*yhteistyössä Asennemedia ja Arabia
Lapsuuden kodissamme oli tapana kokoontua joka ilta perheen kesken syömään, ainoastaan isän paikka saattoi olla arkisin tyhjänä, sillä niin kauan kuin muistan, hän on tehnyt pitkää työpäivää yrittäjänä. Kotonani ruokapöydän ympärillä on vaihdettu päivän kuulumiset ja puitu monenlaisia asioita. Kippistelty onnistumisille, naurettu toilailuille, kerrottu murheistamme – ja toisinaan liikututtu kyyneliin asti. Joskus joku on saattanut rynnätä pois pöydästä tunnepuuskissaan, mutta aina ne asiat on kuitenkin saatu selvitettyä.
Yllätyin kuullessani, että me suomalaiset syömme eurooppalaisista vähiten yhdessä – ja kun asiaa pohtii tarkemmin, niin ei se ole ihmekään. Meidänkin perheessämme on arkisin paljon menoja. Lapsilla saattaa olla päiväkodin jälkeen jo hoppu harrastuksiin – ja aikuisillakin on omat menonsa. Meitä suomalaisia taitaa vaivata liian usein se paljon päivitelty (ja ainainen) kiire.
Arabia on lähtenyt kampanjoimaan Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi yhteisten ruokahetkien puolesta – ja me ollaan tässä mukana, enemmän kuin innoissamme. Arabian laadukkaat, kauniit ja aikaa kestävät astiat ovat kulkeneet elämäni ensi metreiltä asti mukana. Uunikokki-vuoassa syntyi lapsuuden herkkuruokani makaraonilaatikko ja olen saanut samanlaisen vuoan äidiltäni aikoinani ensimmäiseen kotiini, joten perinne jatkuu. Varmasti aika monella meistä löytyy ainakin joku muisto tai tarina Arabian astioihin liittyen? Suomi 100 -mukien joukosta löytyy Myrna-kuosi, jonka nähdessäni aikamatkustin mielessäni kauas taaksepäin, lapsuuden huolettomiin kesiin ja mummolaan.
Perhe ja ystävät ovat minulle kaikki kaikessa. Tänä vuonna aikeissani on kutsua ystäviä syömään kanssamme ja mitä useammin, sen parempi – myös oman perheen kanssa keskitymme löytämään arkisinkin enemmän yhteisiä ruokahetkiä.
Olen myös oppinut, että kamuja voi tavata arkisenkin ruoanlaiton merkeissä, ei sen tarvitse aina olla mitään niin ihmeellistä, tärkeintä on yhdessäolo. En ole itse kovin hyvä keittiössä, kuten tiedätte – mutta on tässä sentään matkan varrella jotain tullut opittuakin. Onni on ruuanlaitosta innostuneet kamut, joilta olen saanut paljon hyviä vinkkejä omaan tekemiseeni.
Meillä on kaveripiirissä myös ihan oma juttu; syömme lasten kanssa iltapalan usein toistemme luona, itseasiassa viimeksi sunnuntai-iltana. Se on lapsista hauskaa ja iltatoimiin kuluu vähemmän aikaa, kun ei tarvitse keitellä kotona enää puuroja erikseen. Tällä tavalla saamme vielä hetkisen venytettyä yhdessäoloa ja varastettua pari extraminuuttia kuulumisten vaihtamiselle.
Viikonloppuna lautasiltamme löytyi chilistä (supertulista) kasviskeittoa halloumijuustoleipien kera ja lasten lautasilla oli keitosta miedompi versio. Syömään kutsuttiin myös Tampereella vierailulla olleet vanhempani.
Värit ovat tervetulleita niin lautaselle, kuin kattaukseenkin. Graniitinharmaat Arctica-sarjan lautaset näyttävät omaan silmääni niin virkistävän raikkailta keittiössämme vallinneen pitkän valkoisen kauden jälkeen – oletteko samaan mieltä?
Ja jos aikataulut on vaikea sovittaa yhteen, niin hyvä vaihtoehto on että perhe edes kerran viikossa kokoontuisi saman pöydän ääreen – pitkän kaavan mukaan!
No kyllä me pyritään syömään perheen kanssa yhdessä mahdollisimman usein! Kovin pitkää kaavaa on vähän haastavaa järjestää 4- ja 6-vuotiaiden kanssa, heh!
Ihanan väriset lautaselt!
No eikös oletkin, näistä tuli heti mun lempparit! <3
[…] bloggaajista on Mari, jonka kanssa olemmekin jo suunnitelleen yhteistä […]