kauniisti uudelleen. Tiedetään, touhussani ei ollut mitään järkeä, mutta itselleen ei aina vaan voi mitään. Ja ne lakanat nyt olivat mielestäni niin epäsiistin näköiset. Miika ei varmaan mene hetkeen uudestaan petailemaan sänkyjä…
Välillä olen niin kateellinen miehelleni, joka kaikessa rauhassa leikkii lasten kanssa, vailla huolen häivää tai stressiä mistään. Mun on taas tosi vaikea heittäytyä leikkimään, koska mielessäni pyörii aina kaikki tekemättömät asiat. Pitäisi tyyliin soittaa se ja se puhelu, laittaa pyykit kuivumaan, laittaa ruokaa – vaikka kyllähän kaikki asiat aina voi hetken odottaa.
Mieheni tietää, että jos hän leikkii, niin minä hoitelen sillävälin asioita, kuljen vähintäänkin rätti kourassa ympäriinsä. Jos itse leikin, en voi luottaa, että hän sillä aikaa hoitelisi asioita – etenkään, jos en erikseen muistuttele tai pyydä. Hän ei tietenkään vaadi minulta mitään, mutta varmasti tietää, että asioita silti tapahtuu. Toisaalta, häntä varmasti turhauttaa oma tarkkuuteni, enkä ainakaan käytökselläni varsinaisesti inspiroi yrittämäänkään mitään. Joka tapauksessa; olisi se vaan ihana heittäytyä rakentelemaan legopalikoilla, jos toinen sillä aikaa lyhentäisi omaa to do -listaani, pyytämättä.
Tällä viikolla noudatin ystäväni neuvoa, jätin ala- ja yläkerran siivoamatta, joka ilta. Annoin vaan olla. Villakoirat pyörii nurkissa ja tavarapinoja on siellä täällä, samoin pyykkejä. Kukaan ei silti ole vahingoittunut sen takia, mutta itseäni alkoi ahdistaa, sitä toista osapuolta taas ei ollenkaan. Se on jo niin ärsyttävää tehdä sotkuisessa kodissa töitä päivällä.
Tänään tuijoittelin tuota olkkariin pystytettyä maailman korkeinta legotornia mietteliäänä. ”Äiti me päästään varmana lehteen, sillä kukaan ei koskaan oo rakentanut näin korkeaa tornia.” Arvaatte varmaan, että minä en ollut tornia rakentelemassa, vähän ärsyttävääkin, että en ollut.
Legotkin ovat lojuneet koko viikon olkkarissa ja se on varmasti kaikkien tämän muiden talon asukkaiden mielestä vaan hyvä juttu. Tänään vanhempani tulivat käymään, enkä olisi kehdannut päästää heitä sisään ilman alakerran imurointia, vessan pesua ja muita siivoustoimenpiteitä, tosin ylhäällä on edelleen kaaos. Sitäpaitsi itseänikin haittasi koko ajan sotku, olisin joka tapauksessa siivonnut. Torni sai kuitenkin jäädä tönöttämään keskelle olkkaria.
Olisihan se mahtavaa löytää täydellinen balanssi siivousasioille. Jos saisin valita, niin haluaisin olla itse ainakin vähän rennompi – ainakin silloin kun päätän jättää tekemättä, niin toivoisin voivani ihan oikeasti olla häiriintymättä pienestä sotkusta. Miikaa taas voisi haitata edes sotkuinen vessa vähän enemmän, niin että hän useammin oma-aloitteisesti tarttuisi toimeen. Hänen mielestään täällä on aina ”tosi siistiä” – johon minä tokaisen, että kyllä yleensä, sillä teen asialle aktiivisesti päivittäin jotain. Pakko sanoa mieheni puolustukseksi, että hän tekee kotona silti paljon asioita, vastaa melkein aina arkiruuasta, pitää omat tavaransa järjestyksessä ja monesta muustakin asiasta.
