Blogimuuton myötä on ollut aika paljon uuden opettelemista ihan perusjutuista lähtien, se kuuluu asiaan. Asennemedian puolelta on tullut tukea ja ymmärrystä, mutta silti tunnun olevan otsa kurtussa koko ajan. Joka kerta kun näen tuon vanhan logon (eli ihan liian monta kertaa päivässä) ahdistun vähän lisää. ”Hiljaa hyvä tulee” ei koskaan ole kuulunut mun mottoihin.
Blogin kirjoittaminen on silti edelleen kivaa, näin kohta kahdeksan vuoden jälkeenkin. Postausidiksiäkin on ihan kivasti ja kuvaamisesta nautin tosi paljon edelleen. Ei ehkä ole fiksua verrata itseään muihin bloggaajiin, mutta myönnän tekeväni sitä aina välillä. Toisiin verrattuina ne omat jutut tuntuvat välillä vaan laimeilta, kotikutoisilta ja etenkin niin nähdyiltä.
Magicpoks ei koskaan ole ollut mikään muotiblogi, vaan oma tyylini on ollut luonnollisena osana kirjoittelua. Tässä talven ja syksyn mittaan asukuvat on olleet vähissä, koska tuota… koen ehkä olevani jotenkin eläkeläinen asukuvahommaan, enkä muutenkaan koskaan ole ollut hyvä poseeraaja. Luulisi, että tämän työn myötä olisi jotain oppinut, mutta ei, edelleen olen se sama nolo mutristelija ja sitten se tyylikin, se on vähän niin ja näin.
No siis tässäkin, olen kieltämättä ihan luonnollisessa tilassa, vähän kiusaantuneena.
Ja sama homma edelleen tässäkin.
Toisaalta, eipä tässä mitään ammattimalleja ollakaan, vaan ihan tavallisia peruspertsoja, kuten varmaan aika moni muukin siellä ruudun takana? Eihän sitä tarvitsekaan olla niin kuin muut, riittää kun on se mikä on. Loppujen lopuksi aika harvoin viiletän tuolla jossain korot kopisten, huivit viuhuen, takeaway kahvit mukana kulkien. Toki joskus voin viilettää, ja toivottavasti saan siitäkin sitten kivoja kuvia tänne blogiin :D
Tämä talvi on kuitenkin ollut omituisia ilmeitä ja Samsoen neuleita. Pimeää, eikä ketään kuvaamassa. Leimejä lenkkareita ja Dr. Oetker-terveyssaapaita, kuten ystäväni Jarno kaikella rakkaudella nämä kengät nimesi :D Se, että kiinnostaako ketään, on sitten ihan toinen juttu, muuksi en kuitenkaan voi muuttua. Aina ei silti ole helppoa olla tsemppinainen tai huumorimuija, eihän teistäkään?
Nykyään blogeihin myös kommentoidaan aika vähän, vaikka toisaalta ymmärrän kyllä, ettei johonkin asukuviin välttämättä kommentoitavaa juurikaan ole. Mutta vie sekin omalta osaltaan vähän fiilistä välillä. Jos itse epäröi, että kiinnostaakohan ketään omat jutut, niin ei tyhjä kommenttiboksi ainakaan tuo yhtään lisää itseluottamusta, ei vaikka näkisi postauksen olleen luettu. Totta puhuen, mä en kovin usein käy tsekkaamassa kuinka paljon juttujani on luettu, en halua miettiä asiaa liikaa, mutta kommentteja luen tietenkin hyvin mielelläni.
Takki ja neule/Samsøe & Samsøe, farkut/Bull and Bear, saappaat /Amy ja laukku/LV
Tämä oli kuitenkin asupostaus, vaikka ketään ei kiinnostaisikaan harmaa villapaita ja mustat housut. Vaikka koko asu olisi jo niin nähty, eikä tämä inspiroisi ketään, niin näin silti tänään pukeuduin.
