En ole yleensä tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia, enkä oikeastaan nytkään tee. Itselle tehdyillä lupauksilla on ainakin minun tapauksessani tapana unohtua aika nopeasti. On niin superkliseistä luvata itsellensä syödä terveellisemmin, liikkua enemmän ja olla muutenkin parempi ihminen, mutta…
Me alettiin silti koko perheen voimin (miinus Samuel) herkkulakkoon kuukaudeksi. Miikan kanssa lyötiin satasesta vetoa (kyllä!), että ei kosketa sokerisiin herkkuihin tammikuussa ja sisällytettiin haasteeseen myös sipsit ja muut vastaavat. Rebekka yllättäen innostui kuullessaan asiasta ja halusi itsekin aloittaa lakkoilun. Sovittiin kyllä jo kättelyssä, että kavereiden synttäreillä saa herkutella. Miika ja Rebekka tosin ehdottivat yhdessä jo eilen, ensimmäisenä lakkopäivänä, joskus neljän aikaan lakon peruuttamista. ”Ihan typerää hommaa, mitä sitä nyt itseään kiusaamaan?” Samuelia nauratti koko touhu, poika vaan myhyili tyytyväisenä, varmaan lulee saavansa syödä meidänkin herkut eli herkkuja neljän edestä :D Mä oon niiiin satasen rikkaampi, ehkä jo tällä viikolla.
Mistä johtuu, että sillä hetkellä kun aloitat lakkoilun sun ei mitään muuta teekkään mieli kuin karkkia? Ajatukset pyörii tyyliin vaan TV mixin tai Sirkus aakkosten ympärillä. Se on kai se ehdottomuus, mitä ei suositellakaan, vaan eikös kultainen keskitie ole paras? Keskitiet nyt vaan ei toimi meillä, ei ollenkaan. En muista nimittäin yhtään herkutonta iltaa viimeiseen pariin kuukauteen, jos karkkipussi ei rapise sohvan reunalla, niin sitten me sokerihiiret rouskutetaan vaikka jäisiä mokkapaloja. Miika on vielä muakin pahempi herkuttelija – toki hän varmasti väittää ihan muuta. Vähentämisestä on sovittu ja yritetty vähän laiskasti, mutta ei se oikein toimi. Toki tämä herkkujen ahmiminen alkaa aina lasten mentyä nukkumaan, joten ei siinä mielessä hätää siis.
Mä olen monta kertaa ollut herkkulakossa kuukauden tai pidempään. Joka kerta se makeanhimo hellittää jo vähän ekan viikon aikana ja tulee parempi fiilis. Sokeripöhö lähtee kropasta ja olo vaan on kaikin puolin parempi. Lakon loputtua makeanhimo lähtee muutamalla herkulla, ei vaan tee mielikään sokeria niin paljoa. Siitä se kuitenkin sitten aina lähtee hiljalleen lipsumaan takaisin entisiin uomiin. Lakon jälkeen pitäisi jatkaa hyvää duunia sopimalla karkkipäivä ja yksinkertaisesti olla ostamatta kotiin herkkuja. Suolaiset herkut ei ollenkaan ole se kompastuskivi tässä taloudessa, sillä mitään sipsipusseja ei tule ostettua kuin aniharvoin.
Saatan sokerihimoissani kaivella keittiönkaapit monta kertaa läpi, tuloksetta. Hätätapauksessa kaakaokin käy, saatan olla myös piittamatta parasta ennen -merkinnöistä, jos on tosi paha himo päällä. En nyt muista just nyt mun alhaisinta sokerinhimoissa tehtyä tekoa, mutta naurattaa kun ajattelen erästä ystävääni syömässä lasten suklaakalentereita tyhjäksi :D Oletteko ikinä sortuneet vastaaviin tekoihin?
Kuvat minusta ja Sannista – Janita Autio
– ja heti alkoi tehdä mieli pizzaa? Erityisesti Sitkon Parma-pizzaa.
