*Kaupallinen yhteistyö, Arabia ja Asennemedia

Me vietettiin yhtä erittäin harmaata, mutta suloista, iltapäivää tyttöpainotteisella porukalla ystäväni Even luona. Ensi tiistaina, virallisena ystävänpäivänä, ei ehditä näkemään tai kahvittelemaan, joten tehtiin se jo ennakkoon – vaikka joka päivähän se on ystävänpäivä, eikö niin?

Eve oli kattanut ruuan ja me Rebekan kanssa pamahdettiin kukkien ja muutamien tarvikkeiden kera suoraan valmiiseen pöytään. Ei ole Even kotitekoisia burgereita voittanutta, nam! Syömisen jälkeen otettiin tytöt mukaan keittiötouhuiluun. Herkuttelu kun on taas sallittua mullekin näin tammikuun jälkeen ;)

Leipomisesta ei voi ehkä tällä kertaa puhua, mutta lapset saivat osallistua herkkujen ”tekoon” eli Rebekka pääsi dippailemaan vaahtokarkkeja suklaaseen ja koristelemaan niitä. Pikkuinen Inna oli kaikessa touhuamisessa yleisesti läsnä, hänelle taidettiin vaihtaa vaatettakin ennen kuin nappasin nämä kuvat, sillä neidin paita näytti siltä, kun oltaisiin leivottu vähän enemmänkin.

Tätähän se oikeasti useimmiten on, en malttanut olla nappaamatta kuvaa aidosta hetkestä. Oman elämäni ruoka- tai kahvihetkissä on ollut kaatuneita juomalaseja (enemmän ja toisinaan vähemmän) jo yli kuusi vuotta. Muutamia vuosia sitten päivieni tähtihetki oli kahvittelu lasten nukkuessa päikkäreitä, nautin hiljaisesta tuhinasta ja siitä ettei laseja sisältöineen kaatunut pöydälle tai ruokaa lentänyt lattialle.

Jokunen astiakin on hajonnut vuosien saatossa, mutta se kuuluu elämään. Harvemmin kahvipöydässä istuskellaan ihan vaan seesteisesti pikkuväen ollessa paikalla. Kattauksen voi silti tehdä kivasti ja nätisti, vaikka se ei olisikaan aivan tiptop ja viimeisen päälle.

Onni on ystävät, jotka ymmärtävät kaiken ruokapöydän ympärillä tapahtuvan tohinan – oli heillä sitten omia lapsia tai ei. Olen aina ollut sitä mieltä, että juuri minulla on kaikista parhaat ystävät, täydelliset. Eve etenkin on niin upea, hän jaksaa touhuta keittiössä pienen Inna-tyttärensä kanssa. Ihailen Even pitkää pinnaa, Inna saa aina halutessaan osallistua ja pieni tyyppihän nauttii saadessaan tehdä itse, oli se sitten tunnustelua tai maistelua.

Pöytä oli katettu Arabian astioilla, tietysti vähän ystävänpäivän teeman mukaisesti. Vaaleanpunaiset mukit ovat Arabian Koko -sarjan herkkupaloja. Ne yhdistyvät ihan mutkattomasti valkoisiin 24h-sarjan pieniin ”vateihin” sekä monikäyttöisiin Arctica-sarjan lautasiin.

Useimpina aamuina päädyn juomaan aamukahvini juurikin näistä vaalenpunaisista mukeista, ne jotenkin tekevät kahvihetkestäni astetta lempeämmän, vähän paremman.

Jumituttiin Even kanssa istumaan pöydän ääreen, jos nyt ei tunneiksi, niin pitkäksi aikaa kuitenkin. Tiedättehän sen kavalan iltapäivän väsymyksen, mikä iskee kun istahtaa alas koko päivän touhuamisen jälkeen.

Tajusimme kahvittelun jälkeen, että meillä oli vielä keksitikkarit tekemättä, ou nou! Innan piti lähteä jo päiväunille. Jaettiin hommat, niin että kaikki olivat tyytyväisiä; Rebekka ja Eve keskittyivät tikkareihin, minun kuuratessa keittiötä puhtaaksi.

Cake Popsit eli kakkutikkarit on nopeita ja helppoja valmistaa. Taikinaan tarvitaan vain dominokeksejä ja tuorejuustoa. Herkkumassasta pyöritellään suklaaseen dipattavia palleroita – testasin itsekin pyörittelyä ja dippailua siivoustouhujeni lomassa. Rebekka tuumasi, että näitä voitaisiin tehdä synttäreillekin, ihan ehdottomasti joo!

Isot kiitokset vielä Evelle, sillä tästä harmaatakin harmaammasta talvipäivästä jäi vaan vaaleanpunaiset muistot. Ylihuomenna vietetään virallista ystävänpäivää, muistakaa rakkaitanne!

-Maj