-Maj
Itse pidän blogissasi juuri siitä kotikutoisuudesta! Viime aikoina monissa blogeissa kuvat ovat hyvin ammattimaisia ja itse pidän taas enemmän ”tavallisista” kuvista. Ja asusia ovat yksi lempi aiheita blogissasi, koska käytät sellaisia vaatteita, joita voisin itsekin ostaa. Saat perusvaatteetkin näyttämään hyviltä! :)
Vitsit, kivasti sanottu. Et uskokaan, miten hyvältä tuntuu kuulla, että mun tavalliset asut kiinnostaa <3 Innostuin heti näistä kommenteista ja koitan saada kuvatuksi toisetkin asukuvat - jo tällä viikolla :D
Voi että! Itse tykkään lukea blogeja mutta kommenttia kirjoitan kyllä tosi harvoin. Sun blogi on aivan mun suosikki, just sopiva sekoitus lapsiperhearkea, sisustusjuttuja ja kauniita asuja. Mun mielestä oot äärettömän kaunis, et mikään peruspirkko ja siksi kai sun asutkin näyttää aina niin hyviltä :) itse saan ainakin niistä inspistä ja esteetikkona kauniita kuvia on muutenkin kiva katsella :) oot sanavalmis ja sun kirjoitukset on tosissaan mun suosikkeja. Löytyy huumoria, mutta osaat kirjoittaa myös vakavasti ja sydämellä. Oon seurannut sun blogia aivan jo ennen Rebekkaa, toivottavasti saan seurata elämääsi myös jatkossa, hih :) kyllä meitä lukijoita täällä piisaa! Oikein ihanaa ja antoisaa alkanutta vuotta, työlläsi tuot rutkasti iloa, ihastelua, ajatuksen aihetta ja inspiraatiota 😘
Eiiiikää, Tiina! Mä oon ihan hämmentynyt, enkä tiedä mitä sanoa. Seitsemän vuotta on pitkä aika – eli sä tiedät musta kaikenlaista ja silti kerroit vaan positiivisia juttuja, kiitos <3
Peruspertsa on muuten yks mun lempparisana, mun ystävä "Lehtinen" käyttää sitä jatkuvasti ja näköjään se on nykyään munkin vakkarikamaa. Toinen vastaava on "muori", äitini on aina kutsunut itseään muoriksi ja se on häneltä tarttunut, ehkä noin puolet ystävistäni sanoo mua muoriksi, vaihtelevilla etuliitteillä :D
Moikka! Musta taas tuntuu että niin monissa blogeissa on just sitä take away -kahvittelua ja sellaista pintaa. Se on aika tylsää, pidemmän päälle. Siksi tykkää lukea tätä sinun blogia. Eikä tämä mun mielestä erityisen kotikutoinen ole, vaan ihan laadukasta kamaa!:) Ei kaikkien bloggareiden tarvitse olla ammattitoimittajia, kaikille on oma paikkansa. Makuni vaatteiden ja kodin suhteen on erilainen kuin sinulla, ja lapsetkin eri-ikäisiä (omani täytti juuri vuoden), mutta joka päivä käyn katsomassa, mitä olet kirjoittanut. Se on varmaan se aitous, mikä sinusta välittyy. Kuten tässäkin postauksessasi. Kiitos blogista!
Moi! No vitsit, sulla on siellä kotona vipinää 1-vuotiaan kanssa? Mielestäni blogikirjoituksista ja kuvista huomaa, jos ne on vain tekaistua pintaa. Olisi hassua lavastaa tänne vaan jotain sellaista, millä ei ole todellisuuden kanssa juurikaan mitään tekemistä, ei se olisi mua – eikä se pidemmän päälle kyllä kantaisi. Varmasti aika moni ammattibloggaaja elää aivan toisenlaista elämää, kuin minä – ja heidän arkensa oikeasti on kaukana meikäläisen arkipäivistä, pulkkamäkijutuista ja vaivaantuneista ilmeistä. Onhan se vaan loistavaa, että löytyy erilaisia blogeja ja kaikille nille vielä oma lukijakuntansa <3 Kiitos vielä sinulla kauniista sanoistasi :)
Pukeudut tyylikkäästi ja blogissasi tuot esille juuri sinua itseäsi.olen vuosien varrella saanut paljon hyviä ideoita pukeutumisestasi koska sinun tyylisi on paljon juuri sitä miten itse tykkään pukeutua.olen saanut myös hyviä ideoita lasten vaatetuksesta.Meillä 5 ja 8 vuotiaat tytöt.
