1. Lähden aina kiireessä. Ei auta vaikka valmistelisin lähtöä tunteja aikaisemmin, sillä se viime hetken paniikki iskee silti. Alan viime hetkellä touhuamaan jotain älytöntä tai muistan jotain asioita, jotka pitää hoitaa vielä ennen lähtöä. Yleensä mulla on kuitenkin tuuria ja ehdin viime hetkellä esim. junaan/bussiin. Joka kerta lupaan parantaa tapani, enkä ikinä tee sitä. Saan niin vielä joskus sydärin.
2. Mulla on aina paljon tavaraa mukana. En voi lähteä mihinkään pelkän pienen käsilaukun kanssa, vaan raahaan aina olallani kangaskassia, pahimmassa tapauksessa kahta. Varaudun muka kaikkeen mahdolliseen, mutta silti mun laukussa ei ole mitään järkevää. Vesipullo, sateenvarjo, kamera ja läppäri nyt ainakin. Pidemmille reissuille en osaa pakata ollenkaan, joten välttelen sitä viimeiseen asti.
3. Olen ehdottomasti ilta- ja yöihminen. Olen tehnyt joskus aikoinaan kaksi vuotta pelkkää yövuoroa, työaika oli klo 22-06 – ja se sopi minulle yllättävän hyvin. En ole koskaan ollut hyvä heräämään. Tuntuu, että kehoni on hereillä vasta illalla. Esimerkiksi juoksulenkit ovat tuskaisia aamulla tai päivällä, ilta on minulle paras aika liikkua.
4. Olen taipuvainen melankoliaan. Ainakin tietyllä tavalla, enkä tarkoita nyt sairautta tai masennusta. Koen sen olevan tietyllä tapaa voimavara. Joskus melankoliaa haluaa myös vaalia, se on murheellisuuden onnea. Kesäöissä on jotain uskomattoman riipaisevaa.
5. Olen pakkomielteinen hampaidenpesun suhteen. Pesen hampaita monta kertaa päivässä, olen saanut varoituksen hammaslääkäriltä, hammaskiille kärsii jatkuvasta harjauksesta. En voi itselleni mitään, inhoan likaista tunnetta hampaissa niin paljon. Pidän hammasharjaa laukussa mukana, enkä voi ymmärtää ihmisiä, jotka skippaavat hammaspesun.
6. Jumitun biiseihin. Tätä varmaa tekee moni muukin? Kuuntelen yhtä ja samaa biisiä taukoamatta niin pitkään, että kaikilta muilta menee hermot ja lopulta itseltänikin menee maku.
7. Laitan vesilasin aina yöpöydälleni, vaikka en juo siitä. Jos se ei ole siinä vieressä, niin joudun nousemaan sängystä juomaan.
8. En ole omasta mielestäni yhtään kilpailuhenkinen.
9. Inhoan kaikkia hauskoja pelejä ja leikkejä, joiden avulla on tarkoitus tutustua ihmisiin. En haluaisi kirjoitella ihania asioita lapulle ihmisistä. En mielelläni osallistu laulamiseen ja taputtelemiseen tai muihin vastaaviin juttuihin, joiden tarkoitus on kohottaa tunnelmaa. Olen aina ollut sellainen, jo pienenä ahdistuin, kun jossain leirillä piti tehdä hauska yhteisjumppaa Fröbelin palikoiden tahtiin, apua. Olenko ilonpilaaja?
10. Skam sai kyynelkanavani auki oikein kunnolla ja kun aloitan itkemisen, niin sille ei meinaa tulla loppua. Suunnittelen katsovani sarjan uudelleen, vaikka en koskaan aikaisemmin ole jaksanut katsoa kahta kertaa samaa sarjaa. Skam menee samaan kategoriaan kun ”Hiljaiset sillat”.
Oih, Hiljaiset sillat. Samaistun ❤️
Pitäis kyl kattoo se, pitkästä aikaa <3 Nenäliinat valmiiks.
Ou mai gaad, onnistuit yllättämään: Olin pitänyt sua aina yltiöpositiivisena, energisenä ja todellakin tutustumisleikeistä innostuvana tyyppinä, mutta et olekaan – vaan olet kuten minä! I can relate :)
Voi sua! Mä oon pessimisti, pelkään pettymyksiä :D
Hiljaiset sillat, se on niin ihana mut niiiiiiiin surullinen :) Ymmärrän ton täysin ja itken leffassa lähes aina jollei nyt ihan komediasta oo kyse.
Se on ihan uskomattoman riipaiseva, ääääh! Pystytkö suosittelemaan muita takuuvarmoja itkuleffoja?
Hachiko! Takuuvarma itkuleffa!
Moi! Mistä tuo ihana unisieppari on? :)
No helou, se on Krabilta!
Mun on kans pakko pestä hampaat heti, jos olen syönyt jotain makeaa ja sokerista kakkua, karkkia jne. Ei vaan pysty oleen,kun hampaiden pinnalla tuntuu sellainen sokerikerros 😊
No jooo kakkua ja limpparia, namnam :D:D
Numero 9:ään voin samaistua ainakin osittain! Ihmisiin tutustuminen on ihan kivaa, mutta kaikeinlainen laulaminen ym. hölmö aktiviteetti ei kiinnosta :D en tykkää laulamisesta (en osaa) enkä varsinkaan halua laulaa muiden kuullen.
Minkälaisissa hommissa olet muuten ollut, kun olet yötöitä tehnyt? Tai haluaisitko kertoa mitä töitä olet tehnyt ennen nykyistä työtä? Olisi hauska kuulla, mutta ymmärrän jos et halua kertoa.
3, 7 ja 9
”Melankolia on murheellisuuden onnea”. Erittäin osuvasti kuvailtu. Itse koen myös olevani jollakin tapaa melankolinen luonteeltani. Olen tulkinnut sen jonkinlaiseksi surumieliseksi kaihoksi. Pidän myös toisinaan melankolisesta musiikista. Siinä on jotakin hyvin rauhoittavaa ja puhdistavaa.
Ja sitten asiasta aivan toiseen. Hauska huomata kuinka muoti kiertää kehää. Viidenneksi ylimässä kuvassa sinulla on lähestulkoon samanlaiset kengät jalassasi kuin itselläni oli vuonna -98 ylioppilasjuhlissani :) Harmi, ettei ole tullut säästettyä niitä. Näyttävät taas kivoilta. Nyt on muutenkin paljon näkynyt oman nuoruuteni vaatteita kaupoissa.
Mä oon tänä kesänä vähän uiskennellut itselleni liiankin syvissä vesissä ja uponnut melankolian maailmaan, ehkä turhankin usein. <3 Ja kengät, omistani ei taida jäädä jäljelle mitään ;) :D Kiitos ihanasta kommentista.