Ihmiset ovat kehuneet kilpaa Ruisrockia ja some on pursunnut aurinkoisia festarikuvia, en itsekään voi mitään muuta kuin olla tismalleen samaa mieltä muiden kanssa. Meidän tiimi, johon kuului Hennan ja Idan lisäksi myös veljeni Petteri, oli omasta mielestäni tietenkin lyömätön.

Kerroinkin jo aikaisemmin, että Henna majoitti meidät kaikki luokseen, aamut sujuivat rauhallisesti brunssitellen ja kahvia hörppien. Idalla oli tietysti ultimaattiset kestävyysurheilijoille tarkoitetut juomajauheetkin mukana, eli nesteytys oli vähintäänkin kunnossa. Kolmen päivän festarointi on huomattavasti kivempaa, kun saa nukkua kunnollisessa sängyssä edes ne muutamat tunnit. Kyllä tässä vuosien varrella meininki on muuttunut aavistuksen mukavuudenhaluisemmaksi, mutta ei kyllä yhtään tylsemmäksi.

Matkat Ruissaloon me huristeltiin kätevästi vesibusseilla. Tietysti kävelyssäkin on varmasti oma tunnelmansa, mutta etenkin takaisintulomatka taittui mukavasti vesiteitse. Ruisrock oli tänä vuonna loppuunmyyty, lauantaina oli valtavasti jengiä liikenteessä. Kaikki sujui kuitenkin ainakin mun näkökulmasta katsottuna hyvin, saatiin suhteellisen nopsasti tilattua niin ruokaa kuin juomaakin.

Lady Luck siinä niin upeine festarimekkoineen! Aina kun on todella hauskaa oikeasti, niin kuvaaminen jää vähemmälle, niin kävi myös tällä kertaa. Mun festariasuista ei ole mitään sen kummallisempia kuvia, mutta toisaalta; eipä niissä mitään supererikoista ollutkaan. Samat sandaalit jalassa, illalla heitin mekon päälle hupparin ja saatoin vetää siihen vielä takinkin, mukavuus ennen kaikkea.

Koitettiin pysytellä Pepen kanssa coolina, onnistumatta kovin hyvin. Oikealla meidän festarikengät, omiani en ole jaksanut vielä edes koittaa puhdistella. Olen kyllä valmis uhraamaan ne, jos tilanne siltä näyttää.

Artun kanssa otettiin hymyskaba, tämä kuulemma meni mulle tällä kertaa. Festareilla oli niin paljon tuttuja, käytiin katselemassa keikkoja vähän erilaisilla kokoonpanoilla. Ehdin nähdä kaikki keikat jotka halusinkin, ainoastaa Gasellien keikka me missattiin, höh! Sunnuntaina olin suuntaamassa jo Zara Larssonia katsomaan, mutta sitten vaihdoin suuntaa ja kipitinkin fiilistelemään Lihamyrskyä, eikä kyllä harmita yhtään, oli ihan superhauskaa!

Aivan täydelliset kolme päivää takana siis, viikonlopun kreiseimmät kommellukset varmasti naurattavat vielä pitkään. Ensi vuotta odotellessa voi käydä fiilistelemässä Janitan ottamia festarikuvia Ruisrockin instatilillä, onnistutteko bongaamaan meidät sieltä?

Pakkohan tähän loppuun on vielä kiittää klassisesti Ruisrockia  ja kaikkia mahtavia tyyppejä, kiitoskiitoskiitos!

-Maj