Me myös lomailemme paljon ulkomailla joten on ihana kuulla vinkkejä lomamatkoistanne. On myös kiva päästä kurkistamaan aika ajoin kotiinne joka myös monelta osin tyyliltään kohtaa omaa.Kaikkea hyvää teidän perheelle vuoteen 2017 ja kiitos ihanasta blogista ja ihanasta sinusta!
Hei! Ihan superkiva saada palautetta, luettelit juuri sellaisia juttuja, joista niin mielelläni kirjoittelen! Ja tiedätkö mitä, just buukattiin reissu keväälle, olen niin innoissani!! Matkajuttuja siis tulossa myöhemmin, kuten toki kaikkea muutakin :) Ihanaa kevättä <3
Ja piti vielä sanoa, että mun mielestä se on itseasiassa yks parhaimmista asioista tässä blogissa, että oot vähän vaivaantunut välillä noissa kuvissa! Harmi sinun kannalta tietenkin, jos kuvanotot eivät ole helppoja tilanteita, mutta musta se tekee sinusta jotenkin…ihanan normaalin.
No jep, harmi mun kannaltani, mutta ehkä se ei ole niin vakavaa :P
Ainakin minua inspiroi juuri tämän postauksen kaltaiset asut! Koska noin haluan ja haluaisin itsekin pukeutua :) Ei minua niinkään inspiroi muotilehtimäiset hiotut kuvat joissain blogeissa, koska usein asut niissä ovat ns. viimeistä huutoa, ja liian erikoisia omaan makuun. Siksi onkin hyvä, että blogeja on moneen lähtöön! Toivonkin, että jatkat omaa linjaasi, blogisi on ollut lempiluettaviani jo useamman vuoden ajan. Sopiva yhdistelmä kaikkea :) Harvoinhan tosiaan tulee kommentoitua, vaikka pitäisi useammin kiittää että luot mahtavaa sisältöä meille päivästä toiseen!
Hei Aino! Juurin noin mä itsekin ajattelen. On hyvä, että blogeja on niin moneen lähtöön, jokaiselle jotakin. Todella monia ihmisiä kiinnostaa hyvännäköiset ja hiotut asukuvat, itseänikin, – siinä missä joku toinen katselee mielummin vähän jotain tavallisempaa tai arkisempaa. Tuli niin hyvä mieli sun viestistä, vitsit, ihana sinä!
Täälläkin yksi pitkäaikainen lukijasi, joka ei koskaan kommentoi, mutta nyt on pakko. :) Ehkä just se, että olet tuollainen ”peruspertsa” tekee blogistasi täydellisen ja on mielestäni ihan paras. Pysy juuri tuollaisena. :) Ja tuo asu, kaikessa yksinkertaisuudessaan, ihana! Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, ja kiitos parhaasta blogista!
Meitsi ei kyllä peruspertsasta ihan helpolla taida muuksi muuttua, vaikka mitä tekisi, haha :D Mä kyllä printtaan ton sun kommentin tähän näytön viereen tsemppaamaan! :D
Minä tosi harvoin kommentoin mitään mihinkään, mutta luen kyllä ahkerasti ja mielelläni! Minusta sinun blogisi on juurikin ihana lukea sen vuoksi, että kaikki tuntuu olevan aitoa :)
Eikä, JOANNA! <3 <3 Nyt sä juuri kommentoit, ihan best!
Mä yhdyn muihin, harvoin kommentoin eikä mulla oo lapsia mut joku tässä blogissa viehättää. Tai no, sisustusjutut varsinkin :)
Moi! Hyvä tietää, että sisustusjutut kiinnostaa, onko jotain erityistä mielessä? Mä odotan kuumeisesti uusia (vanhoja, mutta maalautettuja) yöpöytiä saapuviksi, joten niistä ainakin on tulossa juttua :)
Eipä oo itseasiassa mitään erityistä mielessä, sul on hyvä tyyli niin mielelläni luen mitä vaan sun sisustusjuttuja :)
Okei, mutta viimeistään tosiaan pöydistä sitten tulossa juttua :)
Hassua, itse bongasin asun ensin instasta ja ryntäsin heti blogiin katsomaan että mistä tuommoisen ihanan harmaan neuleen saisi. Näitä lisää siis 😉
Heippa! Tämä neule taisi hävitä kaupoista aika reippaaseen tahtiin. Saatoi olla yksi Samsoen myydyimpiä vaatteita tänä talvena, oiskohan? Mullakin on tämä kahdessa värissä :P
Mä harvoin mitään mihinkään kommentoin,mutta älä vaan lopeta tätä blogiasi koskaan! :D
Oon kukenut tätä miltei alusta asti ja elänyt kanssasi mm.Maunon kuoleman ja lapsiesi syntymät. Kuulostaa aika creepyltä,mutta näinhän se on. Tämä ja pari muuta blogia on mulle tärkeitä ns. Henkireikiä omien lasten mennessä nukkumaan. On ihana lukea just vaan tämmöstä ”tavallisen” ihmisen blogia,jossa ei kaunistella. Kiitos, että olet just sä ja jatka ihan just näin. <3 täällä ollaan ja luetaan.