Perjantai-ilta tuntuu huomattavasti rentouttavammalta ja ihanammalta siistissä kodissa, joten täytyisi varmaan alkaa pyhittämään torstait siivoukselle ystäväni tapaan. Taidankin ehdottaa tätä sille toiselle puoliskolleni, ihana yhteinen siivoustorstai, kuulostaa varmasti hänestäkin täydelliseltä :D Vierastan kaikelaisia tarkkoja työnjakoja ja siivousvuoroja, sellaiset eivät sovi ollenkaan mulle, mutta tottatosiaan, siivoustorstai kuulostaa hyvältä idikseltä.
Miten teidän taloudessa siivous hoituu – ja kenen toimesta?
-Maj
Aivan täydellinen kopio meidän elämästä. Poikkeuksena että minä hoidan myös arkiruuan.
Ihanat tarkkapirkot me <3
Mutta kun ei vaan voi relata :'(
Tsemppinaisia <3
Entinen tarkkapirkko täällä moi. Jos asia ärsyttää, sille on aika tehdä jotakin. Et voi odottaa, että miehesi osallistuu JA tekee asiat sinun mielesi mukaan! Me tehtiin lista kaikista kotitöistä ja jaettiin hommat puoliksi. Kumpikin sai ottaa niitä, mistä tykkää. Ja hoitaa oman mielensä mukaan. Tästä on muutan vuosi aikaa ja nykyisin tehdään kotitöitä ”rajojen” ylikin. Mieti ihan tosissasi, tarviiko joka ilta todellakin siivota? Ja ota lapset mukaan töihin. Aika pienet osaa kerätä lelut ja viedä vaikka omat puhtaat sukat kaappiin. Ja jos ajattelet tässä kohtaa ”mutta kun ei ne osaa laittaa tavaroita oikein”, mieti onko siihen ihan oikeasti järkeä käyttää energia, missä asennossa sukat on kaapissa. Lupaan, että elämäsi muuttuu mukavammaksi, kun vähän hölläät ohjia :)
Sitähän mä juuri mietin, että tarviiko tosiaan joka päivä siivoilla? – ja olinkin koko viikon siivoamatta ;) Hyviä vinkkejä, kiitokset :)
Ihan kopio on myös tästä elämästä! Jos ei olisi juoksemista niin heiluisin vaan rätti kädessä aamusta iltaan. On vähän neuroosi toi siivoaminen… lähinnä vielä enemmän se epäjärjestys. Se on se kaikkein ärsyttävin asia. Nauroin lapsena mummuani, joka oli kirjoittanut ala-asteen ystäväkirjaani eniten inhoan ”epäjärjestys”. Nykyään ei niin naurata enää kun itse inhoaa samaa. :D
Mikä ihana mummo <3 Mä muistan ystäväkirjasta tuon saman kysymyksen ja mun vastaus siihen taisi olla: matiikkaa :D
Kuulostaa niin tutulta. Monesti on olo, että nyt lyön hanskat tiskiin ja kaikki saa vaan olla, niin toinenkin näkisi kuinka paljon teen ja asiat eivät hoidu jos joku ei niitä tee. Mutta ei vaan pysty. Olen kyllä kateellinen niille (naisille), jotka pystyvät ottamaan vähän rennommin ja katselemaan kotia myös sotkuisena.
Mä ymmärrän sua, ei oo helppoa heittää pyyhettä kehään. Tee silti se joskus!?
Me on todettu että mitä selkeämmät pelisäännöt, sitä vähemmän siivouksesta tai kotitöistä ylipäänsä tarvitsee vääntää. Tosin meillä helpottaa jo se, että ollaan molemmat aika siistejä ihmisiä. Eli suunnilleen samat asiat häiritsee. Tosin silti toiselle on pakko aina vähän kuitata jostain ;) viikkosiivous hoidellaan yhdessä ja muuten yritetään viikolla hoidella omat sotkumme. Lasta on yritetty opettaa samaan ja aika hyvin alkaa mennä perille vaikka muistutusta välillä tarvitseekin. Ja me vaihdettiin siivouspäivä torstaille! Todella hyvä päätös ja perjantain saa aloittaa puhtaassa kodissa. Suosittelen!
