Huh, päivä on kääntymässä iltaan ja yläkerta alkaa olla hiljainen. Pakko todeta heti alkuun, että eihän meikäläisestä olisi mitenkään neljän, saati sitten vielä useamman äidiksi, etenkään jos lapset olisivat näin vuoden ikäeroilla. Päivä tai pari aina sujuu, mutta sitten homma kasahtaisi. Tänään sain lainalasten myötä pienen maistiaisen arjen pyörityksestä 3-,4-,5-, ja 6-vuotiaiden kanssa, huh-huh :D
Meidän pieni eteinen on ollut täynnä villasukkia, haalareita ja hansikkaita – ja kyllä, hiki on virranut pukiessa (tai ainakin avustaessa) itsensi lisäksi muutamaa muutakin. Hikoilu oli silti vaivan arvoista, ulkoilu kuitenkin rytmittää pienten päivää ja pulkkamäessä pääsee purkamaaan niitä ylimääräisiä energioita.



Rebekka oli aamupäivän jumppaleirillä ja Miika töissä, mutta loppuporukan kanssa me olimme mäenlaskussa. Oli aiva pakko roudata kamera mukaan, sillä pelkään näiden upean aurinkoisten pakkaspäivien jäävän vähiin tänä talvena. Sää oli kuulas ja kirpsakka. Kylmä, mutta ei jäätävä. Oletteko huomanneet, että kun on vastuussa toisten lapsista, niin sitä on ihan eri tavalla huolissaan. Pulkkamäkikin alkaa yhtäkkiä näyttämään paljon vaarallisemmalta?


Ystävykset ja mainosliukurit.





Onhan tämä pukemisrumbakin jo nykyään niin paljon helpompaa, kuin vaikka muutama vuosi sitten. Yleensä kukaan ei enää revi vaatteita päältä pois sitä mukaan kun saan niitä puettua. Kukaan ei enää itke täyttä kurkkua ja pistä pukemista vastaan kaikilla voimillaan. Seesteisiä meidän pukemishetket eivät tänään olleet, mutta aika iisiähän näiden kavereiden kanssa jo on.

Aikansa kutakin, näin se on. Ehdittiin pyörähtämään myös 2-vuotissynttäreillä rymysakin kanssa ja sain siellä syliini vauvan. Tuhat ihanaa ja pari rankkaakin muistoa tulvahti mieleen. Aika on jo omalta osaltani kullannut suurimman osan lapsien ensimmäisistä vuosista. Pieni haikeus iski kieltämättä, mutta toisaalta olin niin helpottunut, kun sain ojentaa väsähtäneen vauvelin takaisin tämän äidille.
-Maj
Samankaltaisia ajatuksia tänään. Toisaalta niin surullista, ettei ole enää vauvaa talossa. Mutta tuntuu myös helpottavalta. Jännä seurata vierestä muiden matkaa vanhemmiksi. Toivottavasti eivät ole niin yksin kuin itse silloin olin, osittain omasta tahdosta. Nostaa pintaan suurempiakin tunteita!
Hei Taru! Ihana kun laitoit kommenttia. Olen kanssasi ihan samaa mieltä, on tosi kiva seurata muiden matkaa vanhemmiksi. Muistan vielä, kuinka ihanaa oli, kun joku ystävällinen nappasi vauvan syliin kahvitteluhetken ajanksi – ja sain itse juoda kahvin rauhassa, se oli joskus niin harvinaista herkkua. Samanlailla tulee jeesattua tuoreita vanhempia, jos vaan tilaisuus tarjoutuu :)
Aiheesta poiketen,mistä on tuo eteisen naulakko? Se on kiva :)
Moikka Kaisu! Mä ehdin ensin vastaamaan Nellalle, kurkkaahan tuosta alapuolelta :)
Minuakin kiinnostaisi tietää mistä eteisen naulakko on? :)
Moikka Nella! Se on So Hooked -naulakko, täällä on muutama kuva lisää -> http://magicpoks.fi/2015/05/so-hooked-naulakko/ Tilasin naulakon netistä, muistaakseni Stockalta :) Varmasti Googlen kautta löytyy sitä myyviä verkkokauppoja, kun haet So Hooked -nimellä :)
Hei, Missä tällainen kivan näköinen pulkkamäki sijaitsee? Olemme vasta Tampereelle muuttanut ja olisi mukava viedä poika pulkkamäkeen! :)
Tampereella on paljon kivoja pulkkamäkiä, kurkkaa http://visittampere.fi/article/tampereen-parhaat-pulkkamaeet Suosittelen testaamaan ainakin Pyynikin pulkkamäen -> http://magicpoks.fi/2016/01/27954/ – Ja mäenlaskun jälkeen pitää aina poiketa tietty munkille :)
Oi, huomasin postauksen ensimmäisessä kuvassa enkelipallon (orbin). :) Huomasitko sitä itse? <3 Kauniita kuvia, kaunis ja lämmin tunnelma.
Moi! Mun piti googlata, että mikä se semmoinen on? Löysin vastauksen ”Enkelipallot ovat energiakeskittymiä, niissä ilmentyy monenlaisen valo-olennon – enkelin, sielun tai esimerkiksi ylösnousseen mestarin energioita.” – aika ihana ajatushan se on, että meidän mäenlaskussa oli messissä enkeleitä <3
Niitä on aina meidän kanssa ja erityisesti niitä on paljon kun mukana on lapsia ja/tai eläimiä, todella kauniin sait kuvaan <3