nauroin ääneen, tolle ”älä nyt vaan lopeta koskaa” -kohdalle ;D ”Koskaan” en voi luvata, mutta ei mulla kyllä mitään lopettamissuunnitelmia ole, paitsi Mammatyylit-blogin suhteen, se taisi tulla nyt tiensä päähän. Suunnittelin muuten siirtäväni sisällön ehkä tänne, kiinnostaisiko niitä juttuja selailla joskus, mitä luulet?
No mutta why not! Mä ainakin kiinnostuin :)
Asukuvat kiinnostaa todellakin ja varsinkin sinun blogissasi! Saan niistä paljon inspiraatiota ja ideoita :) Pakko myöntää, että eipä tule minullakaan kommentoitua kovin useasti postauksia, mutta ehkä siinä voisi petrata..
No jep, sellaista se vaan on – ja ymmärrän kyllä. Ei jotenkin ole aikaa näpyttää kommenttia ja sitten ei oikein tiedä mitä siihen kirjoittaisikaan. Sama homma se on täällä, vaikka tiedän miten kivalta tuntuu saada palautetta tai mitä tahansa viestiä <3
Sinun blogi on suosikkini. Kuten yllä onkin jo kerrottu, juuri sen kotikutoisuuden vuoksi. Sopiva sekoitus kaikkea. ❤ ja asukuvat yksi suosikkiaiheeni. Itseäni kiinnostaa iham tavalliset asut. Arkivaatteet. Niitä toivoisin vaikka lisääkin.
Kiitos ihana! Arkiasuja luvassa lisää jo toivottavasti tällä viikolla, niitähän se mun asupostaukset on aina enimmäkseen olleetkin?:)
Musta tuntuu et jos haluaa komentteja niin täytyy olla tunnettu siitä et vastaa niihin? Siitä tulee se fiilis blogaajan ja blogin lukijan välille että tuntuu et ’tunnetaan’.
Kyllä, oot 100% oikeassa Elli!
Kiitos blogistasi! Harvoin tulee kommentoitua, vaikka jostain tekstistä/kuvista tykkäisinkin :) Sun tyyli on aina bueno, sellainen josta inspiroituu! Kiitos paljon!
Heiii! Niin mä ymmärrän kyllä täysin, että kommentointi vie aikaa ja ei välttämättä ole mitään sen erityisempää sanottavaa tai kysyttävää, itsekin olen huono – tai laiska kommentoija. Ihana kuulla, että mun tyylikin kiinnostelee, kiitos vielä, niin ihanasti sanottu. Olen otettu <3
Ihan samoja fiiliksiä täälläkin. Veikkaan, että ihan jokaiselle tulee niitä ajoittain.
Ja kyllä tää asu on vaan just sitä mitä mä blogeista kaipaan <3 Ihana, tyylikäs, käytännöllinen ja sellainen minkä itsekin laittaisin päälle ja josta saan inspistä <3 Ja tuossa kommenttijutussa oon myös samaa mieltä. Ne on selvästi vähentynyt, mutta täytyy kyllä myöntää, että itsekin kommentoin tooosi paljon vähemmän mitä esim viisi vuotta sitten:/En kyllä tiedä mistä johtuu.. ehkä siitä, että blogeja on niin järjettömästi enemmän tai sitten siitä, että usein tulee luettua postauksia kännykkällä ja sen kanssa kommentointi tuntuu mukamas työläältä..
