Lasten syntymän jälkeen itselläni ei varmaan koskaan ole ollut sellaista tilannetta, etteikö olisi jotain tekemistä. Toki joskus on niin, että tekeminen ei ehkä ole sieltä mieluisimmasta päästä, vaikkakin sitä riittää. Tuttu tunne varmasti monelle teistäkin, oli niitä lapsia tai ei, elämä on nykyään niin hektistä.
Lapsuudestani muistan kuitenkin hetkiä, kun ei ollut mitään tekemistä. Kävelin äitini perässä ympäri taloa ja valitin tekemisen puutetta. Äidin vastaus oli muuten aina, että ”mitäs jos vaikka auttaisit siivouksissa?” Olen muuten itsekin joskus heittänyt saman jutun omille lapsilleni, vaikka tiedän, miten ärsyttävää se oli.
Nykyään löytyy aina se vakkarikonsti, millä lapset saa ihan varmasti viihtymään ja rauhoittumaan, tiedättehän? Eipä sitä tarvitse kuin vähän puhelinta vilauttaa, niin ainakin meidän muksut on heti innoissaan. Puhelimesta voi katsoa lempparipiirrettyjä tai pelailla kivoja pelejä, onhan se ihan kätevä ja pienissä määrin ihan kivakin juttu.
Näyttöön (oli se sitten tabletti, läppäri, puhelin tai telkkari) tuijottaminen ei kuitenkaan omasta mielestäni ole sellainen puuha, mitä haluaisin lasteni pelkästään tekevän. Ihan siitä syystä meidän taloudesta ei toistaiseksi löydy tablettia, vaikka se olisikin tosi näppärä reissulla ja välillä muutenkin, mutta hyvin ollaan pärjätty ilmankin.
Olenkin kertonut, että meillä lapset harrastaa aika paljon. Lisäksi me kannustetaan lapsia leikkimään kavereiden kanssa ulkona. Välillä pitää tomerasti sanoakin, että nyt ei kaverit voi tulla meille, eikä saa mennä kavereillekaan, vaan ainoa vaihtoehto on olla ulkosalla. Rivarista on helppo lähteä ulkoilemaan ja meillä on tässä ihan kiva sisäpiha, missä naapuruston lapset viihtyvät keskenään hyvin leikkimässä.
Joskus kuitenkin ideat loppuu ja tulee se ”ei oo mitään tekemistä” -tilanne. Silloin sisaruksilla syntyy helposti keskenään riitaa ja aikuisen pitää yrittää keksiä puuhaa. Mun mielestä tässä postauksen kuvissa vilahdelleet Unplug & Play -puuhakortit ovat hauska idis.
Nyt keväällä Name It -liikkeistä voi käydä hakemassa keräilylaatikon, jonne voi kerätä puuhakortteja, joita löytyy yhteensä 36 erilaista. Laatikot ja kortit eivät maksa mitään. Korteissa on erilaisia ideoita leikkeihin, luoviin puuhiin, ruuanlaittoon ja askarteluun. Joka viikko ilmestyy uusia kortteja ja kolmena kampanjaviikkona korttien mukaan saa ilmaisen lelun avuksi leikkeihin.
Me saatiin postissa laatikollinen puuhakortteja ja tykättiin kovasti. Omia lemppareita on kortit, joista löytyy leikkejä äidin tai isän lapsuudesta. Melko monet, superhauskat, yksinkertaiset pelit ja leikit on päässy unohtumaan tässä vuosien saatossa. Muistatteko, miten hauskaa oli pelata avaimen piilotusta tai millaisia kuvioita sai väänneltyä kahden käden väliin pingotetusta kuminauhasta? Kun alkaa miettimään, niin kaikkea sitä on tullut tehtyä. Meillä oli naapurin tytön kanssa myös eläinten pelastupartio, jonka asiakkaina oli lähinnä hyönteisiä.
Yksi korteista löytyneistä leikeistä oli ”Kimin Peli”, onkohan tuttu kenellekään? Mä olin tästä pienenä (ja edelleen) innoissani. Kimin pelissä kerätään mitä tahansa kotoa löytyviä arkipäiväisiä esineitä, joita pelaaja saa hetken tutkiskella ennen kuin ne piilotetaan liinan alle. Sitten pelaajan pitää muistaa, mitä esineitä näytillä oli. Meidän perheestä kukaan ei onnistunut muistamaan kaikkia kymmentä tavaraa! Pelin tietysti voittaa se, joka muistaa eniten esineitä.
Näiden korttien tarkoitus on ohjata lapsia kivoihin puuhiin, pois digivempainten ääreltä. Unplug & play -kortteja on alettu jakamaan Name It:n myymälöissä 2.2.2017 alkaen ja kampanja kestää yhdeksän viikkoa.
Nyt on kyllä superihana kevätkampanja, hyvä Name it – näitä lisää! Tampereelta ei taida löytyä omaa myymälää, mutta onneksi Lempäälän Ideapark on ihan lähellä. Täältä pääset halutessasi tsekkaamaan Name It -myymälöiden sijainnit :)
-Maj
Kiva tuo Name Itin kampanja, ruutua tuijottelee monet niin lapset kuin aikuisetkin liikaa. Ja avaimenpiilotus, ihan mahtava leikki lapsuudesta! :D
Jep! Itsekin tuijotan aaaivaan liikaa ruutua, myös vapaalla :/
Meiltä ei kanssa tablettia löydy ja 4 vuotias saa normaalisti katsoa max. Tunnin telkkaria päivässä. Peleihin ei vielä ole edes päässyt tutustumaan. On surullista, miten monet lapset on jo parivuotiaina naama kiinni tabletteja esim. Kauppareissulla. Hyvä idea nuo name itin kortit
Pikku Kakkosen ääressä taitaa ainakin viihtyä aika moni lapsi – ja sen verran mun mielestä päivässä telkkarin tuijottelua on vielä tosi ok :) Ja eikös olekin niin ihana idis?