… tai siis todella vanhat yöpöydät! Kerroinhan jo, että meille on tulossa uudet yöpöydät. Vuosi sitten, kyllä. Viime talvena maalautimme vanhempieni yli 30 vuotta vanhan sängynrungon ja vasta jälkikäteen hoksasimme, että alunperin varastossa tarpeettomana lojuneeseen sänkyyn kuuluu myös aika kivat yöpöydät. Kyllähän nekin piti saada.

Yöpöytien osat olivat tietenkin hukassa, vanhempani etsivät kissojen ja koirien kanssa niitä varastoista. Lopulta osien löydyttyä kesti aikansa kuskata yöpöydät maalaamoon toiseen kaupunkiin. Maalari ei tietenkään enää muistanut millä valkoisen sävyllä hän maalasi sängyn, joten saimme postissa värikartan. Värikartassa oli hänellä käytössään olleet maalit, yli 50 eri valkoista, joiden joukosta valitsimme yhden yöpöytiä varten. Maalauksessa sitten tietenkin kesti aikansa, lopulta yöpöydät saatiin haettua Ylivieskaan ja sieltä edelleen tänne Tampereelle.
No, vihdoinkin ne ovat täällä – ja paikallaan. Maalin sävy muuten oli vähän sinertävämpi, kuin sängyssä, mutta hei, todellakin se sai kelvata :D Alkuperäinen väri kalusteilla on mattamusta ja ne maalattiin (automaalaamossa) aavistuksen kiiltävän valkoiseksi.
Ei mene nuo saumat (vai mitkä ne nyt on?) ihan yks yhteen, mutta ei se mitään. Sänky sekä yöpöydät ovat mielestäni kauniit ja erityiset itselleni – samanlaisia ei varmasti kovin monesta kodista löydykään. Rakastan aikaa kestäviä huonekaluja ja niiden tarinoita. Äitini kertoi, että tätä sänkykokonaisuutta varten hän ja isä säästivät pitkään, se oli kuulemma ollut vähän liian kallis, mutta silti se oli saatava.
Yöpöydissä on kaksi tilavaa laatikkoa, johon sujahtaa aikasemmin tuolilla lojuneet kirjat, käsivoiteet, villasukat, kynsilakat ja tilaa vielä jääkin.
Mitä pidätte? Kannattiko odottaa?
-Maj
Todellakin! Kauniit ja todentotta aikaa kestävät. Kalusteet, joilla on tarina, tuppaavat siirtymään sukupolvelta toiselle :)
Jee, kiitos! Olisihan se ihanaa, jos vaikka joku meidän lapsista joskus (piiitkään ajan päästä) kelpuuttaisi tämän sängyn itselleen <3
Kyllä kannatti. Tarkkasilmäisenä huomasin, että yöpöydän alta taitaa uupua ”tassu” sillä saat saumoja korjattua:):)
No totta, hyvä huomio! Nyt on tassut laitettu ja rakojen erokin vähän tasaantui :)
No on kyllä todella kauniit yöpöydät, vau! :)
Kiitos Noora! Näitä ei ihan heti ollakaan vaihtamassa, sen verran säätöä pöytien kanssa oli :P
No ehdottomasti kannatti odottaa! Nykyään kun tuntuu muutenkin olevan vaikeaa löytää kivoja yöpöytiä, ellei tahdo turvautua aina Ikeaan.
On ihanaa, että huonekalut kertovat tarinaa asukkaistaan. Se tuo oikeasti tunteen siitä, että koti on asukkaidensa ja siihen kytkeytyy erityistä historiaa. Itse tulin niin iloiseksi, kun sain sohvapöydäksi olohuoneeseeni alunperin 50-luvulta peräisin olevan pöydän, pienellä tuunauksella tosin. Pöytä on ollut alunperin isovanhempieni, ja se on kiertänyt vanhempieni mukana heidän opiskelija-ajoistaan lapsuudenkotiini saakka, josta se löysi tiensä lopulta minun asuntooni. Mutta on ihan mieletöntä miettiä, miten vuosikymmenten aikana yksi pöytä on vaeltanut ajasta ja sisustuksesta toiseen, ollut osana ihmisten tarinoita ja koteja. Sellainen tarina hyvittää pienet kolhut ja epätasaisen maalipinnan.
Kuulostaa hyvältä – ja oon sun kanssa samaa mieltä. Meiltä löytyy sängyn ja yöpöytien lisäksi olkkarista todellinen aarre, pappani vanha Mademoiselle-tuoli :)
Oikein tyylikkäät ja mikä parasta, ei jokaisen makkarista löydy samanlaisia! 😊
KIva, että säkin tykkäsit! Alkuperäiset mattamustat oli kans ihan mageet, mutta nää sopi mun mielestä meille paremmin :)
Oih, ihanat! Sekä sänky että yöpöydät 😍 minäkin haaveilen jostain tuon kaltaisesta sängystä, tai ehkä vanerinen olis myös tosi kiva, mutta nykyinen vuokra-asuntomme on vain väliaikainen ja makuuhuone pieni joten ehkä uusi sängyn runko ja yöpöydät saa odottaa sitten ihan omaa kotia joka toivottavasti saadaan lähivuosina. :)
No jooo, vanerinen sänky kuulostaa myös tosi hyvältä, sellainen tosi simppeli? Sulla on hyvää aikaa nyt kartoittaa vaihtoehtoja, Aamukahvilla-blogin Henriikalla ja Jannella on ihan täydellinen sänky, kurkkaappa – > http://aamukahvilla.fi/2016/09/sanky-sailytystilalla/
Ihana kokonaisuus! Rakastan näitä tarinoita vanhoista kalusteista. Meiltä löytyy mummon sänky ja keinutuoli, sekä lipastoja. Vanhemmiltani sain lapsuuteni ruokapöydän. :)
Hei Taru! Kuulostaapa hyvältä, vanhoilla kalusteilla saa ehkä juuri sitä vähän persoonallisempaa otetta sisustukseen, jos tykkää :) Meilläkin oli vanhempieni vanha (kunnostettu) ruokapöytä ja harmitti ihan älyttömästi, kun jouduttiin luopumaan siitä tilanpuutteen takia edelliseen kotiin muuttaessamme:/
Heii! Maalattiinko nämä tosiaan siis automaalaamossa? Kuulisin mielelläni hieman lisätietoja!! Tehdään remppaa ja kolme tummaa sisäovea pitäisi saada valkoiseksi.
Moikka Anni! Joo siis nämä maalattiin automaalaamossa, mitää ihan ilmaista se ei ollut, sillä 500 euroa maksoi sänky/yöpöydät :) Kysy vaan jos haluat tietää tarkemmin jostain? Se yritys, jossa nämä teetettiin ei tee enää maalauksia, ei autojen, eikä huonekalujen.