Eikä, ihana sä oot, tsemppinainen! Kommentointi on ollut aina se blogien suola kieltämättä, ei kai tässä auta kun ryhdistäytyä itsekin kirjoittamaan ajatukset sinne komenttikenttään. <3
Itse luen kolmen lapsen äitinä enää hyvin vähän blogeja, mutta sinun juttujasi edelleen, niin kuin olen lukenut koko blogihistoriasi ajan. Olen aina ollut huono kommentoija, kun tuntuu just että vilkkaimpina kommentointiaikoina omat kommentit oli bloggaajille taakka ja kaikki kirjoittajat pahoitteli vastaamattomia kommentteja. Pitää alkaa vuorovaikutteisemmaksi. :D
Moikka! Ooh, vautsi, miten mahtava kuulla! Sä olet ihan oikeassa tuossa kommentointi-asiassa, kannattaisi mahdollisimman nopeasti reagoida kommentteihin, sillä vastausta on kurja odotella montaa päivää :/ Mä ehdottomasti tsemppaan tässä asiassa myös :)
Kuten moni muukin on sanonut, asupostaukset ja tyyli muutenkin on oikein hyvät tällaisena. :) Ei tarvitse olla mitenkään ”ammattimaisempaa”, koska munkin mielestäni ne oikein fashion-bloggaajien asut on monesti vaan liian outoja omaan käyttöön. Sulla on kiva tyyli ja mukavantyylisiä vaatteita, jotka on tyylikkäitä, siistejä ja ajanmukaisia, mutta kuitenkin sellaisia, että ne oikeasti sopivat tavalliseen elämään. :)
Itse en kirjoita blogia, mutta luulisin, että Lilyn bloggaajat varmaan saa kommenttien puuttuessakin hyvää mieltä siitä tykkäysnapista, joka siellä on. Lukija voi kiireessäkin jättää jonkin jäljen, että täällä ollaan ja hyvin menee, vaikka en kommenttia ehdi jättääkään. :)
Moikka Hanna! Mä lähetin idiksen tykkäysnapista eteenpäin, se olis kyllä hyvä idis :) Ja sun ajatukset asupostauksista <3
No nyt tuolta ylhäältä löytyy tykkäysnappi! :)
Mun täytyy kans jättää nyt ensimmäinen kommenttini vaikka lukija olen ollut jo viiden vuoden ajan :) Itsellä samanikäiset lapset kuin teillä, tosin esikoinen on poika ja nuorimmainen tyttö :) Blogisi on huippu ja on ihanaa lukea juttuja tavallisesta arjesta. Jatka samaan tyyliin! :)
Huippua! Teilläkin on sitten jännät paikat ensi syksynä esikoisen astellessa koulutielle, ihan kuten meilläkin! Ihan vastahan sitä vitsailtiin tyyliin; ”kohta ne jo menee kouluun” – JA NYT PIAN NE MENEE! :F Mun sydäntä lämmittää niin paljon, kun kerroit lukeneesi tätä blogia viisi vuotta, V I I S I! Se on paljon, mutta menee toki nopeasti <3 Kaikkea hyvää sinne ja toivottavasti jatkossakin vaihdetaan ajatuksia täällä kommenttiboksissa :)
Se kotikutoisuus on just se mikä tekee Magicpoksista yhden mun lemppareista! Alotin Samuelin syntymän aikaan lukemaan säännöllisesti blogia (luulin vähän aikaa että Sampan oikea nimi oli Diego :D), mutta oon kyllä lukenut kaikki postaukset ekasta vikaan. Se kommentointi aina unohtuu, oiskohan tää mun kolmas kommentti tänne ikinä jes! Silti mukana ollaan ja toivottavasti vielä pitkään :) Jatka vaan samalla tyylillä niinku ennenkin!
Mun on aika paljastaa sulle nyt jotain.
