Paniikki iskee, kesäillat lyhenevät koko ajan. Mitä kauniimmaksi ne tulee, sen lähempänä syksy on, ironista kyllä. Eilen olin ihan kuolemanväsynyt Tammerfestin jäljiltä, mutta naamioiduin hattuun & aurinkolaseihin ja lähdettiin katselemaan auringonlaskua.
Ehdimme kolmeen paikkaan, ennen kuin aurinko painui mailleen. Jotain taikaa kesäöissä kyllä on, samaan aikaan ne on niin riipaisevia ja toisaalta lohdullisia. Tämä taitaa olla kaunein nappaamani kuva eilisen tunnelmista.
Mietin laittavani puhelimen pois pariksi päiväksi, jos vaikka yrittäisin keskittyä enemmän kaikkeen meneillään olevaan. Tai jos ei kokonaan pois, niin vähentää sen käyttöä. Tekisi niin hyvää.
-Maj
Moikka! Ompas kivat sandaalit, mistä ne ovat? :)
Moikka Anni! Nämä on Junkyardista, Sixtyseven -merkkiset :)
Näin sut mun työpaikalla! Mun kävi sua sääliksi kun sulla oli puhelimesta akku loppunut (?) ja mä itseasiassa koitin katsoa että olisiko kassalla ollut yhtään pistoketta vapaana että olisit saanut puhelimen edes hetkeksi siihen…
No sain järjestettyä puhelimen lataukseen ja kaikki meni ihan hyvin, kiitos <3
Ja kiva villatakki – mistä se on? ;)
No vitsit, tää on kyllä oikea löytö Lindexistä. Hyvää matskua (50% villaa muistaakseni) ja ihanan lämmin, just sopiva kesävaate :P
Oi oi, todella kaunis on tuo linkittämäsi kuva. Kaunis on myös villatakkisi. Tykkään väristä. Minullakin on mielen vallannut haikeus kesän loppumisesta, vaikka on kai tätä vielä jäljelläkin, mutta… Lomani on ohi, koulut alkavat parin viikon kuluttua, päivät lyhenevät ja valo muuttuu erilaiseksi. Ja vaikka en ensisijaisesti kesäihminen olekaan, haluaisin pitää näistä hetkistä kiinni ja siksi nukkumaankaan ei oikein illalla malttaisi mennä. :)
Moikka! Vähän viiveellä huomasin tämän postauksen ja upeat kuvat. Missä tällainen laituri on? Tampereella ilmeisesti jossain. Aivan ihana paikka ja auringonlasku ja kuvat! <3 Loppukesän illoissa on jotain niin riipaisevan haikeaa. Vaikka elokuu on vielä virallinen kesäkuukausi, niin kyllä heinäkuun lopussa aina joku pieni aavistus syksystä tuntuu ilmassa tai ainakin kummittelee mielessä.
Mä en oo kesästä päässyt edes nauttimaan, ei oo noi viikonloput olleet kovin suotuisia…
Onneks on lomat säästetty talvelle! Keväällä yhdessä Indonesiaan?
Olis niin ihana lähtee kyllä – ja miksipäs ei??