Perjantai on kyllä ihan väärä valinta siivouspäiväksi, torstai it is!
Meillä on torstaisin siivouspäivä, joka kuun ensimmäinen torstai vähän isompi kk-siivous ja aina kolmen kuukauden välein vielä vähän isompi vuodenaikasiivous. Paperille on printattu, mitä näinä päivinä aina tehdään. Kuulostaa varmaan jonkun korvaan ärsyttävän pikkutarkalta, mutta me ollaan molemmat laiskimuksia siivoamisessa (mua tosin alkaa ahdistaa vähän ennen kuin tuota miestä, yllättävää sinänsä…), eikä paikat pysyisi ojennuksessa ilman tällaista järjestelyä. Pääsääntö on, että molemmat osallistuu, tehtävät jakautuu vähän miten milloinkin. Lapsia meillä ei ole, mutta moni pikkuhomma on sellainen, että niihinhän voisi lapsiakin nakittaa ja sit koko perhe siivoais yhdessä.
No, mutta tuohan on hyvä systeemi, ihan sama miltä se muista kuulostaa, jos se toimii teillä? :) Meillä taas ei mitkään listat ja tarkat työnjaot ikinä toimisi – tai itseasiassa Miikalla saattaisi toimia, mutta mulla ei. Ollaan aika paljon menossakin, joten homma varmaan kaatuisi siihen, että kolmena ensimmäisenä sovittuna siivouspäivänä ketään ei olisi siivoamassa :D
Minulla ei ole lapsia, joten esim sotkua ja pyykkejä tulee paljon vähemmän. Minulle siisteys on tärkeämpää kuin avopuolisolleni, ja olen hyvin tarkka (liiankin jos häneltä kysytään :D) pienistä jutuista. Olemme jakaneet siivoiluhommat niin, että minä hoidan kerran viikossa, eli siivouspäivänä, oikeastaan kaiken muun, mutta hän siivoaa vessan. Ja hän tekeekin sen erittäin hyvin ja huolella :) tämä systeemi on toiminut aika hyvin. Joka päivä tulee myös hääräilytä ja järjesteltyä kaikkea pientä :D en pysty kuvitella miten joskus tulevaisuudessa tulen selviämään lasten kanssa, kun nyt tyyliin sohvatyynyjenkin haluaisin olevan tietyssä järkestyksessä ;) pitää varmaan opetella vähän relaamaan :D
Ps. Monet vuoden olen lukenut blogiasi, mutta erittäin harvoin tulee jätettyä kommenttia.. Kiitos inspiroivasta, mutta arkipäiväisen samaistuttavasta blogista! Lapsesi ovat niin suloisia. Ja pakko vielä sanoa, että jotenkin mieleeni on syöpynyt ikivanha postaus, kun Rebe oli vielä pieni, ja olitte metsässä keräämässä käpyjä. Hän oli keräillyt niitä ämpäriin ja lopussa ämpäri kaatui. Olit tehnyt tapahtumista hauskan kuvasarjan. Muistan, että tämä postaus sai minut silloin erityisen hyvälle tuulelle, kun muuten oli huono päivä! :D
Heiii, eikä Sanna <3 Mäkin muistan sen päivän - ihan kuin eilisen. Rebe-raukkeli oli ihan naama mudassa käpyjenkeräysretkellä - pitääpä kaivaa kuvat jostain esiin ja näyttää tytöllekin ne! Ihana kun kommentoit ja huippua, jos jaksat lueskella lapsiinkin liittyviä juttuja, vaikka teillä ei vielä pikkuväkeä olekaan :)
Ihan kuin olisit kirjoittanut meidän arjesta. Toimin juuri samoin ja olenkin yrittänyt pikkuhiljaa päästä eroon siivousneuroosista ja olenkin siinä vähän jo onnistunut. Mutta allekirjoitan täysin tuon tekstisi :D
Hyvä kirjoitus, juuri noin se meilläkin menee. Ikuista kamppailua tuon siisteyden kanssa, kun kummallakin rima niin eri korkeudella:) Toisaalta, ole onnellinen että miehesi leikkii lasten kansaa omasta tahdostaan, sekään ei ole itsestäänselvyys….