Miika on (suurena futisfanina) aina rakastanut nimeä Diego, kuten Diego Maradona, yksi aikojen parhaimmista pelaajista, u kno. Hän olisi halunnut nimetä Viivin Diegoksi, mutta kun tyttö tuli, niin ei onnistunut, eikä kyllä varmaan muutenkaan olisi onnistunut. Sitten tuli Mauno-koira, jolle en kelpuuttanut Diegoa nimeksi, eikä Teppokaan oikein Diegolta näyttänyt, Rebekasta puhumattakaan. Viimein tuli Samuel eli Diego-vauva… mutta niin joutui Miika taas pettymään. :D
Ahhahah voi parkaa, tsempit Miikalle :DD Jotenkin ymmärrän kuitenki ettei sitä Diegoa oo tullu, vaikka futari oon itekin..:D Ja kotikutoisuudella ehdottomasti positiivinen merkitys, meinaa just sitä aitoutta. Kuten on muutkin kommentoinu, että tottakai huomaa että Magicpoks on ammattilaisen tekemää, mutta silti säilynyt sellanen kiva rento meininki :)
Oma suosikki blogi! Rakastan tyyli! <3
Voi kiitos Helena! <3
Tämä on mun lemppari – aitous ja kotikutoisuus, arki ja ”tavallisuus”, ne tekee tästä blogista mun lempparin. :) Asut ja sisustus ja tavalliset kuulumiset, ne on ihania ja niitä on ihana tulla tänne lukemaan! :) Eli täysin samaa mieltä kun edelliset! :) ps. Samsoet munkin lemppareita!
haha, moni on tarttunut tuohon kotikutoisuuteen, se alkoi jo vähän vaivata, mutta tiedän kaikkien tarkoittavan hyvää :) Ihana kun laitoit viestiä <3
Todellakin se on hyvällä ja positiivisella tavalla :) Kaikesta kuitenkin näkee ja huomaa, miten ammattimaisesti Magicpoks on tehty – ammattitaidolla niin, että sisältöön tosi helppo samaistua. :)
Ja se on aitoa <3
Koskaan aiemmin en ole kommentoinut vaikka joka postauksen luen. Oot symppis ja tyylisi on aika samanlainen kuin omani, perhetilanne myös. Jatka just niinku ennenkin <3
No vitsit, miten kiva kuulla ja huippua, kun jaksoit kommentoida <3
Jos kotikutoisuudella tarkoitetaan rehellisyyttä ja aitoutta niin sitten ymmärrän edeltävän kommentoinnin, muussa tapauksessa en :D mun mielestä blogi on upea, sinä ja koko teidän perhe, koti ja elämä, kaikki vaikuttaa ihan täydelliseltä ja itselleni tavoittelun arvoisilta. Silti arvostan sitä, että uskallat olla silottelematta kaikkea arkea ja vastoinkäymisiä blogista pois ja se tekee blogista helposti lähestyttävän. Olet huikean kaunis ja inspiroiva nainen ja ennen kaikkea jalat maassa – se on ainakin itselleni se syy minkä vuoksi blogia seuraan. Lisäksi annat upean esimerkin sellaisesta äitiydestä, jonka toivon jonain päivänä itsekin kokevani. Jatka samaan malliin! :) Kaikkea hyvää teidän perheelle.
No huh-huh, vau. Mitä mä sanoisin? En osaa oikein sanoa mitään muuta kuin: KIITOS! Kenenkään elämä ei tietenkään ole täydellistä, mutta ymmärrän kyllä hyvin, että lifestyle-blogeissa ei haluta tuoda esille varsinaisesti mitään negatiivista, ei rosoja tai särmiä – vaan blogi halutaan pitää kevyenä ja kauniina, hyvänmielen paikkana. Toki itsekin haluaisin inspiroida ja jakaa hyvää mieltä. Ehkä Magicpoks on siinä sopivasti puolivälissä kaikkea, välillä tuntuu hyvältä sukeltaa vähän syvemmällä ja joskus voi vaan miettiä sopivaa kynsilakan sävyä, koska sellaistahan se elämä on ja koska: keskitienkulkija peruspertsa mä oooon! :D <3
Peruspertsa lukee HYVIN mielellään perusjuttuja – huumorilla ja aitoudella kirjoitettuja, kauniita kuvia oikeista tilanteista ja aiheet kaikesta maan ja taivaan välillä = ihmisen elämästä!
I like!!
Jep, huumori on tärkeää. Se on mun juttu, se auttaa jaksamaan arjessa – ja se on tärkeä osa ainakin meitsin ihmissuhteita. Pitää aina olla pikkusen pilkettä silmäkulmassa, eiks ni?
