Blogit ovat muuttuneet ihan valtavasti muutamassa vuodessa, tekeminen on ammattimaistunut, kuvat ovat huippulaadukkaita ja sisältö tarkasti suunniteltua, onhan bloggaaminen nykyään yhä useammalle kokopäivätyö.
Olen itse kirjoittanut vuodesta 2009 ja kieltämättä välillä pieni häpeän puna nousee poskille selatessani vanhoja postauksia. Ensimmäiset, kaikista vanhimmat kirjoitukseni ovat jemmassa bloggerissa ihan vain itseäni varten. Bloggaaminen oli minulle alunperin hauska kokeilu, ehkäpä luonnollinen jatke Irc-galleriahengaukselle. Kirjoitin käytönnössä suodattamatta kaikesta mitä mieleeni juolahti. Yhden postauksen tekemiseen ei silloin kovin montaa minuuttia uponnut.
Vanhat postaukset ovat silti myös liikuttavia ja jotenkin ihanan aitoja. Silottelemattomia hassuja päähänpistoja. Kuvia aamupalaleivistä, sotkuisesta olohuoneesta ja peilin kautta ikuistetuista asuista. Perusidea lifestyle-blogeissa on edelleenkin sama, mutta sitten; ei todellakaan ole. Kuka jakaisi kuvan voileivästä, jonka päällä on ihan tavallinen juustoviipale ja siinä sivussa vähän hörsteinen kahvikuppi? Niin ja miten ne päättömät asukuvat, joissa bloggaaja on oudossa asennossa saadakseen kuvan peilin kautta itsestään? Kieltämättä hauskoja, ehkä samaistuttavampia? Kaipaako kukaan sitä vanhaa meininkiä?
Sapen kanssa ollaan pohdittu monet kerrat bloggaamista ennen ja nyt. Neiti itse kirjoitti yli seitsemän vuoden ajan aktiviisesti kauneusblogiaan, mutta pari vuotta sitten hän pisti kiskan kiinni ja siirtyi uusiin haasteisiin. Sapen kirjoitukset vuosilta 2011-2015 ovat edelleen luettavissa (onneksi) täällä.
Fiilisteltiin Sapen kanssa vanhoja blogiaikoja, lainattiin kameraa ja ajeltiin kahdestaan ilta-auringon paisteessa Sompasaareen meikkailemaan. Spontaanisti, ilman mitään kunnianhimoisia suunnitelmia, lähinnä siis omaksi huviksi.
Sape suti mulle näiden kuvien meikin! Innostuttiin myös kuvaamaan tuotteet sekä muutamat välivaiheet eli saattaapa olla, että täältä Magicpoksista löytyy myöhemmin Sapen tekemä tutoriaali tästä meikistä. En voi varmaksi sanoa, saako summamutikassa räpsimästämme matskusta mitään irti tai onko kauneusgurullamme fiilistä ja aikaa tehdä yhden postauksen mittainen comeback. Ehkä.
Meillä oli ihan mielettömän hauskaa ja just hyvä tekemisen meininki, ilman sitä onnistumisen painetta – ja bonarina mä sain matkustaa täydessä tällingissä Helsingistä takaisin kotiin. Ehditte ehkä kurkkaamaan vielä jotain matskua kuvaussessioistamme Instagram Storiesin puolelta.
Tarvitsen tätä lisää. Pitäisi ehdottomasti useammin tehdä juttuja lähtökohtaisesti itseään varten.
-Maj