Kuten myös meidänki elämästä.. vaihtaisin mielelläni mieheni kanssa osia edes yhdeksi päiväksi ;)
Olen usein myös saanut kuullaa ”relaa vähän..”
Meillä siivotaan kerran viikossa ja päivä vaihtelee; sunnuntai on mun lemppari siivouspäivä. Toki joka päivä tiskit ja pyykit pyörii koneessa mutta en laske sitä siivoukseksi. Meillä siivoaa mies siinä missä minäkin.
Todella pitkästä aikaa blogissasi. Ihana olkkarin matto teillä, Muistatko minkä merkkinen?
Meillä minä siivoan… Sotkuista on kokoajan jossain päin kämppää, olen vaan antanut periksi että en kykene yksin pitämään kämppää siistinä. Tänään siivosin päivällä keittiön, illalla kun mies tuli kotiin, oli keittiö taas ihan kaaoksessa kun on tehty ruokaa ja leivottu lasten kanssa. Noin kuukausi sitten älysin että mun pitää pitää huolta itsestäni. Se tarkoittaa että esim joskus kun Ois hyvää aikaa siivota, pyhitänkin sen ajan lepäämiseen tai muuhun mukavaan. Tein tietoisen päätöksen jota olen noudattanut. Kun huolehtii lapset ja kodin, ei meinaa jäädä aikaa/energiaa huolehtia itsestään.
Moikka Satu! Todellakin, oma hyvinvointi on tärkeää, kun äiti voi hyvin, voivat lapsetkin hyvin – eikös niin sanotakin? Meidän matto on ostettu Sisustuksen Koodista Turusta ja se on Linie Design -merkin Asko Mixed-malli :)
I feel you sister! Täällä on meno juurikin samanlaista! Tosin ennen stressasin vielä enemmän siisteydestä. Nyt kun on kolme alle eskarilaista talossa, niin on ollut pakko höllätä. Ei vaan yksinkertaisesti ehdi pitää kotia niin siistinä kuin haluaisi, vaikka lapset osallistuisivatkin siivoukseen. Oli aika jolloin ikkunamme olivat aina puhtaat.. ei oo enää 😬
Aivan samat fiilikset. Mun mies sekä leikkii lasten kanssa, että tekee paljon kotihommia, MUTTA silti koti repsahtaa heti, jollen koko ajan häärää ja heilu se rätti kourassa. Välillä otan lunkimmin ja jätän parina päivänä iltaraivauksen (=lelut, vaatteet ym) väliin, mutta sitten alkaa sotkuahdistus, eikä kenelläkään ole kivaa. Mies jättää kyllä aivan liikaa omia ja lasten vaatteita ja tavaroita ympäri kämppää ja siitä mä sitten napisen, mutta kaipa se on ikuisuusongelma. Hänen mielestään on kätevää, kun kaikki on esillä, esim eteisen tasolla – APUA. :D
Mutta joo. Paras ratkaisu meillä on ollut satunnaisesti, noin kerran kuussa käyvä siivooja. Nyt anelen, että saisi lisätä määrää 2x kuukaudessa. Joskus en voinut edes kuvitella, että mun kodissa siivoisi joku vieras, koska rakastan siivoamista, mutta työt ja kaksi uhmakasta pikkumiestä on laittanut asioita perspektiiviin. Olen paljon onnellisempi äiti, kun välillä pääseen arkiviikon päätteeksi TOSI TOSI siistiin kotiin… Suosittelen! Sen ajan voi käyttää vaikka sitten kaappien siivoukseen tai kaikkein mieluiten siihen leikkimiseen. :)