Tää blogi on just paras 😘 Oot saanut mut nauramaan, itkemään, inspiroitumaan.. Mulla on ainakin sellainen tunne sun juttuja lukiessa, että oot aidosti sitä mitä kirjoitat. Sulla on hurjan ihana tyyli, olet todella kaunis! Että siis hei, kiitos ihanasta blogista! 😊
Eikä, ihanasti sanottu :”) <3 <3
En ole koskaan kommentoinut mihinkään blogiin, enkä oikeastaan seurannutkaan kuin muutamaa lisäksesi. Tämän postauksen jälkeen oli silti pakko tulla kertomaan miten paljon pidän tästä blogista! Mun mielestä oot kyllä peruspertsasta kaukana, asukuvia on niin kiva katsella ja oon löytänyt monia kivoja juttuja niistä! On myös niin parasta, että välillä on avaimet ja hommat myös vähän hukassa, itselleni kaikenlainen sähläys kun on myös aika tyypillistä ja se tekee tästä blogista jotenkin niin aidon. Niin kauniisti kirjoitat ystävistäsi aina myös, muistutat kertomaan omille miten tärkeitä he ovat tässä ruuhkavuosien keskellä 😊 Kaikkea parasta teidän perheen uuteen vuoteen!
Moikka! Ihana viesti, Anniina! Mä oon tosiaan pari kertaa kirjoittanut tuosta sähläyksestä – ja niiden tekstien järkevyyttä on tullut mietittyä jälkikäteen. Tuntuu, että joku saattaa parin postauksen perusteella ajatella, että olen aivan toivoton, vaikka en ihan niinkään asiaa näkisi. Äitinä, yrittäjänä ja muutenkin suhteellisen aktiivisena ihmisenä tulee hanskattua paljon asioita ja välillä on se hanska on hukassakin – monelle varmasti tuttua, mutta sitten, ei kaikille. Parasta, mitä niistä postauksista jäi käteen, on se teidän palaute, se tunne, että en ole yksin, muitakin säheltäjiä on <3 Kiitos, että kommentoit nyt <3
Luen joka päivä blogisi ja siinä on mielestäni kivoja juttuja. Perhe ja lapsiin liittyvät asiat kiinnostaa aina koska itselläkin pienet lapset juuri nyt. Pieni epävarmuus oman työn tuottamiseen on inhimillistä ja se on lupa sanoa. Kaikilla ihmisillä on joskus sama olo oli ala mikä tahansa. Jatka vaan samaan malliin niin tykätään, hyvä Maj!
Moikka! Jep välillä tulee aina sellaisia hetkiä (joskus kausiakin), että on tosi epävarma ja kyseenalaistaa oman tekemisensä, kai se on tosiaan ihan normaalia? Ihania tsemppinaisia siellä :*
Hei, sun blogia oon seurannut tyttäresi odotusajoilta lähtien… apua :D Välillä ollut taukoja mutta aina palannut. Nykyään blogisi erottuu mun mielestä edukseen hienoilla, mutta samaistuttavilla kuvilla. Ymmärrän että osassa blogeissa meininki esim. Kuvien suhteen on niin ammattimaista että huh kuvaajat ja kaikki, mutta itse en seuraa semmoisia blogeja. Tai ainakaan niiden kuvien vuoksi :) tekstit on se mikä mulle tekee blogin. Ei välttämättä yksityiselämän avaaminen, vaan mielipiteet ja semmoinen tietynlainen itsensä avaaminen. Sinulla on ollut varmasti satoja liikuttavia tekstejä, muistan kun kirjoitit väsymyksestä ja olosta, kun tulit toista kertaa raskaaksi. Lähiaikoina koskettavin on ollut teksti juoksusta ja poikasi sairaudesta.
Kiitos ihanasta blogista! Mä luen sitä erittäin mielelläni, olen lukenut koko matkani Jyväskylästä Tampereelle, ja sieltä Helsinkiin. Nykyään luen blogiasi kotoani Amerikasta, eskoista odottaessani <3
Voi vitsit, ihan hirmuisesti onnea raskaudesta, ihana juttu! Mun tekstit ehkä näyttäytyy uudessa valossa sitten äitiyden myötä, en tiedä onko näin, mutta mahdollisesti :) Kiitos, että luet ja kommentoit <3
Täällä myös pitkäaikainen, mutta hiljainen lukija. Blogisi on kotikutoisuudessaan just hyvä ja persoonallinen. Asusi inspiroivat arkipukeutumiseen. Kiitos blogistasi.