Liikunnan suhteen en lupaa mitään. Jokatapauksessa harrastan liikuntaa viikottain, joskus enemmän, toisinaan vähemmän. Teittekö te uudenvuodenlupauksia? Jos, niin millaisia? Jos ette, niin lähtekääpä messiin herkuttomaan tammikuuhun?
-Maj
Pystyn niin samastumaan tohon kaappien penkomiseen sokerihimoissa :D Vaikka kuinka monta kertaa on syöty hunajaa suoraan purkista niinkuin mikäkin Nalle Puh, kun on PAKKO ollut saada jotain sokeria. Järkyttävää :D + Itsekin on syyllistytty tuohon joulukalenterin luukkujen ennen aikaiseen availuun suklaahimoissa… Tää joulunjälkeinen aika on kyllä kaikista pahin, kun kaikki laatikot pursuaa joululahjojen mukana tulleita konvehtipakkauksia ym. Pitää ehkä pyytää poikaystävää piilottamaan ne johonkin. Vaikka tietäähän sen jo nyt, että siitä sitä vaan innostuu enemmän ja herkkuhimon ilmestyessä kehittää itselleen kunnon aarrejahdin. :D
Ihanaa vuoden vaihdetta teidän koko perheelle ja tsemppiä herkkulakkoon!
Mä päätin myös että en enää lupaa ”tällä kertaa ihan oikeesti” pitää väkisin yllä superurheilullista elämäntapaa. Se ei vaan tule onnistumaan jos siitä tekee itelleen pakkopullaa. Viime vuonna lupasin yrittää opetella leipomaan leipää ja maalaamaan vesiväreillä. Parhaat lupaukseni ikinä! Tänä vuonna aloitin vuoteni liittymällä vegaanihaasteeseen, eikös siinä ole lupausta jo kerrakseen? :) Ihanaa vuoden alkua koko teidän perheelle!
Minäkään en yleensä lupaile mitään, mutta kaksi päätöstä tein tälle vuodelle; opettelen tekemään täydellisen pehmeää kaurapuuroa ja palkkaan ammattilaisen pesemään keväällä meidän kodin ikkunat.
Haa! Mulla ei tuota vaikeuksia olla syömättä makeaa, mutta voi elämä jos pitäisi luopua vaikka pizzasta puoleksi vuodeksi :) Olen niin perso ihan kaikelle hyvälle ruoalle. Eikä sekään ole hyvä jos ei pysy kohtuudessa, vaikka se sokeri olisikin minimissään…
En tiedä onko tää ongelma vaan mulla, mutta kun luen tietokoneella sun blogia, sivupalkki menee osittain tekstin päälle ja osa tekstistä jää piiloon :/
Mutta onnittelut uusista blogikuvioista :) Meikämandoliini on seuraillu Magicpoksia jo monta vuotta ja kiva että oot säilyttänyt rennon otteen tähän ja näytät sitä ”normaalia” elämää täällä. Nykyään niin monet blogit on jotenkn niin sliipattuja ja pelkkää kiiltokuvaa, eikä siinä toki jokainen tekee miten haluaa, mulle vaan uppoo tämmönen paremmin ;)
Mulle ei ehdottumuus toimi kyllä yhtään. Nyt täytyy taas koittaa pyrkiä siihen, että herkkupv krt viikkoon ja muutoin puhdasta ruokaa ja riittävästi. Herkkuhimoissa oon myös monta kertaa penkonu kaappeja ja syöny mm. kokonaisen nonparelli-purkin tyhjäksi. Toinen ns. hätävaraherkku, jos ei kaapista mitään muuta ole löytynyt, on sokeria, kaurahiutaleita ja voita (sulatettuna) sekasin.
Nyt kun sä kerroit ton ni…. MIKS mä en oo aikaisemmin tajunnut, tietenkin kaurahiutaleet, rasva ja sokeri!!! Ootko tehnyt kaakaojauheesta ikinä mitään? 😅