Kiitos kaima! Oli ihana kuulla :*
Mä tykkään blogissasi siitä, että tuot esille elämän kaikkia puolia; innostusta, iloa, tylsyyttä, ärtymystä, toivoa, tavallisuutta, arkea ja huippuhetkiä. Sitähän elämä on, meillä kaikilla. Pitkään olen seurannut blogiasi mutta en ole aiemmin kommentoinut mitään. Nyt tuntui että on hyvä hetki ilmaista, että blogisi on mukava osa minun arkea. Kiitos siis sinulle! :)
Vitsit tämä miten siistiä, että kommentoit nyt. Tähän postaukseen on kommentoinut tosi moni ekaa kertaa, oon niin iloinen :) Kaikki nämä teidän viestit on niin kovasti tsempanneet, oon ollut koko alkuviikon reippaampi kuin aikoihin! Toivottavasti jatkossakin innostut jättämään kommenttia, jos on mitä tahansa asiaa, kysyttävää, lisättävää, ajatuksia – ja vaikka ei sen kummemmin olisikaan <3
Vaikka en tänne enää ihan päivittäin eksy ja blogien lukeminen on jäänyt vähemmälle muiden kanavien vuoksi, tänne tulen siis juuri asujen vuoksi! :) Järkevää, tyylikästä mutta tavallista pukeutumista, juuri sellaista mitä varmaan monen arkeen kuuluu. Myös se että vaatteet ovat aikaa kestäviä eivätkä juuri aina sitä kuuminta huutoa, on ehdoton plussa. Kuinka monta kertaa se oma harmaa neule tai mustat saappaat on tuntunut hyvältä laittaa päälle, kun täällä blogissa samankaltaisia vaatekappaleita huomaa ihailevansa.
Näin on juuri hyvä, tsemppiä ”uuden” blogin kanssa :)
Kiitokset :) Onpas mukava kuulla, että ihan perusasut kiinnostelee, koitankin saada kuvattua niitä vähän ahkerammin jatkossa :)
Mun piti kommentoida jo pari viikkoa sitten, nyt kun luin tämän niin saan aikaiseksi. Oma fiilikseni on juurikin tuo: asuni ovat tavallisia, en omista merkkilaukkuja tai lenkiä, olen kotiäiti jonka kotikaan ei ole erityisen hieno. Järkkäri on 4,5 vuotta vanha ja ostaisin heti uuden jos voisin. Huonommuuden tunne blogin kanssa oli joulun aikaan todella kova ja nuo vähentyneet kommentit vaikuttavat todella paljon intoon tehdä! Pari viikkoa sitten klikkailin blogissasi johonkin 2010 postauksiin ja näin ne peiliselfiet ja hyvin tavallisen Maj’n. Sen mistä itse olet blogisi luonut. Sain lisää inspistä omaan blogiini ja tsemppiä siitä, ei kukaan ole seppä syntyessään, minäkin voin vielä kehittyä. Siis kiitos inspiraatiosta. Ja blogimuutto vaikuttaa itseeni edelleen, vaikka muutin 3,5 kk sitten. Se vaatii yllättävän paljon totuttelua. Hyvää viikonlopun jatkoa!
-Katja
optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi
Moikka! Totta tosiaan, juuri se sama tavallinen Maj täällä kirjoittelee, kuin mitä silloin 2010 :) Toki kamerakalusto on tässä seitsemän vuoden sisällä päivittynyt useampaan ootteeseenkin, mutta itseasiassa en edes omista järjestelmäkameraa. Kaikki blogissa näkyvät kuvat on otettu Olympuksen Pen E-P5:lla, joka on palvellut hyvin meikäläistä jo useamman vuoden. Kiitos kommentista ja tsemppiä blogihommiin, mahtavaa jos sait tästä tekstistä inspistä omaan tekemiseen! PS. Näkisitpä 2009 vuoden postaukset :D;D